Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kysymys on Gla pyrkimyksestä eli siitä mitä me metsänhoidolla tavoittelemme. Tavoittelemmekö kannttavutta vai jotakin muuta esim. pumäärää.
Kuten sinulle jo aiemmin kerroin, että minun olisi pitänyt Lapissa kymmeniä vuosia edelleen kasvatta metsää, jonka tuotto oli 0,5 %, vaikka vastaavalla riskillä sai muualta kymmenkertaisesti. Silloin tavoitteena oli jotain aivan muuta, kuin taloudellinen kannattavuus ja päättäjille oli syöttety pajunköyttä, että edeelleen kasvattaminen olisi etujeni mukaista. Pitää olla halu ymmärtää mistä puhutaan eikä saivarrella.
Kirjoitat, että minulla on ongelma. Minulla ei ole metsönhoidossa mitään muuta ongelmaa kuin se, että työtä olisi paaaaljon enemmän mitä ehtii tehdä ja usiessa tapauksissa teettäminen tulisi niin kalliiksi (eikä näy valoa tunnelin päästä), että siinä ei olisi mitään taloudellista järkeä . Sinulla, niin olen ymmärtänyt, iso ongelmaa on painajainen jatkuvasta kasvatuksesta, josta toivoisit herääväsi. Tiedä nyt sitten mitä kasvatusta se on, kun mäntymetsä on joka tapauksessa hakattava aika harvaksi uudistuakseen. Miksi pohtia sitä, miksi sitä pitäisi kutsua.
Täällä ei avohakkuuta kielletä, ellei paineet rajojen ulkopuolelta siihen johda ja sille emme taida mitään mahtaa, olemme siihen aivan liian pieni porukka. Olemme siirtynee arvaamattomien epävarmuuksien aikakauteen ja se on aika moinen peikko näin pitkäjännitteisessä hommassa. Uhka ja mahdollisuus.
Se on vähän surullista, kun puunkorjuu on alkanut määrittämään koko metsänhoitoketjun ja on johtamassa monenlaisiin ongelmiin.
Saan Gla sinusta sen käsityksen, että edustat vanhaa näkemystä, että metsätalouden tavoite on maksimaalinen kestävä hakkuutaso.
Taloustieteilijä puoletaan sanoo, että tällainen tavoite lisää puunostajien voittoja (kukkahattumummot), alentaa puun myyjien nettokantorahatuloja ja vähentää metsätalouden kansantaloudellista ylijäämää.
Helvetin kova väte ja sinä sanot, että on moraalitonta yrittää tutkia.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ilman Ollin ja kumppanien metsätalouteen tuomaa ekonomiaa, metsälaki olisi edelleen vanhalla mallilla. Minäkin kasvattaisin lain pakottamana Lapissa metsää kymmeniä vuosia edelleen, joka tuottaa 0,5% ja sitten vain sanottaisiin, että se on etujeni mukaista, vaikka saisin toisaalta kymmenkertaisen tuoton samalla riskillä. Ekonomian tuominen metsätalouteen on ollut erittäin tärkeää, jos metsätalouden katsotaan olevan taloudellista toimintaa ja annan sille metsänomistajana ilman muuta ison arvon.
En minä pysty ottamaan kantaa kynnyskasvumallien oikeellisuuteen. Niitä malleja on käytettävä, mitä on olemassa. Enkä ymmärrä sitäkään että vedät yhtäläisyymerkin Pukkalan ja Arvometsän välille. Siihen yhteiskunnan tulisi puuttua, että monitieteellisyyteen alalla panostetaan, eikä olla kaivautuneina syvälle omiin poteroihinsa.
Gla: ”Olet joskus peräänkuuluttanut, että täällä kirjoittajien pitäisi kertoa, kenen leipää syö. ”
Olen vieläkin sitä mieltä. Keskustelijoiden mielipiteitä olisi helpompi ymmärtää.
Sinulle tuo jatkuva kasvatus on elämää suurempi kysymys, minulle männiköitteni kanssa vähämerkityksellinen. Siksi keskutelummekaan eivät oikein kohtaa.
Tuo opportunismi onkin mielenkiintoinen kysysmys tässä yhteydessä ja varsinkin tuo moraali siinä. Voimaperäisen jaksollisen kasvattajan ja edesmenneen Linkolan käsitykset moraalista asiassa eivät varmasti oikein kohtaa toisiaan. Kuinka moraali olisi ymmärrettävä tässä yhteydessä? Näkemykset ovat varmasti ainakin yhtä kaukana toisistaan kuin jatkuva ja jaksollinen kasvatus. Minäkin olen käyttänyt tilannetta hyväkseni metsänostoilla verotuksen siirtymäaikana. Toisen mielestä olosuhteiden edellyttämällä tavalla pitää toimia ja toinen voi katsoa sen moraalittomaksi. Luonnonvalinta lienee aika moraalitonta.
Arvometsää en lähemmin tunne, enkä tiedä sen taustaa. Asiaansa varmasti uskovat, ei kai sitä muuten olisi perustettu ja luonnollisesti tutkimuksellista tukea haetaan sieltä, mistä sitä on löydettävissä. Toisaalta osakeyhtiön tavoitteena on tietysti tuottaa voittoa. Ehkä osakeyhtiölakikin on aika moraaliton.
Koska Ollista on tullut helsinkiläinen?
