Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Täällä mikään ei ole pysyvää, joten sellaisen käsittäminen jk:n määrietelmäksi on jo ajatuksena mieletön. Metsänomistajan ikuisuuskaan ei ole edes yhtä kiertoaikaa eli vain 30 vuotta. Perusteltua on vain NNA, koska vain tulevaisuuden tuomilla mahdollisuuksuilla on merkitystä. Uudistamisesta johtuvat kulut on saatava korkoineen, jotta toimessa olisi joku taloudellinen mieli. Joissakin olosuhteissa uudistamiseen kannattaa panostaa runsaasti, toisessa paikassa ei mitään, vaan annetaan luonnon hoitaa.
Puuntuotos ja kannatavuus eivät ole synonyymejä, niinkuin ei tuotannon määrä millään muullakaan alalla ole. Maksimaaliseen puuntuotokseen saa niin halutessaan pyrkiä, jos haluaa, mutta taloudella sitä ei läskään aina voi perustella.
Marjat nyt pakastimeen. Mustikka tulee runsaasti, hillaakin jopa täällä etelässsäkin. Erikoisen pienialaisina paikkoina runsaasti ja sitten iso ala ettei ainoatakaan. Yleensäkin näin, mutta nyt aivan poikkeuksellisesti, sen mitä kävin klopoja tutkimassa viikko sitten. Ensimmäiset alkavat kypsyä. Kuinka hienoa, kun saa aamulla valita, mikä itse kerätty ja tuotetu marja tänään puuron päälle. Itse kerätty ja tuotettu lisää nautintoa vielä huomattavasti. Minulla on karpalopaikka, josta joka ainut vuosi tulee muutaman aarin alalle valtava karpalosato. Sormenpään kokoista marjaa vieri vieressä syksyllä – mikä mahtaa olla tuon aiheuttaja. Poimurilla saa ämpärillisen todella pienellä vaivalla.
Kuivia puita on ensi talvena syytä olla varastossa, ettei tarvitse palella. Sähköstä saattaa tulla puikkari ja siihen kun laitetaan päälle joku lisäongelma (esim. aurinkomyrsy ja mitä tuo naapurikin vielä keksii), niin soppa on valmis.
Elämme sellaista muutosten ja epävarmuuden aikaa, ettei koskaan minun elinaikana. Eikä metsä todellakaan ole poikkeus. Ulkoiset paineet tulee olemaan vielä rajut ja monella tavalla. Maailma saattaa olla aivan eri asennossa kymmenen vuoden kuluttua. On opittu aivan liian hyvälle ja edessä saatta olla syömättä jääneiden kovien leipien vuoro. Niinkuin kaverini tannoin totesi, että olisimme jo aikaa olleet paratiisissa, ellei vällillä mentäisi taaksepäin.
Minulla ei ole mitään tekemistä AJ jatkuvan kasvatuksen hyväksymisen kanssa. Ajoin ainoastaan sitä, että metsänomistajalla pitää olla oikeus kohtuulliseen korkotuottoon metsään tai oikeastaan puustoon sitoituneelle pääomalle. Eli ei nyt luoja paratkoon ole metsänomistajan edun mukaista edelleen kasvattaa metsää, jonka kasvu on puoli prosenttia, jos vastaavalla riskillä voi muualta saada 4%. (Siis esimerkin omaisesti.) Perusteluissa ollut muka metsänomistajan tällainen etu oli pähähullu, käsittämätön. Tällaisia käsittämättömiä ajatuksia muka asiantuntijat saavat perustuslakivaliokunnassakin läpi. Joku pieni erillinen kuvio olisi pitänyt jättää älyvapaan lainsäädännön mukaan hakkaamatta ja jonka erikseen operoiminen myöhemmin olisis ollut täysin kannattamatonta jne.
