Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Valtaosa varastoituneesta hiilestä on turvemaissa. Puustoonkin sitoutunut määrä on tästä vain pieni murto-osa. Kivennäismaidenkin maaperässä hiiltä on sitoutuneena huomattavasti puustoa enemmän.
Me olemme kovalla innolla ojittaneet turvemaat ja paljon on tehty täysin kannattamattomia ojituksia, joista puusto korjaaminen käy jatkossa mahdottomaksi. On tehty valtava hyvin hyvin hyvin kyseenalainen investointi.
Kun alan kannttavuus ei hyvissäkään olosuhteissa ole päätä huimaava, niin pitäisi laittaa jäitä hattuun siinä puuntuotannon maksimointipyrkimyksessä.
Meillä on vallinnut vuosikymmeniä kritiikitön näkemys, että vain maksimaalinen puuntuotanto on perusteltua ja sukupolvi pitää vaihtua siitä kritiikittömästä näkemyksestä irtaantumiseen.
Tätä luonnonvarojen järkevää käyttöä nyt alan kansantaloustieteilijät yrittävät selvittää eri yksityiskohtia tutkivien tutkijoiden tietojen pohjalta.
Pitää myös ymmärtää, että jatkuva kasvatus, kuten se nykyään ymmärretään, on jotain aivan muuta kuin harsinta, jossa vain parhaat puut poistettiin, välttämättä mitä jää jäljelle. Siksi harsintaan vartaaminen on asenteellista harhaanjohtamista. Ja toistettakoon jälleen kerran, että kasvatan mäntymetsiäni jaksollisesti.
En tiedä totuutta aiheesta, eikä se ole minulle mikään uskon asia. Kuuntelen vain sujuvasti, mitä alan tutkijat aiheesta kertovat ja pelkään pahoin, että ongelmia on luvassa, jos ja kun ilmastomuutos etenee.
Tein juuri puukaupan, jossa mm. 7 ha avohakkuuta ja useita kohteita lisää tarjolla. Yritän vain parhaani mukaan olla realisti ja toimia sen mukaisesti.
AJ käyttää sitä omaa päätään asiantuntijana, vaikka ekonomia tai tämä hiilikysymys ei olekaan tutkimusalaasi. Kai meidän siitä täytyy lähteä, paras tieto aiheesta on juuri kyseisen alan tutkijalla – vai kuinka?
Kuuntelin juuri Helsingin yliopiston professorin luentoa hänen tutkimusalastaan aiheesta ja tämän päivän tieteellistä näkemystä. Ei ole olenkaan varmaa, etteikö avohakkuut joudu vielä tiukan kritiikin kohteeksi, jos ilmastomuutos etenee kuten ennustetaan.
Avohakkuun jälkeen maaperän lämpötila nousee melkoisesti, josta seuraa vomakas hiilen vapautuminen ilmakehään. Näin hiilnsidonta muuttuu päästölähteeksi pitkäksi aikaa. Siihen kun lisätään puihin sitoutuneen varaston katoaminen, josta suuri osa vapautuu lyhyellä aikavälillä ilmakehään, niin ei ole hiilensidonnan näkökulmasta ongelmatonta. Tähän kun lisätään monimuotoisuuden, ympäristön, vesiensuojelun jne. ongelmat, niin edessä voi olla vakava paikka. Joutuuko pohtimaan aavistushakkuita?
Kujala elää Visa aivan eri todellisuudessa kuin sinä. Hän ei itse raivaa vuosittain satojen litrojen polttoainetta. Sinulla tehdyn työn hinta esim. 30.000 ja kun sille laskee esim. 4% korkoa 20 vuotta, niin kulu on jo 60.000 euroa /vuosi. Liikemaailmassa investoinnille lasketaan sen oikea hinta, eikä uusia kannattamattomia investointeja tietenkään rahoiteta menneisyyden tuloilla, vaan investointien tulee olla kannattavia.
Avohakkuu on hiilensidonnan näkökulmasta jatkuvaa ongelmallisempi. Maaperän hiiltä lähtee huomattavaia määriä taivaan tuuliin, kun se jatkuvassa kasvatuksessa päin vastoin lisääntyy koko ajan. Näin asiaa tutkivat kertovat. Tekijöitä on kaksi. Hiilen varastoituminen ja hiilinielu. Maaperän hiilivarasto on huomattava tekijä kivennäismaissakin, turvemaista puhumattakaan.
Mitähä AR tietää allokaatiosta tässä yhteydessä? Valistunut arvaus – ei mitään.
Jos metsä on ostettu 24 v sitten, sieltä on hakattu pari ostohintaa pinta-alaverolla, matsävähennys hankintahinnasta käyttämättä ja metsän arvo nyt 10 x hankintahinta.
Juuri näin Rukopiikki. Kasvuerot ovat valtavia.
Miksi Visa tuollaista kysyt. Paljon enemmän pitäisi ehtiä tehdä, kutennvarmaan hyvin ymmärrät. Nuoria puustoja suhteessa paljon. Se onkin suurin haitta pitkästä eteisyydestä. Hyötynä noissa olosuhteissa se, että kohteet yleensä miellyttäviä raivattavia, eikä syksyisin ole hirvikärpäsiäkään. Paperirahaa investoin toki liiankin harkiten. Investointien on oltava suhteessa tuottoihin.
Saivartelua!
Tässä minunkin metsäomistajaurani aikana Tapion suositukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Kuten edellä olen Posion esimerkistä kirjoittanut, niin oman pään käyttämisellä on voinut saada kymmenkertaisen tuoton. Se on se syy, miksi metsänomistajan on syytä ymmärtää jotakin taloudesta, eikä sokeasti luottaa toisten eri tarkoitusperistä lähteviin suosituksiin.
En voi olla liikaa korostamatta, että aiat pitää käydä omassakin päässä ja siksi on hyvä tuntea jotakin metsäekonomiasta.
Tulin muuten AR juuri tyttärenpoikanai kanssa raivausturneelta Lapista.