Olen pahoillani Gla, mutta en todellakaan jaa käsityksiäsi. On todella kova väite, että ei pyritäkään etsimään totuutta. Näkemykseni ja vähän kokemukseni on juuri päinvastainen. Paljon helpompia teitä olisi ollut kuljettavana, ellei voimakas ja vaikeuksia pelkäämätön tahto olisi pakotanut etsimään totuutta.
Me kaikki näemme maailman sellaisena mitä me tiedämme ja olemme kokeneet. Kukaan emme ole ulkopuolisista vaikutteista ja omaan napaan tuijottamisesta vapaita. Se joka väittää olevansa tässä suhteessa synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Kuka tämä helsinkiläinen yliopisto ekonomi mahtaa olla Gla, josta niin kovin metsänomistajan pitää olla huolissaan? Sinä haukkua räksytät väärää puuta.
Tiedän hyvin, että metsäala ihmiset olivat aikanaan todella närkästyneitä, kun ekonomistejä alkoi tulla heidän tarkoin varjellulle reviirille, omaperäisine oppirakennelmineen. Taloudessa on kuitenkin talouden lainalaisuudet, joita sinäkään Gla et kiistä, mutta hyökkäät kaksin käsin käytetyn ekologian kimppuun. Silloinhan pitäisi ennen muuta kovasti patistaa metsän kasvua tutkivia töihin, että saadaan oikeita lähtöarvoja. Se ei ole ollenkaan kokototuus taloudesta, että tutkitaan vain puuntuotosta runkoluvun funktiona.
Se on Visa selvää, jos on rehevä, täystiheä, kaikesta muusta puhtaaksi raivattu järeä kuusikko, jossa valo ei ole enää vähään ole maahan saakka langennut, niin eihän siellä maanpinnalla mikään voi kasvaa. Aukko on tehtävä ja kiireesti uudet puunalut. Hyvillä kasvupaikoilla taloudellisesti hyvinkin perusteltavissa. ”Ken tietä käy, on tiensä vanki.” Muunkinlaisia olosuhteita on.
Näet Gla jostakin syystä painajaisia jatkuvasta kasvatuksesta, joka kysymys ei minua häiritse millään tavalla. Liioitelet tekijöitä yksioikoisen näkemyksesi tueksi. MIKSI moinen, kun kasvattaminen on meille vapaata – sinullekin. Käytä se energia metsiesi hoitoon, niin siitä on sinulle jotakin hyötyä. Omatoimisuus on huomattava tekijä kannattavuudessa.
On erinomainen asia, että Tahvonen toi ekonomistisen ajattelun metsätalouteen. Järkevään taloudenpitoonhan metsätaloudessakin yleensä pyritään. Lopullista oikeaa vastausta emme tiedä ja kehittämisvaraa on tutkimuksessa on runsaasti. Sellaista tutkimusta, joka ottaa huomioon taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden eikä vain puuntuotannon maksimoinnin.
Jos korko on korkea, keinollinen uudistaminen tulee vääjämättä kannattamattomaksi ja jäljelle jää luontainen uudistuminen. Metsät olisivat aikoja sitten hävinneet tältä pallolta, elleivät ne olisi luontaisesti uudistuneet.
Sinun Gla pitää kuunnella tuo Tahvosen esitys sieltä jatkuvan kasvatuksen seminaarista. Siinä käydään läpi kysymykseesi liittyviä ongelmia. Ei niitä lähtöarvoja hatusta voida vetää – tutkimusta on paljon tehty, mutta sen kohdenuminen ei ole tukenut kokonaisuuden ymmärtämistä. Jos metsätaloutta taludellisena toimintana halutaan ymmärtää, siihen on väistämättä silloin tuotava talouden lainalaisuudet.
Minä en tiedä mitään muuta perusteltua tapaa pohtia näitä kysymyksiä, kuin taloudellis-ekologinen optimointi, jota mm. Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen ryhmineen edustaa. Sen perusteet voi jokainen kuunnella esim. jatkuvan kasvatuksen seminaarin esityksestä. Optimointi perustuu laskentaan ja lukuarvoihin, eikä johonkin yksittäisiin mutu näkemyksiin ja perusteluihin. Laskennan tulos on aika johdonmukaisesti yläharvennus ensiharvennusta lukuu ottamatta. Korko, kasvupaikan rehevyys, uudistamiskustannus, puulaji, puun hinta jne. ovat keskeisiä tekijöitä.
Jonkin verran pitää tietysti metsäekonomiaan perehtyä, että ymmärtää edes mistä puhutaan. Väitän, että häviävän pieni osa metsänomistajista on vaivautunut asiaan perehtymään.
Keskustelijoiden näkemysten kohtaaminen on ongelmallista myös siksi, kun olosuhteet ovat niin kovin erilaisia, joka tietysti johtaa kovin erilaisiin näkemyksiin. 60 vuotta ja harvennksien jälkeen 800 m3/ ha tukkimetsä tarkoittaa poikkeuksellisen hyviä olosuhteita, eikä millään tavalla suomalaista keskivertometsää.
Kyllä kyllä. Euroja euroja Gla ja mahdollisimman nopeasti, mutta kun niitä euroja tulee kunnolla vain tukkipuusta. Yläharventamisella saadaan myös siirrettyä kallista ja tuottamatonta uudistamisvaihetta.
Uskollaan kukin tulkoon autuaaksi.