Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Otette te ahkeria. Kuinka joku jaksaa kuukausi kaupalla melkein työkseen päivittäin vääntää aiheesta – käsittämätöntä. Helpotusta on teille tulossa Deep FRST-optimointimenetelmästä. Yhteistyössä Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Kohta raati hyppii seinille, kun siitä tulee vielä kaupallinen tuote. ”Keinoäly” hiipii alalle kuin alalle.
Puuki sai kilpailijan, heh heh.
Ihmettelen keskustelua siitä kuinka pitäisi laskea. Metsän arvo on yksiselitteisesti kaikkien tulevien tulojen ja menojen erotus. Kun laskettavat erät ovat ajallisesti kaukana toisistaan, niin on käyteyyävä korkoa laskettavien erien yhteismitallistamiseksi. Muutenhan tukkimetsä olisi yhtä arvokas kuin sirkkataimikko ja Timppakin vaarmaan ymmärtää, että näin ei ole ainakaan markkinoilla.
Tähän metsän arvoon tietysti vaikuttaa se, mitä me tästä hetkestä eteenpäin sille metsälle teemme. Taloudellisesti tietysti pyrimme tekemään sille sellaisia toimia, että tämä metsämme arvo, eli kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvo olisi mahdollisimman suuri. Mitään muuta matemaattisesti perusteltua tapaa ei ole yksinkertaisesti olemassa.
Laskemaan voidaan lähteä mistä hetkestä tahansa ja muuttuvassa maailmassa kaikki muutuu, joten yhtä totutta ei kukaan voi sanoa. Voidaan vain sanoa, että tällä ja tällä edellytyksellä näyttää tältä tai tältä. Jos omistaa nyt tasaikäisen päätehakattavan tukkimetsäkuvuion, niin aika suurella varmuudella tulos on avohakuu. Mikä jatkossa näyttää perustellulta, on enemmän tai vähemmän hämärän peitiossa. Iso kysymys on myös se, mistä puulajista puhutaan jne. jne jne.
Siihen mihin laskenta perustuu, jos laskea halutaan, ei ole pienintäkään epäselvyyttä. (Yksi luotta kokemukseensa, toinen Tapion ohjeisiin, kolmannen pitää yrittää perustella tekemistään karkealla laskelmalla jne. jne jne.) Pidän laskentaperiaatteista käytävää keskustelua hyvin kummallisena, jota en ymmärrä ollenkaan. Siitä, kuinka hyvin kaikki (aivan kaikki!) tulevaisuuden arvot kyetään ottamaan huomioon, voi keskustella maailaman tappiin. Kaiken huomioiminen on tutkijoillekin mahdotonta, yksittäisestä metsänomistajasta puhumattakaan.
Siihen, että meillä puumäärä metsissä on nyt huomattavasti suurempi kuin 50-luvulla, on kuitenkin ehkä merkittävin yksittäinen tekijä ojituksissa. Ja totuuden nimissä on myös sanottava, että hiiltä on myös mennyt sen seurauksena taivaan tuuliin valtavia määriä ja kannatavuuskin toisinaan hyvin kyseenalaista, kun se on kovillakin mailla heiveröistä.
Metsänomistaja voi tietysti mielipiteen vapauden nimissä ottaa kantaa elinkeinonsa puolesta vapaassa maassa. Kokonaan toinen tarina on, kuinka perusteltu ja oikea tällainen kannaotto on. Jos yhtään ymmärrän, niin todella monimutkaisista asioista on kokonaisuutena kyse asiaan vihkiytyneille tutkijoillekin. Varman vastauksen antaja antaa kyseenalaisen kuvan ymmärryksestään. Ja tässäkin tuntematon tulevaisyys tekee siitä entistäkin haasteellisempaa. Mikä tulee olemaan kuusimetsienkin kohtalo jo yhdenkin kiertoajan näkövinkkelistä – mene ja tiedä. Huolestuttavia merkkejä on jo nyt näkyvissä. En ole ennen havainnoinut sellaisessa määrin kuusten kuolemisia kuin nyt. Erilaiset luonnontuhot ovat huolestuttavia tekijöitä muuttuvissa olosuhteissa.
Kuin myös!
Periaate taloudellisuuteen pyrkimisessä on äärimmäisen yksinkertainen. Hakkaan metsästä puita pois, jos ne näyttävät tuottavan siellä pysyvästi vähemmän, mitä ne hyödyttäisivät minua muualla, enkä sijoita sinne sellaista, mistä katson saavani paremman hyödyn muualla. (riski tietysti huomioiden) Siinä virkkeessä on kaikki oleellinen, laki ja profeetat.
Ja kuitenkin jo tuhansia vuosia vanhoissa kirjoituksissa opetetaan, että sijoita yhdeksälle ja kymmenellekin taholla. Sillä et tiedä onnistuuko tämä vai tuo, vai kenties molemmat. Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
Mistä ihmeestä Puuki keksi sellaisen pähkähullun ajatuksen, että NNA:ssa ei muka pyrittäisikään ottamaan kaikkea maan ja taivaan väliltä huomioon tulevaisuudesta, mitä ikinä ymmärrämme. Emme ota sitä huomioon, jos saimme lotovoiton viime vuonna tms. vaan meidän on saatava tulevilla, siis tulevilla sijoituksen kohteen tuotoilla omamme korkoineen takaisin.
Minulle on aegolius täysin yhdentekevää, miltä sinusta milloinkin tuntuu.
