Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kaikella kunnioituksella Timppa. Vilpitön ihailuni aktiivisuudestasi, vaikka näenkin aiheen huomattavasti monimutkaisempana ja moniulotteisempana kuin sinä. Lähtökohtammekin ovat kovin erilaiset. Sinä olet istunut valmiiseen pöytään. Minun on pitänyt rakentaa se pöytäkin.
Surkastuu Gla. Sitä tässä on valitettavasti liikkeellä, eikä mitään mahda.
Mitä kummallista Timppa siellä Arvometsän kotisivuilla näki?? Pikaisesti vilkaistuani jokaisessa kohdassa luki, että hoidamme metsääsi metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti. Minusta avohakuu on meille jokaiselle enemmän tai vähemmän vastenmielinen tapahtuma. Minullekin aina, vaikka olen niitä satoja hehtaareja tehnyt.
Minusta on aivan hyvä, ellei jopa erinomainen asia, että on metsän puustoisena pitämiseen erikoistuneita toimijoita. On paljon metsänomistajia, jotka eivät halua avohakuuta, kuka mistäkin syystä. Jos omistaisin vain tuon keskimääräisen kolmekymmentä hehtaaria perintömetsää, niin avohakkuun kynnys olisi huomatavan iso. Joten ymmärrän täysin niitä, jotka vierastavat avohakuuta, kuka mistäkin syystä.
Taloudellisessa mielessä kysymys ei todellakaan ole ongelmaton, kun kasvatusajat ovat kymmeniä vuosia.
Gla: ”Mitä tarkoitat överiksi menemisellä?”
Vaikka nyt sitä, kun ennen lailla pakotettiin jaksolliseen ja joutui leivättömän ääreen, jos ei muuten uskonut. Nyt valinta on sentään vapaa. Jos nyt sitten joku tässä tilanteessa jonkun mielestä vähän ylimainostaa jk:ta, niin eikö se nyt ole aika pieni ongelma edelliseen verrattuna. Suorastaan hyväksyttävää menneisyys huomioiden.
Ei Suomessa mitään avohakuukeltoa suomalaisten taholta tule. Jos niin kävisi, paineet tulisivat rajuna rajojen ulkopuolelta. Suorastaan ihmettelen, jos vihreät istuu seuraavassa hallituksessa.
Kermankuorintapuheet kuulostaa juuri siltä kilpailussa hävinneiden katkeruudelta, kun metsä olisi pitänyt saada heidän ehdoillaan ja halvalla, jotta heidänkin menetelmillään ja taidoilla olisi pärjännyt kilpailussa.
Yhtiöiden tavoitteena on tuottaa voittoa ja kermaa kuoritaan kaksin käsin, jos se näyttää tuottavan parhaiten. Aivan sama pätee taloudellisin tavoittein toimivaan metsänomistajaan.
Toimihenkilöiden ostokiellosta en ole Puuki ikinä kuullutkaan. Missä sellaista lainsäädäntöä on ollut ja koska? Tunnen monia jotka ovat ostaneet. Ostalupa koski aikanaan jokaista. Jo se esti ostamisen, jos matka oli muutaman kilometrin liian pitkä jne. Osto ei toki ollut kiellettyä, mutta lainhuutoa ei saanut ilman ostolupaa ja valtiolla oli oikeus lunastaa ostettu palsta, virkamiehen näkemyksen mukaiseen käypään hintaan. Erikoiset ovat matkan varrella olleet kuviot. Kolme ämmää kun on häärinyt, niin tulokset ovat voineet olla ihan mitä tahansa. Suorastaan ihme, että näinkin selville vesille on päästy – hyvä niin. Menneisyyden pakkopaita huomioiden ei ole yhtään pahitteeksi, vaikka vähän menee toiseen laitaan överiksi.
Juuri näin AJ. Timot toimivat omillaan. Hiekkalaatikkokaverit huutelevat puskista. Aivan samanlaista oli aikoinaan, kun innolla metsiä ostettiin. Kyllä tuli kykenemättömiltä kaikenlaista parjausta torven täydeltä. Pitää osata asiansa ja myös luottaa siihen käytännössäkin eikä vain teoriassa.
