Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Toimihenkilöiden ostokiellosta en ole Puuki ikinä kuullutkaan. Missä sellaista lainsäädäntöä on ollut ja koska? Tunnen monia jotka ovat ostaneet. Ostalupa koski aikanaan jokaista. Jo se esti ostamisen, jos matka oli muutaman kilometrin liian pitkä jne. Osto ei toki ollut kiellettyä, mutta lainhuutoa ei saanut ilman ostolupaa ja valtiolla oli oikeus lunastaa ostettu palsta, virkamiehen näkemyksen mukaiseen käypään hintaan. Erikoiset ovat matkan varrella olleet kuviot. Kolme ämmää kun on häärinyt, niin tulokset ovat voineet olla ihan mitä tahansa. Suorastaan ihme, että näinkin selville vesille on päästy – hyvä niin. Menneisyyden pakkopaita huomioiden ei ole yhtään pahitteeksi, vaikka vähän menee toiseen laitaan överiksi.
Juuri näin AJ. Timot toimivat omillaan. Hiekkalaatikkokaverit huutelevat puskista. Aivan samanlaista oli aikoinaan, kun innolla metsiä ostettiin. Kyllä tuli kykenemättömiltä kaikenlaista parjausta torven täydeltä. Pitää osata asiansa ja myös luottaa siihen käytännössäkin eikä vain teoriassa.
Jos väittää osaavansa tämän leikin, niin pitää laajentaa metsänomistusta ja hyödyntää osaamisensa, eikä täällä kateudesta vihreänä puskista huudella, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Pelikenttä on nyt harvinaisen vapaa. Aivan toisin kuin silloin, kun ostaminen oli luvanvaraista ja toiminnan rajoitukset välillä taloudellisesti hyvinkin ongelmallisia. Jos väittää hintaa liian korkeaksi, se on vain merkki taitamattomuudesta. Se kykenee maksamaan, joka parhaiten asian osaa. Markkinat toimivat olemassa olevan tiedon varassa ja ovat tavallaan aina oikeassa.
Jos tavoitteena on puuntuotos eikä aito kannattavuus voi toiminnan pyörittämisestä loppua luotto ja pelimerkit. Toiminnan tavoite pitää olla oikea, sillä se määrittelee sen, miten toimien siihen päästään.
Metsän arvo on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus ja tuleva toiminta määrää sen, minkälaiseksi tämä erotus muodostuu.
Mhy on juoksupojan asemassa. Siltä loppuu työt, jos se on ristiriidassa sellunkeittäjien edun kanssa. Kaikenlaiset lisät ja bonukset tulisi kieltää, sillä niiden tarkoituksena on vain pitää hintakartellia voimassa ja estää markkinoiden oikea toiminta.
Kustannusten nousu on sitä luokkaa, että on kumma, jos se ei ala näkyä taloudellisina ongelmina. Kenen takapuoli tulee kestämään merivettä? Kauanko voidaan jatkaa tätä velaksi elämistä lastemme maksettavaksi? Tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla.
En tiedä mikä vaivaa kuusia, mutta en ole aiemmin huomioinut sellaista kuusien kuolemista, mitä nyt on ollut havaittavissa. Onko tämä merkki jostakin pysyvämmästä ongelmasta vai vain tilapäinen häiriö? Jo kuolleita näkyy runsaasti ja henkitoreissaan olevia selvästi lisää. Tämä yletön käpyjen määrä myös ihmetyttää. Kuusi on aika herkkä puu monille ongelmille.
Ne sorkkaeläimet pitäisi saada vähenemään tavalla tai toisella. Käsittämätöntä toimintaa vastuullisilta tahoilta.
Ajatteletko Gla, että nämä markkinoijat eivät itsekään usko asiaansa, vaan rahankiilto silmissä pyrkivät huijaamaan ja käsittelevät omiakin metsiään tahallaan vastoin parempaa tietoaan? Vai ajatteletko heidän olevan umpityhmiä, eivätkä ole olleet kuulolla edes peruskoulussa, kun luonnon perusasioita on käsitelty? Itse olet kertonut jo peruskoulussa saaneesi valaistuksen asiaan. Esim. Pukkalalla on jonkinlainen koulutuskin ja melko pitkä kokemuskin aiheen parissa ja olen ymmärtänyt, että käsityksesi mukaan hänkin on täysin pihalla todellisuudesta.
