Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Siitä ei ole pienintäkään erimielisyyttä, että laatua pyritään ensiharvennuksessa jättämään. Se on hyvin oleellinen kysymys ja hyvän kannattavuuden perusedellytys. Mutta sen jälkeen tarkoituksena on kaataa vain tukkipuita, mieluummin joka rungosta eikä parin euron kuiturunkoja. Matematiikkaan joudun turvautumaan Gla, kun kokemusta omistamisesta on vasta ruma 30 vuotta, eli murto-osa edes yhdestä kiertoajasta. Rahaa pyritään kasvattamaan eikä kuutioita.
Timppan kannattaa kasvatta kuutioita, kun korko on hänelle nolla eli on yhdentekevää saako satasen nyt vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua.
Terävä havainto Puuki. Lehdissä on välillä painovirheitä, heh heh.
Puolentoista kuution runkoja 550 kpl n. 800 m3, eli 60.000 euroa/ha. Olisko kasvu edes tonnia eli jos pitää 1 – 1,5 % riittävänä tuottona niin kasvattaa edelleen, jos ei niin nurin jne. Mukavahan tuollaista metsää on omistaakin – kova sana Esson baarilla.
Hienoa Tolopainen! Lopetetaan verojenkin perintä ja eletään herroiksi – velaksi. Laitetaan vain aina velkakirjat silppuriin ja kaikki on hyvin. Ikiliikkuja on siis keksitty.
Metsänhoidostakaan en osaa paljon muuta sanoa, kuin sen, että hyvänlaatuisia kuitupuita ei saisi kuitupuina kaataa. Tai ainakin niitä pitäisi kaataa mahdollisimman vähän, koska niiden tuotto on suurin mahdollinen. Eli muiden kuin ensiharvennusten johdonmukainen alaharvennus on älytönä.
Jos AJ ensiharvennus on tehty oikein, se ei riipu mietenkään yhtään mistään, jos tavoite on taloudellisuus. Vanhan opin saaneet eivät koskaan pääse käsityksistään, eivätkä osaa erottaa tuotosta tuotoksesta. Pitää lukea jokainen sana mitä kirjoitetaan.
Miljardit vilisee. Se on nuppia päälle aina parisataa euroa. Syömavelkaa tulee tänä vuonna valtionkin kautta jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin vähintään tuhat euroa, eikä loppua ole näköpirissä. Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä tarkoituksilla – vai kunka se on Jätkä? Sellainenkin sanonta on, että pää tulee vetävän käteen. Saa nähdä kenelle mustapekka jää käteen.
Metsärahasto OP-metsänomistaja maksaa vähintään 75 % vuotuisesta nettotuloksesta omistajille. Jako on ollut luokkaa 1,5 – 2 %. Se kertonee jotakin metsänhoidon kannattavuudesta.
Ilmeisesti metsänhoidon kannattavuudesta ei ole paljon lapsille kertomista eli ei häävi.
Metsänhoidon kannattavuudesta en osaa mitään omakohtaista sanoa, mutta sen voin kokemuksen perusteella todeta, että metsien omistaminen on ollut aivan varteenotettavan kannattavaa viime vuosikymmenet. Metsien hinnat ovat pitkään nousseet merkittävästikin ja puutkin kasvaa.
Metsänhoidostakaan en osaa paljon muuta sanoa, kuin sen, että hyvänlaatuisia kuitupuita ei saisi kuitupuina kaataa. Tai ainakin niitä pitäisi kaataa mahdollisimman vähän, koska niiden tuotto on suurin mahdollinen. Eli muiden kuin ensiharvennusten johdonmukainen alaharvennus on älytönä.
Vahinkoeläimen, kuten esim. peura ja kauris, pitäisi voida aina mailtaan ampua. On käsittämätöntä, että tänne on saanut vieraslajin tuoda vahinkoeläimeksi ja niitä saa vielä ruokkia kannan lisäämiseksi. Niiden aiheuttama vahinko on todella suuri. Jokaisen harrastajan lasku yhteiskunnalle tuhansia vuodessa, kun kaikki lasketaan.
Neljä Tilhin raivuria on ja tuo Jätkän korillamallikin, joka todella painaa kuin synti. Käyttäjät vain tuppaa uupumaan ja kompastelemaan risukossa. Risukot kasvaa äijästä ohi, eikä mitään mahda. Uusin raivutimalli ei ole enää entisen mallin veroinen – valitettavasti. Uskomattoman lujia ovat. Tilhin 200 moottorisaha on pieni ja kevyt, mutta aivan verraton, helvetin kestävä työkalu ja lähtee todella kuin rusakko makuulta, kun on oikeat liemet tankissa. Aivan kuten Jätkä tämän alan huippuosaajana kertoo. Jotain romuja ei kannata markille kuljettaa.
Tapauksia on vaikka minkälaisia, eikä me ihmiset olla lähellekään aina, tai edes yleensä, rationaalisia. Väitän jopa, että valtaosalle metsänomistajista rationaalinen käsitys metsätaloudesta on aamuhämärissä. Vedätetty on suuntaan jos toiseenkin.
On jäänyt huvittavana mieleen, kun teimme kerran ostotarjousta eräästä metsätilasta. Myyjä totesi tarjouksestamme, että hänelle metsällä on tunnearvokin tarjoustamme huomattavasti suurempi. Kauppaa ei syntynyt, kun emme olleet ostamassa hänen tunnearvojaan.
Kaiken näköisiä ongelmia tulee vastaan metsänhoidossa, kun kasvatusaika on niin pitkä. Pitää ymmärtää, että osa poruksata vierastaa avohakkuuta, kun se tuottamaton alkuvaihe on niin pitkä ja joskus aika kovan työn takana ja kalliskin. Ja monesta monesta muusta syystä, tunnesyistäkin. Kun näin on, on vain hyvä, että muuhunkin etsitään ratkaisuja, ongelmista huolimatta. Sikisi minun on vaikea ymmärtää tätä panikoimista jk:sta. Kehitys kehittyy ja aika näyttää mihin se johtaa ja kuten kaverini joskus totesi, että aikoja sitten olisimme olleet jo paratiisissa, ellei välillä mentäisi taaksepäin. Eletty vuosisata on ollut poikkeuksellisen kehityksen ja vaurastumisen aikaa, mutta kaikella on hintansa.