Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Media nyt on media ja sieltä tulee kaikenlaista. Ei toimittajat ole metsäalan ylimmäisiä asiantuntijoita, jotka osaavat toimia ylituomareina tällaisissa kiistoissa. Ellei itse kykene mitään arvioimaan, kannataa vakavasti harkita metsistä luopumista. Toisten metsistä on joutavaa kantaa niin suurta huolta. Jos omistaisin perintömesää keskimääräiset kolmekymmentä hehtaaria, niin avohakkuun kynnys olisi aika korkea.
On aivan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua sijoittaa metsänuudistamiseen paria tonnia hehtaarille, kun tiedossa on vain kuluja seuraavat 25 – 35 vuotta. Siitäkin huolimatta, että sen jälkeen tuotto olisi huomattava. Jollakin muulla alalla sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Keskimäärin metsänomistaja on sen ikäinen, että siirtyy manan majoille ennen ainoatakaan tuottoeuroa.
Luontaisesti uudistettaessa tulee oikein hyviä erirakenteisia, eri-ikäisiä ja monipuulajisia jatkuvan kasvatuksen metsiä. Koivuakin on riittävästi takuuvarmasti.
Enkä minä väitä tietäväni viisastenkiveä.
Sinulla aegolius on niin vahvana agendalla kaiken aikaa vain kysymys jaksollinen vai jatkuva. Et näe enää metsää puilta. Vaihtoehtoja metsänhoidossa on kuin shakin peluussa, muitakin kuin kolmen siirron matti ja on aivan hyvä, että pyritään kehittämään työkaluja siihen, mikä menettely milloinkin parhaiten näyttäisi vastaavan metsänomistajan asettamia tavoitteita. Kaikki vaihtoehdot on pöydällä, kysymys on paljon laajempi kuin ongelma jaksollinen vai jatkuva.
Kuten edellä kirjoitin, asia olisi huomattavan yksinkertainen, jos tavoitteena on vain puumäärän maksimointi. Täyttä varmuutta meillä ei ole taimettumisesta eikä mistään muustakaan. Antamalla erilaisia arvoja vaikuttaville tekijöille, nähdään kuinka ne vaikuttavat lopputulokseen.
Yksittäisiä tekijöitä voi luetella loputtomasti, eikä se välttämättä monimutkaisesta kokonaisuudesta kerro juuri mitään. Tämän valtavan aineiston käsittelemiseen niitä menetelmiä tarvitaan.
Tuo kannaottosi ei ollut vaikea arvata aegolius. Niitä on yliluonnollisia kykyjä omaavia henkilöitä, jotka tietävät arvelemalla varmoja vastauksia monimutkaisiin ongelmiin ja yhtälöihin – ainakin omasta mielestään. Jos tavoitteena metsänhoidossa on vain puumäärän maksimointi, niin homma on varsin yksinkertaista.
Otette te ahkeria. Kuinka joku jaksaa kuukausi kaupalla melkein työkseen päivittäin vääntää aiheesta – käsittämätöntä. Helpotusta on teille tulossa Deep FRST-optimointimenetelmästä. Yhteistyössä Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Kohta raati hyppii seinille, kun siitä tulee vielä kaupallinen tuote. ”Keinoäly” hiipii alalle kuin alalle.
Puuki sai kilpailijan, heh heh.
Ihmettelen keskustelua siitä kuinka pitäisi laskea. Metsän arvo on yksiselitteisesti kaikkien tulevien tulojen ja menojen erotus. Kun laskettavat erät ovat ajallisesti kaukana toisistaan, niin on käyteyyävä korkoa laskettavien erien yhteismitallistamiseksi. Muutenhan tukkimetsä olisi yhtä arvokas kuin sirkkataimikko ja Timppakin vaarmaan ymmärtää, että näin ei ole ainakaan markkinoilla.
Tähän metsän arvoon tietysti vaikuttaa se, mitä me tästä hetkestä eteenpäin sille metsälle teemme. Taloudellisesti tietysti pyrimme tekemään sille sellaisia toimia, että tämä metsämme arvo, eli kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo olisi mahdollisimman suuri. Mitään muuta matemaattisesti perusteltua tapaa ei ole yksinkertaisesti olemassa.