Minulla ei ole mitään omaa kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta, kun en ole sellaista harjoittanut ja kuinka olisin voinutkaan. Jokainen täyspäinen metsää seurannut tietää, että ei se mitään ongelmatonta ole. Toisaalta yleensä, siis yleensä, aukkopaikkoihin metsään syntyy uutta puustoa jollakin aikavälillä, eikä ne tietenkään ole tasaisesti jakautuneina ja puulajit ovat kovin erilaisia jne. Mutta kun kaikki eivät halua avohakata metsäplänttiään, niin suotakoon heille oikeus jatkuvapeitteiseen metsätalouteen. Minulle henkilökohtaisesti se ei merkitse yhtään mitään. Siksi en metsänomistajana ymmärrä koko vouhkaamista asiassa.
Ja toisaalta Timppa, eikö insinöörin pitäisi tietää, että tämä 6,3 % onkin sadan vuoden kuluttua neljän prosentin korolla 318%.
Vähääkään tarkkavainen lukija ymmärsi, mitä tuolla siteeraamallasi sanomisellani tarkoitin. Kysymyshän oli siitä, että en ole kiinostunut aiemmin saamistani tuloista, vaan siitä, että saan nyt tehtävälle investoinnilleni tulevaisuudessa omani korkoineen takaisin. On toinen asia, jos ei haluakaan ymmärtää mitä tarkoitetaan.
Mistään katkeruudesta ei ole kyse – päinvastoin. Ajoin vääräksi kokemaani asiaa ja lainsäädäntöä myöden asia korjaantui enemmän, kuin unissaankaan osasin odottaa. Katkeruuteen minulla ei ole pienintäkään aihetta. Kokonaisuutena olosuhteet omalle metsätaloudelleni ovat olleet enemmän kuin erinomaiset. Valitin korkeimpaan hallino-oikeuteen aikanaan erään leimikon hakkuuoikeudesta toistakymmentä vuotta sitten, enkä ole hakannut sitä vieläkään, vaikka se olisi ollut jo kymmenen vuotta mahdollista. Kysymys oli ennen muuta periaatteellinen, joka kumpusi taloudellisesti käsittämättömistä lainsäädännön perusteluista.
Aivan yhtä metsäänvietävää ja valhellista taloudellista informaatiota on aegolius annettu kymmeniä vuosia vallalla olleista ja vielä lailla pakotetuista menetelmistä. Nyt menetelmien valinta on sentään edes vapaaehtoista. Joten mihinkään hurskasteluun ei ole paljon aihetta.
Kuten olen sanonut, jos ei metsistä mitään itse ymmärrä, niin ainakin taloudellisessa mielessä kiireesti metsät myyntiin. Toisten varassa ollessa saat aina enemmän tai vähemmän kyseenalaista informaatiota, joka voidaan jopa todennäköisesti myöhemmin kyseenalaistaa. On vain niin, että monille syyt metsänomistamiseen ovat aivan jossain muualla, kuin taloudessa. Eli vaihtoehtoisiin menetelmiin on ilmiselvä tarve.
Gla: ”Jatkossakaan ei kukaan pakota tekemään mitään. Ainoastaan sallittua palettia halutaan kaventaa. Ongelmana on se, että tuon määrittelyn haluaa tehdä ne, joilla ei ole penniäkään kiinni metsässä….”
Pitkälle samaa mieltä. Niin kauan mennään tähän suuntaan, kun yksikin tekee vielä jotakin tuottavaa työtä. Meitä on tällä pallolla aivan liikaa, josta seuraa jos jonkinlaista uhkaa ja ongelnmaa, jota siteen pyritään hyvin vaihtelevalla menestyksellä ratkomaan. Keräilytaloudessa tällaisia ongelmia ei ollut, eikä ollut pyrokratiakaan. Pryökraattus uhkaa joka puolelta, mutta minkäs teet. Lakeja laaditaan lisää ja lisää ja paimentajien vaihtelevaälyinen jokukko pyrkii riistäytymään käsistä. Jos näette juristin jossakin, niin kiertäkää kaukaa. Niinistö, no poikkeus vain vahvistaa säännön, hänkin on parantunut huomattavasti vanhetessaan, kylmyys ja tuntettomuus on hävinnyt ja parantunut kuin vanha viini.
