Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Periaatteessa kyllä, jos seurauksena ei olisi huomattavat veroseuraamukset. Mielenkiintoinen kysymys on tietysti inflaatio ja mitä sille tapahtuu keskipitkällä aikavälillä. Tilanne on hyvin erikoinen. Korko on vieläkin lähes nolla ja inflaatio 7%. Markkinoille on sumeilematta pumpattu rahaa ja nyt pitäisi sitten korkoa nostaa rajusti, jonka seurauksena voisi olla kaaos ja totaalinen varallisuuksien uusjako.
Nyt hillasuolle tutkimaan mikä on tilanne. Hilla on paras marja ja sitä aina takavuosina Lapin soilta vähintään viikko metsästettiin. Nyt näyttäisi tulevan etelämpänäkin.
Jätkä kesti provosoivan kommenttini niinkuin miehet. Niin arvelinkin ja saat siitä eittämättä arvostukseni. Muuten en olisi arvannut lohkaista.
Mehtäukko taas tappaa sumeilematta hiehot jo juuri ennen ensimmäisen vasikan syntymää.
Jos on kalliit koneet, niin niitä ei kannata pitää vajaakäytössä. Minulle taas nuo metsämaat eivät ole maksaneet euroakaan, vaan aina on saanut tukun rahaa, kun on ottanut risukot vaivoikseen. Olen kovin vähän kiinnostunut siitä, onko maapohjan tuottokyky milläkin ajatuksella täysimääräisessä käytössä maksimaalisen tuottokyvyn suhteen. Puuntuotantoon niissä panostetaan juuri niin paljon, mikä uhkat huomioiden näyttää kannattavalta. Käsitykseni on, että koskaan sen kolmenkymmenen vuoden aikana, kun olen metsää omistanut, ei tilanne ole ollut niin epävakaa tulevaisuuden suhteen, mitä se nyt on. Kustannusten nousu on räjähdysmäinen ja uhkat mitä moninaisimmat – valitettavasti.
Pitäisi ymmärtää mikä ero on tuotolla ja tuotoksella. Kannatavuus ei valitettavasti ole määrällisen puuntuotoksen synonyymi. Jos olisi, rahanteko alalla oli helppoa kuin heinän teko.
Minun metsät ovat Jätkän määritelmän mukaan enemmän tai vähemmän vajaatuottoisia.
Tavoitteena on mm, että ensiharvennuksen jälkeen männiköstä ei kaadeta yhtäkään hyvänlaatuista kuiturunkoa. Tehdään siis tahallaan Jätkän ymmärtämää vajaatuottoisuutta.
Jätkän maailmassa työnantaja maksaa palkaa sen vuoksi, että työntekijä on kuluttanut aikaansa työmalla ja että hänellä on elämisen kuluja enmmän ja vähemmän maksetavana. Eikä sen vuoksi mitä työntekijä on saanut aikaan. Hän ei missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että työnantaja maksaisi palkan vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja vieläpä korottomasti. EI EI! Metsässä hän jostakin kummallisesta syystä kuitenkin näkee tämän viivästetyn korottoman palkanmaksun ei vain toivottavaksi vaan suorastaan välttämättömäksi.
Jätkä on aivan kelvollisen viisas mies, mutta yksi lohko on aivan tyhjä ja siksi hän onkin sosialisti.
Ensimmäinen silloista koulutusta vastaava työmaa oli heti koulusta päästyä, juuri parikymmentä vuotta täyttäneenä noviisina pojankloppina Savukosken kunnan virkamiehenä. Kokemattomana hakija ei ymmärtänyt minkälaiseen virkaan hakeutui, kuten ei valitsijatkaan. Kun isä oli oikesata puolueesta ja pojalla kiitettävä koulutosdistus, niin valinta oli varma – kokemuksesta viis. Tilanne sama kuin eduskuntaa valittavilla päättäjillä. Olin muun ohessa mm. viiden lautakunna sihteerinä ja yksisormijärjestelmällä kirjoiteltiin pöytäkirjoja. Kun en ollut koskaan niin kaukana kotoa edes käynyt, niin isäni tuli kaveriksi saattamaan poikaansa ja palasi sitten junalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle.
Meillä kotona siihen aikaan kerättiin tarkasti kaikki sormea paksumpi puu metsistä polttopuuksi. Puuta tarvittiin, kun tulisijoja taisi olla toistakymmentä. Kumma kun ei kuoltu pienhiukkasiin. Savukskella oli metsähallituksen metsät täynnä valtavia puunpökkelöjä, joita olisi voinut kerätä polttopuuksi, mutta rakennukset lämmitettiin tuonne korpeen tuhansien kilometrien päästä rahdatulla öljyllä. Kyllä isäni vanhan kansan ihmisenä taivasteli. Paljon piti virrata vettä Kemijoessa ennen muutosta. Uitot Kemijoessa veteli siihen aikaan viimeisiään ja puunkuljetus oli siirtymässä kumipyörille ja Samperin savotan veturit kairassa laitettu muistomerkeiksi.
Maailma muutuu Eskoseni!
En Puuki minä osaa sanoa mikä on oikein.