Aihe on hyvin vaikea ja moniulotteinen. Pitäisi sovittaa usein täysin ristiriidassa olevia asioita perustelluksi kokonaisuudeksi. Puu on kiistatta tärkeä uusiutuva raaka-aine, joten puuntuotos on ollut tosi tärkeä, on tärkeä edelleenkin ja tärkeys saattaa hyvinkin korostua jatkossa monestakin syystä. Sata vuotta sitten sen osuus vientituloista oli kaikki kaikessa. Mikä merkitys on annettava taloudelle ja kenen taloudesta puhutaan? Yhteiskunnan, alan yritysten, metsässä työskentelevien, hyvin erilaisessa taloudellisessa asemassa olevien metsänomistajien (korko) jne. jne. Ilmaston lämpenemisen huomioiminen hiilensidontana puustoon, maaperään jne. Luonnon huomioiominen, monimuotoisuus, elinympäristö erilaisin vaikutuksineen jne, jne. Ainutkertainen pallo on kysymyksessä, jossa tulevien sukupolvienkin olisi jotenkin selviydyttävä. Perusongelma lienee, että ihmispopulaatiota on aivan liikaa. Pentti Linkola näki metsien hävittämisen kauhistuttavimpana asiana.
Mikä siis on totuus? Tätä kokonasuutta jos ajattelen, itelläni ei ainakaan ole hajukaan, mikä on totuus. Jos ottaa huomioon vain joitakin tekijöitä, saa sentään jotakin osviittaa.
Media nyt on media ja sieltä tulee kaikenlaista. Ei toimittajat ole metsäalan ylimmäisiä asiantuntijoita, jotka osaavat toimia ylituomareina tällaisissa kiistoissa. Ellei itse kykene mitään arvioimaan, kannataa vakavasti harkita metsistä luopumista. Toisten metsistä on joutavaa kantaa niin suurta huolta. Jos omistaisin perintömesää keskimääräiset kolmekymmentä hehtaaria, niin avohakkuun kynnys olisi aika korkea.
On aivan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua sijoittaa metsänuudistamiseen paria tonnia hehtaarille, kun tiedossa on vain kuluja seuraavat 25 – 35 vuotta. Siitäkin huolimatta, että sen jälkeen tuotto olisi huomattava. Jollakin muulla alalla sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Keskimäärin metsänomistaja on sen ikäinen, että siirtyy manan majoille ennen ainoatakaan tuottoeuroa.
Luontaisesti uudistettaessa tulee oikein hyviä erirakenteisia, eri-ikäisiä ja monipuulajisia jatkuvan kasvatuksen metsiä. Koivuakin on riittävästi takuuvarmasti.
Enkä minä väitä tietäväni viisastenkiveä.
Markkinat ja kilpailu on aegolius hyvä asia eikä huono. Ilman kilpailua elollinen olisi ajat sitten hävinnyt tältä pallolta. Kysymys on aivan oleellinen. Markkinat, kilpailu ja menetelmien vapautuminen ovat ehdottomasti hyvä asia myös metsänhoidon menetelmien kehittymisessä.
Sinulla aegolius on niin vahvana agendalla kaiken aikaa vain kysymys jaksollinen vai jatkuva. Et näe enää metsää puilta. Vaihtoehtoja metsänhoidossa on kuin shakin peluussa, muitakin kuin kolmen siirron matti ja on aivan hyvä, että pyritään kehittämään työkaluja siihen, mikä menettely milloinkin parhaiten näyttäisi vastaavan metsänomistajan asettamia tavoitteita. Kaikki vaihtoehdot on pöydällä, kysymys on paljon laajempi kuin ongelma jaksollinen vai jatkuva.
Kuten edellä kirjoitin, asia olisi huomattavan yksinkertainen, jos tavoitteena on vain puumäärän maksimointi. Täyttä varmuutta meillä ei ole taimettumisesta eikä mistään muustakaan. Antamalla erilaisia arvoja vaikuttaville tekijöille, nähdään kuinka ne vaikuttavat lopputulokseen.
Yksittäisiä tekijöitä voi luetella loputtomasti, eikä se välttämättä monimutkaisesta kokonaisuudesta kerro juuri mitään. Tämän valtavan aineiston käsittelemiseen niitä menetelmiä tarvitaan.
Tuo kannaottosi ei ollut vaikea arvata aegolius. Niitä on yliluonnollisia kykyjä omaavia henkilöitä, jotka tietävät arvelemalla varmoja vastauksia monimutkaisiin ongelmiin ja yhtälöihin – ainakin omasta mielestään. Jos tavoitteena metsänhoidossa on vain puumäärän maksimointi, niin homma on varsin yksinkertaista.