Jatkuavassa kasvatuksessa en sellaista ongelmaa näe, mitä sinä Gla näet. Minua se ei häiritse ja Pukkalan ajattelussa on minun ymmärrykseni mukaan paljon varteenotettavaakin asiaa. Pitää (tai pitäis) osata ottaa se oikea ja loput jättää!
Timppa: ” Sehän perustuu, siihen, että prosessi pyörii ilmaisella auringon energialla ilmaisista raaka-aineista, vedestä ja hiilidioksidista.”
Aivan oikein, kunhan et investoi siihen sellaista, jota et saa koskaan korkoineen takaisin. Vielä kun tällä iällä ei joka tapauksessa saa muuta kuin lisää kuluja. Jos et saa, niin on annettava luonnon hoitaa tavalla tai toisella.
En tee sellaisella maalla yhtään mitään, johon on investoitava enemmän, mitä saan korkoineen takaisin. Eli investointi johtaa maan metsätaloudellisen arvon romahtamiseen negatiiviseksi. Menneisyyteen tuijottamisesta ei ole mitään hyötyä, vain tulevaisuus kiinnostaa.
Käsi sydämelle poijaat. Meidän kaikkien mielestä avohakuu on enemmän tai vähemmän vastenmielistä, kun kaikki taloudelliset vaikuttimet riisutaan. Varsinkin, jos kyse on jostakin lähialueestamme. Eikä todellakaan ole mikään kultakaivos, kun sijoitat 1500 euroa hehtaarille paljaaseen maapohjaan ja lähdet keräämään sieltä tuottoja. Korkealla korolla mahdotonta!
Karummilla aluella uudistaminen on halpaa ja jatkotyökin helppo, jos on sitten kasvukin heikompi. Rehevvä maa vaatii ison investoinnin ja vaativan ja oika-aikaisen jatkotyön, ettei riistäydy käsistä. Toki kasvutkin sitten eri luokkaa.
Ymmärrän täysin vastareaktion, kun tähän ainoana vaihtoehtona kymmeniä vuosia pakotettiin. Arvometsä on aivan oiken oivaltanut markkinaraon, täysin riippumatta siitä, kuinka sen markkinointiin pitäisi suhtautua. Arvometsä ei sentään pakota ketään yhtään mihinkään, kuten aiemmin lain voimalla tehtiin. Ala oli monopolisoitu totaalisesti. Keskimääräisellä kolmenkymmenen hehtaarin tilalla, keskimääräistä suomalaista metsämaata ei herra huonetta rakenna, joten muut tekijät helposti painavat vakkakupissa enemmän.
Minä pidän aegolius tuota sinun riehumistasi täällä puskista nimettömänä vieläkin härskimpänä. Toiset sentään ottaa kantaa omalla nimellään.
Meillä oli kymmeniä vuosia metsäasioihin yksi totuus lain pakottamana ja osa sen perusteluista todella kyseenalaisissa kantamisssa. Totuus ei todellakaan ole näissä asioissa yksiselitteinen jo siitäkin syystä, että tulevaisuus on varmuudella hämärän peitossa.
Puoliväkisin on metsäpolitiikassa tehty isoja virhearvioita ja mihin mahtaa räkämänniköiden jälkeen johtaa tämä kuusi-innostus. Kaikki surkeat suot on mullistettu vaikka kannattavuus on ollut osin heiveröistä kovillakin mailla. Rämpiä nyt soilla, jotka pitäisi mullistaa moneen kertaan kiertoaikana ja korjuu tehdä helikopterilla. On aivan tervettä, että vaihtoehtoja pohditaan.
Jos metsänomistaja ei kykene yhtään ajattelemaan omilla koneillaan, tai niitä ei yksinkertaisesti ole, niin metsät kannataa kiireesti myydä pois. Kaikesta neuvonnasta pitää osata ottaa se oikea ja loput jättää.