Mistä lyhyestä aikajänteestä aegolius, aikajänne on periaatteessa tästä ikuisuuteen, joskin kaukana oleva menettää nykyarvona käytännön merkityksensä.
Taloudellinen periaaten on äärimmäisen yksinkertainen. Millä tahansa hetkellä tehty panostus pitää saada korkoineen takaisin. Kaikki muu on jaarittelua ja itsensä pettämistä. Eikä tämä ole kannaotto minkään menetelmän puolesta eikä sitä vastaan.
Täällä mikään ei ole pysyvää, joten sellaisen käsittäminen jk:n määrietelmäksi on jo ajatuksena mieletön. Metsänomistajan ikuisuuskaan ei ole edes yhtä kiertoaikaa eli vain 30 vuotta. Perusteltua on vain NNA, koska vain tulevaisuuden tuomilla mahdollisuuksuilla on merkitystä. Uudistamisesta johtuvat kulut on saatava korkoineen, jotta toimessa olisi joku taloudellinen mieli. Joissakin olosuhteissa uudistamiseen kannattaa panostaa runsaasti, toisessa paikassa ei mitään, vaan annetaan luonnon hoitaa.
Puuntuotos ja kannatavuus eivät ole synonyymejä, niinkuin ei tuotannon määrä millään muullakaan alalla ole. Maksimaaliseen puuntuotokseen saa niin halutessaan pyrkiä, jos haluaa, mutta taloudella sitä ei läskään aina voi perustella.
Marjat nyt pakastimeen. Mustikka tulee runsaasti, hillaakin jopa täällä etelässsäkin. Erikoisen pienialaisina paikkoina runsaasti ja sitten iso ala ettei ainoatakaan. Yleensäkin näin, mutta nyt aivan poikkeuksellisesti, sen mitä kävin klopoja tutkimassa viikko sitten. Ensimmäiset alkavat kypsyä. Kuinka hienoa, kun saa aamulla valita, mikä itse kerätty ja tuotetu marja tänään puuron päälle. Itse kerätty ja tuotettu lisää nautintoa vielä huomattavasti. Minulla on karpalopaikka, josta joka ainut vuosi tulee muutaman aarin alalle valtava karpalosato. Sormenpään kokoista marjaa vieri vieressä syksyllä – mikä mahtaa olla tuon aiheuttaja. Poimurilla saa ämpärillisen todella pienellä vaivalla.
Kuivia puita on ensi talvena syytä olla varastossa, ettei tarvitse palella. Sähköstä saattaa tulla puikkari ja siihen kun laitetaan päälle joku lisäongelma (esim. aurinkomyrsy ja mitä tuo naapurikin vielä keksii), niin soppa on valmis.
Elämme sellaista muutosten ja epävarmuuden aikaa, ettei koskaan minun elinaikana. Eikä metsä todellakaan ole poikkeus. Ulkoiset paineet tulee olemaan vielä rajut ja monella tavalla. Maailma saattaa olla aivan eri asennossa kymmenen vuoden kuluttua. On opittu aivan liian hyvälle ja edessä saatta olla syömättä jääneiden kovien leipien vuoro. Niinkuin kaverini tannoin totesi, että olisimme jo aikaa olleet paratiisissa, ellei vällillä mentäisi taaksepäin.
Kantelua oikeusasiamiehellekin voisi kokeilla. Ovatko viranomaiset toimineet oikein ja ovatko oleet itse metsästäjinä jäävejä. Ei maksa mittään.
Minulla ei ole mitään tekemistä AJ jatkuvan kasvatuksen hyväksymisen kanssa. Ajoin ainoastaan sitä, että metsänomistajalla pitää olla oikeus kohtuulliseen korkotuottoon metsään tai oikeastaan puustoon sitoituneelle pääomalle. Eli ei nyt luoja paratkoon ole metsänomistajan edun mukaista edelleen kasvattaa metsää, jonka kasvu on puoli prosenttia, jos vastaavalla riskillä voi muualta saada 4%. (Siis esimerkin omaisesti.) Perusteluissa ollut muka metsänomistajan tällainen etu oli pähähullu, käsittämätön. Tällaisia käsittämättömiä ajatuksia muka asiantuntijat saavat perustuslakivaliokunnassakin läpi. Joku pieni erillinen kuvio olisi pitänyt jättää älyvapaan lainsäädännön mukaan hakkaamatta ja jonka erikseen operoiminen myöhemmin olisis ollut täysin kannattamatonta jne.
Minulla ei ole mitään omaa kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta, kun en ole sellaista harjoittanut ja kuinka olisin voinutkaan. Jokainen täyspäinen metsää seurannut tietää, että ei se mitään ongelmatonta ole. Toisaalta yleensä, siis yleensä, aukkopaikkoihin metsään syntyy uutta puustoa jollakin aikavälillä, eikä ne tietenkään ole tasaisesti jakautuneina ja puulajit ovat kovin erilaisia jne. Mutta kun kaikki eivät halua avohakata metsäplänttiään, niin suotakoon heille oikeus jatkuvapeitteiseen metsätalouteen. Minulle henkilökohtaisesti se ei merkitse yhtään mitään. Siksi en metsänomistajana ymmärrä koko vouhkaamista asiassa.
Ja toisaalta Timppa, eikö insinöörin pitäisi tietää, että tämä 6,3 % onkin sadan vuoden kuluttua neljän prosentin korolla 318%.