Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Visan ajatus on aivan oikea. Se kuitenkin tarkoittaa, että joudutaan rajoittamaan uusien ojien jne. tekemistä. Valtio lunastamaan tai vaihtamaan metsähallituksen maihin kaikki rajoitusten alaiset alueet, Ulkomaille ei sillä velkaannutaisi, jos valtio velkaantuu kansalaisilleen ja metsähallitukset metsien tuotot yhteiskunalle ovat koko lailla merkityksettömiä. Sama hyöty niistä saataisiin, vaikka ne lahjoitettaisiin yksityisomistukseen.
Älä ukko suotta pahoita mieltäsi soramaista. Minä narrasin, kun tiesin, että varmasti otat kantaa. Ei minulla poloisella mitään soramaata ole. Talouskin on aivan kuralla, kun en metsäasioista mitään ymmärrä, kuten olet moneen kertaan itsekin ukko aivan oikein todennut.
Näissä aina herää ajatuksia vallankäytöstä. Perustuuko vallankäyttö lakiin ja minkälaiseen lain tulkintaan. Vai onko se ja missä määrin laintulkitsijan mielivaltaa.
Kansalaisen on monimutkaisissa asioissa hankala erottaa kummastako kulloinkin on kyse ja pitää huolta laillisista oikeuksistaan. Joudun usein auktoriteettikammoisena painimaan asia kanssa. Ei se ole narri, joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Vanhan metsälain aikana kyseenalaista oikeudenkäyttöä oli runsaasti – ei toki enää. Onko nyt niin että valta on metsäasioiossa luisumassa hyönteistutkijoille ja siitä voi olla todella arvaamattomia seurauksia metsänomistuksen näkökulmasta.
Puilla on valtava uudistumispotenttiaali. Puu tuottaa mijoonia siemeniä elinkaarensa aikana eli kysymys on juuri siitä, mihin nostokoukkukin viittaa. Löytyykö maapohjasta paikkoja, jossa siemen voi itää ja puu lähteä kasvamaan. Kun tällaisia paikkoja on, niin maa on täynnä puunalkuja.
Mutta jos onkin inhorealisti ja sijoittaakin tuon istutusinvestointiin tarvittavan rahan muualle paremmalla tuotolla ja antaa metsän uudistuakin luontaisesti. Silloin saa tuon paremman tuoton jo tästä muusta kohteesta ja luontaisesti uudistuvan metsän tuoton vielä tämän lisäksi. Niin ja ELY keskuskin on hyvin tyytyväinen, kun luet tarinan loppuun.
Tein juuri ensiharvennuskaupan kuivahkosta kankaasta, joka jo 30-vuotta sitten meni harjujensuojeluohjelmaan. Metsänkäyttöilmoitus meni ELY-keskukseen toimenpiteestä ja aloin kyselemään missä mennään. Aiemmin näin ei ole tapahtunut. Sinänsä mielenkiintoista, että soravarat ilman minkäänlaista korvausta sosialisoidaan. Minullakin tuolla alueella karvan vajaa 100 ha, jossa tutkitusti soran vahvuus 70 m.
ELY keskuksesta joku hyönteistutkija laittoi vastauksena hyvin mielenkiintoista tekstiä.
”Edellä olevan perusteella ELY-keskus katsoo, että suunnitelluilla hakkuilla ei todennäköisesti ole merkittäviä heikentäviä vaikutuksia harjujensuojeluohjelman mukaisiin tavoitteisiin. Hakkuissa tulee kuitenkin välttää metsänpohjan merkittävää kulumista ja rikkoutumista.”
Siis todennäköisesti; merkittävää kulumista ja rikkoutumista.
Kuinkahan tätä todennäköisyyttä nyt pitäisi sitten tulkita?? Kun moto ajaa kuivaa kangasta, aiheuttakohan se metsänpohjan merkittävää kulumista ja rikkoutumista. Entä maanmuokkaus uudistettaessa?
Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että alkaa olla korkea aika toimia ja laittaa puut nurin, kun se vielä on mahdollista. Ilmastomuutoksen takia puolestaan puustoa tulisi lisätä.
Herää ksymys, mistä on kysymys metsänhoidon tulevaisuudessa?
Aika kova oli marginaali. Maailama on muuttunut vanhoista hyvistä joustavista ajoista. Homma toimi, kun pakka ja pankkisuhde oli kunnossa. Tietotekniikka on helpottanut asioita, mutta samalla kaikki on byrokratisoitunut valtavasti, joka syö kaikki tekniikasta saadut hyödyt ja enemmänkin.
Se on todella iso ongelma ja suuri kitka- ja kustannustekijä, ettei mikään ihme, jos talouskasvu tyrehtyy. Kaikesta voi valittaa ja viivyttää hankkkeita ilman minkäänlaisia järjellisiä perusteita ja aiheuttaa mittavaa taloudellista vahinkoa.
En voi mitenkään käsittää tällaista vastakkainasettelua. Jos jk on aivan päätöntä, niin miksi ihmeessä se hyväksyttiin menetelmäksi? Jatkuva kasvatus on sallittu menetelmä muiden joukossa, eikä minulla männiköitteni jaksollisena kasvattajana ole pienintäkään sitä vastaan, että joku niin toimii – päinvastoin. Jos yhtään olen oikein tulkinnut ihmisten tuntoja, niin valtaosa suomalaisista ei pidä hakatuista aukoista, vai onko teistä joku toista mieltä? Miksi siis siitä pitää pitää tällainen poru – en mitenkään voi ymmärtää.
Voimaperäisellä jaksollisella kasvatuksesta voidaan ymmärtääkseni aika kiistattomasti osoittaa, että puuntuotoksen määrä on näin suurempi. Kannattavuus on sen sijaan huomattavasti monimutkaisempi kysymys ja riippuu olellisesti mm. kasvupaikan olosuhteista ja laskentakorosta jne.
Vapaus on toteuttaa, siitä ei ole pienintäkään erimielisyyttä, eikä vanha lakikaan Visan ympäristössä ollut mikään päälle kaatuva ongelma. En edes tunne kovin hyvin päivän suosituksia, että haluaisin niitä arvioida. Aika näyttää mihin mennään, mutta jos veikata sallitte, niin tulevaisuus voi tuoda vielä isojakin muutoksia.