Pellolla viljellään jotakin lajia ja kitketään ja tai myrkytetään kaikki muut pois häiritsemästä. Toinen ääripää on täysin luonnontilainen ja koskematon alue, vai pitäisikö sanoa alue, jota ihminen ei ole alistanut omiin tarpeisiinsa. Näiden ääripäiden väliin mahtuu sitten erilaisia versioita ja hyvin monenlaisia taloudellisia ja muita intressejä.
Luonnon ja monimuotoisuuden näkökulmasta ilmeisesti olisi paras vaihtoehto ”koskematon” luonnon tila, jossa pieni määrä ihmislajia eläisi keräilytaloudessa.
Mikä sitten on oiken ja kenen kannalta, kun tätä ihmispopulaatiota on jo nyt ylenpalttinen määrä ja joka edelleen lisääntyy? Mikä arvo millekin näissä kysymyksissä sitten pitäisi antaa? En minä tiedä oikeaa vastausta.
Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä, että mitä lähemmäs tätä peltoviljelyn yksilajisuutta menneään, sen suurempi ongelma monimuotoisuudelle.
Timppa: ”Onko se sitten ”älämölöä” vai ei, mutta en ymmärrä metsänomistajaa, joka tietoisesti pyrkii heikentämään omaisuutensa tuottoa. Toki et RR liene ainoa.”
Teet Timppa reisimetsien omistajana aivan liian pitkälle yksinkertaistettuja johtopäätöksiä. Millään allalla tuotannon määrä ei ole kannattavuuden synonyymi. Sellainen väittämä on käsittämätön.
Jos paska- ja talouspaperien hinnat olisivat kymmenkertaisia tai jopa satakertaisia, niin niiden käyttö olisi aivan eri luokkaa kuin nyt. Markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta määrää hinnan.
Halpa hinta johtaa käsittämättömään roskan määrään. Pakkaukset monissa tuotteissa maksaa enemmän kuin itse tuote ja roska-autoilla riittää puuhaa.
Itseänsä on Visa jokaisen vaikea tai oikeammin mahdotonta arvioida johonkin ymmärtämisen janalle. Se voin sanoa, että tuntuuu tosi pahalta se monen keskustelijan omasta mielestään varma hyvin pintapuolinen itsetietoisuus äärettömän monimutkaisesta maailmasta. Mitä enemmän on kokemusta karttunut ja jotakin oppinutkin, niin sen nöyremmällä mielellä suhtautuu ulottumattoman monimutkaisiin asioihin. Varmoja vastauksia on vähän, jos ollenkaan.
Jos täällä joku puolella sanalla kertoo jotakin sellaista, joka on vähääkään ristiriidassa puuntuotannon maksimointipyrkimyksen kanssa, niin syntyy hirveä älämölö.
Kun halutaan tuottaa mahdollisimman paljon myytäävää runkopuuta ja parantaa puun tuotantoedellytyksiä tavalla ja toisella, niin se on joltakin toiselta pois. Se on minusta itsestään selvyys. Sen kiistäminen on naurettavaa. Kysymys on vain siitä, kuinka suuri vaikutus sillä mihinkin on ja onko luonnon siitä maksama hinta oikeassa suhteessa (ihmisen ymmärtämään, puuntuottajista ammattikuntineen puhumattakaan) hyötyyn nähden.
”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku!”
Jostakin mustikanvarsista ja hömötiaisiata voi keskustella maailman tappiin, eikä valmista tule. Maailma on paljon, paljon monimutkaisempi, mitä täällä puuntuotantoon vihkiytyneet pintaliitäjät ymmärtämättömyyttään selittävät. Kysymys on siitä, kuinka pitkälle asioita tutkitaan ja pitkälle vietykin tutkimus on vasta aamuhämärissä.
Ei siitä Visa mitään alemmuudentuntoja tarvitse kärsiä, jos opiskelut nuoruudessa ovat vähäisiksi jääneet, On paljon ihmisiä, jotka ovat opiskelleet pikälle ja puhuvat helvetin viisaita, mutta käytännön toteuttaminen jää varsin vaatimattomaksi. Hedelmistään puu tunnetaan. Mutta ei se nyt titenkään sitäkään tarkoita, ettikö opiskelulla mitään merkitystä olisi, kun siihen näin merkittävä osa parhaista vuosista tänä päivänä uhrataan,
Minä en kenenkään laskutaidosta tiedä, enkä mielestäni siitä ole kirjoittanut. Vaihtoehtoisten tuottojen huomioimisesta laskennassa kyllä. Eikä puuntuotos vai taloudellinen tulos ole minun keksintöni, vaan se nyt vain sattuu olemaan tämän metsäkiistelyn taloudellinen ydin. Paljon on metsäpuolella tapahtunut myös sen seurauksena viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Minulle käy vallan mainiosti niin puuntuotokseen kuin taloudelliseen tulokseen pyrkiminenkin. Siitä olen kirjoittanut, että synonyymejä ne eivät ole.
Mehtäukko: ”Kysymys on näköjään siten siitä, että Ranta on pommeiksi osoittautuvia metsiä haalittuaan voinut hyvällä omalla tunnolla nyysiä ne puhtaiksi, mutta uudistaa ei tarvitse kun ”ei kannata”.”
Miksi arvelet tuollaista – miksi? Tällainenko omasta mielestäsi tekee sinusta suuren ja viisaan ajattelijan. Osuuskunnan tulisi kieltää sinulta kirjoittaminen, kun osaat vain räyhätä.