Jos väittää osaavansa tämän leikin, niin pitää laajentaa metsänomistusta ja hyödyntää osaamisensa, eikä täällä kateudesta vihreänä puskista huudella, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Pelikenttä on nyt harvinaisen vapaa. Aivan toisin kuin silloin, kun ostaminen oli luvanvaraista ja toiminnan rajoitukset välillä taloudellisesti hyvinkin ongelmallisia. Jos väittää hintaa liian korkeaksi, se on vain merkki taitamattomuudesta. Se kykenee maksamaan, joka parhaiten asian osaa. Markkinat toimivat olemassa olevan tiedon varassa ja ovat tavallaan aina oikeassa.
Jos tavoitteena on puuntuotos eikä aito kannattavuus voi toiminnan pyörittämisestä loppua luotto ja pelimerkit. Toiminnan tavoite pitää olla oikea, sillä se määrittelee sen, miten toimien siihen päästään.
Metsän arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus ja tuleva toiminta määrää sen, minkälaiseksi tämä erotus muodostuu.
En tiedä mikä vaivaa kuusia, mutta en ole aiemmin huomioinut sellaista kuusien kuolemista, mitä nyt on ollut havaittavissa. Onko tämä merkki jostakin pysyvämmästä ongelmasta vai vain tilapäinen häiriö? Jo kuolleita näkyy runsaasti ja henkitoreissaan olevia selvästi lisää. Tämä yletön käpyjen määrä myös ihmetyttää. Kuusi on aika herkkä puu monille ongelmille.
Ne sorkkaeläimet pitäisi saada vähenemään tavalla tai toisella. Käsittämätöntä toimintaa vastuullisilta tahoilta.
Ajatteletko Gla, että nämä markkinoijat eivät itsekään usko asiaansa, vaan rahankiilto silmissä pyrkivät huijaamaan ja käsittelevät omiakin metsiään tahallaan vastoin parempaa tietoaan? Vai ajatteletko heidän olevan umpityhmiä, eivätkä ole olleet kuulolla edes peruskoulussa, kun luonnon perusasioita on käsitelty? Itse olet kertonut jo peruskoulussa saaneesi valaistuksen asiaan. Esim. Pukkalalla on jonkinlainen koulutuskin ja melko pitkä kokemuskin aiheen parissa ja olen ymmärtänyt, että käsityksesi mukaan hänkin on täysin pihalla todellisuudesta.
Aihe on hyvin vaikea ja moniulotteinen. Pitäisi sovittaa usein täysin ristiriidassa olevia asioita perustelluksi kokonaisuudeksi. Puu on kiistatta tärkeä uusiutuva raaka-aine, joten puuntuotos on ollut tosi tärkeä, on tärkeä edelleenkin ja tärkeys saattaa hyvinkin korostua jatkossa monestakin syystä. Sata vuotta sitten sen osuus vientituloista oli kaikki kaikessa. Mikä merkitys on annettava taloudelle ja kenen taloudesta puhutaan? Yhteiskunnan, alan yritysten, metsässä työskentelevien, hyvin erilaisessa taloudellisessa asemassa olevien metsänomistajien (korko) jne. jne. Ilmaston lämpenemisen huomioiminen hiilensidontana puustoon, maaperään jne. Luonnon huomioiominen, monimuotoisuus, elinympäristö erilaisin vaikutuksineen jne, jne. Ainutkertainen pallo on kysymyksessä, jossa tulevien sukupolvienkin olisi jotenkin selviydyttävä. Perusongelma lienee, että ihmispopulaatiota on aivan liikaa. Pentti Linkola näki metsien hävittämisen kauhistuttavimpana asiana.
Mikä siis on totuus? Tätä kokonasuutta jos ajattelen, itelläni ei ainakaan ole hajukaan, mikä on totuus. Jos ottaa huomioon vain joitakin tekijöitä, saa sentään jotakin osviittaa.