Laskemaan voidaan lähteä mistä hetkestä tahansa ja muuttuvassa maailmassa kaikki muutuu, joten yhtä totutta ei kukaan voi sanoa. Voidaan vain sanoa, että tällä ja tällä edellytyksellä näyttää tältä tai tältä. Jos omistaa nyt tasaikäisen päätehakattavan tukkimetsäkuvuion, niin aika suurella varmuudella tulos on avohakuu. Mikä jatkossa näyttää perustellulta, on enemmän tai vähemmän hämärän peitiossa. Iso kysymys on myös se, mistä puulajista puhutaan jne. jne jne.
Siihen mihin laskenta perustuu, jos laskea halutaan, ei ole pienintäkään epäselvyyttä. (Yksi luotta kokemukseensa, toinen Tapion ohjeisiin, kolmannen pitää yrittää perustella tekemistään karkealla laskelmalla jne. jne jne.) Pidän laskentaperiaatteista käytävää keskustelua hyvin kummallisena, jota en ymmärrä ollenkaan. Siitä, kuinka hyvin kaikki (aivan kaikki!) tulevaisuuden arvot kyetään ottamaan huomioon, voi keskustella maailaman tappiin. Kaiken huomioiminen on tutkijoillekin mahdotonta, yksittäisestä metsänomistajasta puhumattakaan.
Siihen, että meillä puumäärä metsissä on nyt huomattavasti suurempi kuin 50-luvulla, on kuitenkin ehkä merkittävin yksittäinen tekijä ojituksissa. Ja totuuden nimissä on myös sanottava, että hiiltä on myös mennyt sen seurauksena taivaan tuuliin valtavia määriä ja kannatavuuskin toisinaan hyvin kyseenalaista, kun se on kovillakin mailla heiveröistä.
Metsänomistaja voi tietysti mielipiteen vapauden nimissä ottaa kantaa elinkeinonsa puolesta vapaassa maassa. Kokonaan toinen tarina on, kuinka perusteltu ja oikea tällainen kannaotto on. Jos yhtään ymmärrän, niin todella monimutkaisista asioista on kokonaisuutena kyse asiaan vihkiytyneille tutkijoillekin. Varman vastauksen antaja antaa kyseenalaisen kuvan ymmärryksestään. Ja tässäkin tuntematon tulevaisyys tekee siitä entistäkin haasteellisempaa. Mikä tulee olemaan kuusimetsienkin kohtalo jo yhdenkin kiertoajan näkövinkkelistä – mene ja tiedä. Huolestuttavia merkkejä on jo nyt näkyvissä. En ole ennen havainnoinut sellaisessa määrin kuusten kuolemisia kuin nyt. Erilaiset luonnontuhot ovat huolestuttavia tekijöitä muuttuvissa olosuhteissa.
Periaate taloudellisuuteen pyrkimisessä on äärimmäisen yksinkertainen. Hakkaan metsästä puita pois, jos ne näyttävät tuottavan siellä pysyvästi vähemmän, mitä ne hyödyttäisivät minua muualla, enkä sijoita sinne sellaista, mistä katson saavani paremman hyödyn muualla. (riski tietysti huomioiden) Siinä virkkeessä on kaikki oleellinen, laki ja profeetat.
Ja kuitenkin jo tuhansia vuosia vanhoissa kirjoituksissa opetetaan, että sijoita yhdeksälle ja kymmenellekin taholla. Sillä et tiedä onnistuuko tämä vai tuo, vai kenties molemmat. Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
Mistä ihmeestä Puuki keksi sellaisen pähkähullun ajatuksen, että NNA:ssa ei muka pyrittäisikään ottamaan kaikkea maan ja taivaan väliltä huomioon tulevaisuudesta, mitä ikinä ymmärrämme. Emme ota sitä huomioon, jos saimme lotovoiton viime vuonna tms. vaan meidän on saatava tulevilla, siis tulevilla sijoituksen kohteen tuotoilla omamme korkoineen takaisin.
Minulle on aegolius täysin yhdentekevää, miltä sinusta milloinkin tuntuu.
Mistä lyhyestä aikajänteestä aegolius, aikajänne on periaatteessa tästä ikuisuuteen, joskin kaukana oleva menettää nykyarvona käytännön merkityksensä.
Taloudellinen periaaten on äärimmäisen yksinkertainen. Millä tahansa hetkellä tehty panostus pitää saada korkoineen takaisin. Kaikki muu on jaarittelua ja itsensä pettämistä. Eikä tämä ole kannaotto minkään menetelmän puolesta eikä sitä vastaan.
