Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Mikä nyt sitten ketäkin johtaa harhaan tai on johtanut harhaan. Jos olemme kiinnostuneita vain metsän kasvusta, niin se ei ole sama asia, että olemme kiinostuneita omasta taloudestamme, joka on huomattavasti moniulotteisempi kysymys ja vieläpä erilainen jokaiselle. Taloudelliset asemamme ovat hyvin erilaisia.
Jos minulla on metsässä puita, joista toisten suhteellinen arvokasvu on 7 % ja toisten 2 % ja saan vastaavalla riskillä muualta 4%, niin kasvutappio pitää olla todella raju, että on taloudellisesti perusteltua poistaa nuo 7 % tuottavat, joiden suhteellinen kasvu vieläpä todennäköisemmin enemmän hyötyy harvennuksesta, kuin näiden 2 % suhteellisesti tuottavien.
Oleellinen kysymys on, mitä me tavoittelemme. Sen mukaanhan me pyrimme toimimaan.
Nyt minäkin halusin tehdä ensimmäisen tilastomerkinnän jatkuvasta kasvatuksesta. Pienestä vajaan parin hehtaarin kuviosta metsänkäyttöilmoitukseen jatkuva kasvatus. Pienintäkään aavistusta ei näillä kymmenillä ole siitä, kuinka pitkälle kuvion jatkuva kasvatus mahtaa jatkua. Kuuselle sopiva hyvin eri-ikäinen ja erirakenteinen sekapuusto, paljon myös koivua, saa yhden pienaukon ja kunnon (tuuletus-) poimintahakkuun, jota nyt ei oikein parhaalla tahdollakaan voi enää sanoa ylispuiden poistoksi. Väljästi tulkiten ehkä yläharvennukseksi. No evvk, ei voisi vähempää kiinostaa nämä sanalliset tulkinnat ja hiekalaatikkoleikki käsitteillä.
Kuinkahan tästä Gla nyt selvitään? Johtaakohan tämä avohakkuiden kieltämiseen?
Hieno kirjoitus Timppa.
Olen ymmärtänyt, että uudistamiskulua pidetään merkittävänä jk:n etuna ja siitä seuraa pyrkimys tähän pienipiirteisempään vaihteluun. Sellaisia minun ymmärrykseni mukaan luonnonmetsätkin ovat lähinnä olleet, eivätkä jaksollisen kasvatuksen käytännön mukaisia laajoja tasaikäisiä kuvioita. Ymmärrän, että eläinmaailman näkökulmastakin se on mielekkäämpi vaihtoehto. Siksikään en oikein ymmärrä, jk:n paniikinomaista vastustamista. Molemmat sopii aivan hyvin rinnakkain.
Kuten ole kirjoittanut oma käytäntö mäntymetsissä on lähinnä jaksollinen, enkä olisi nuoria metsiäni muuksi voinut tässä aikataulussa muuttaakaan. Yläharvennuksella kiertoaika pitenee ja siirtää udistamistarvetta ja vie menetelmää osin jk:n suuntaan, jos maaperä sallii esim. kuusialikasvuston hyödyntämisen.
Gla: ”Minä kyllä ymmärrän tuon esimerkkinä siitä, että kritiikkini on aiheellista.”
Minusta kyllä ja ei.
Jaksollisessa kasvatuksessa järjestellään eri ikäiset puustot isompiin yhtenäisiin kokonaisuuksiin ja silloin joudutaan käyttämään keinollista uudistumista. Tämä johtaa kuvioajatteluun ja kuvion yhtenäiseen metsänkäsittelyyn. Liian pieniin kuvioihin tehty jaksollinen johtaa kalliisiin käsittelyongelmiin.
Jatkuvassa järjestely on selvästi pienipiirteisempää, jolloin luonto itse paremmin hoitaa uudistumisen. Voidaan jopa kuvioajattelusta kokonaan luopua. Tällöin hakkuissa hakuutapa vaihtelee aina kunkin kohdan tarpeen mukaisesti.
Hyvänä siemenvuonna luonto on aika tehokas uudistaja. Tein n. 15 vuotta sitten Lapissa aukon, jonka koko oli n. 15 hehtaaria. Kuvio äestettiin hakkuun jälkeen. Kun tulossa oli hyvä siemenvuosi, kylvin käsin kaikki ne kohdat jotka olivat viittäkymmentämetriä kauempana puustoisen metsän reunasta. Kun muutama vuosi sitten tein alueelle taimikon varhaishoidon, niin yleissilmäyksellä mitään eroa ei ollut havaittavissa kylvetyn ja luontaisesti syntyneen välillä. Käsin kylvetyssä tietysti oli enemmän taimiryppäitä, jotka vähän hidastivat varhaishoidon tekemistä.
Männikössa homma on helppo jaksollisenakin hoitaa uudistaminen luontaisesti. Luontaisessa uudistamisessa jos missä, on tärkeää tehdä toimenpitetitä oikeaan aikaan. Siemenvuosien seuraaminen on tärkeää ja siemenpuilla uudistettaessa on tärkeä myös ymmärtää, missä olosuhteissa siemenpuut yl. pysyvät pystyssä ja missä eivät. Em. vuoksi männiköissä kinastelu jk:n ja jaksollisen välillä on joutavaa.
Karu ei kohdistunut sinuun Gla, vaan oli vain yleinen kommentti.
No kerron sinulle esimerkiksi tarinan, mihin niitä koivuja mäntyjä syntyy eli minkälaista pienaukotusta tarvitaan.
Minulla on eräs 40 m leveä palsta. Tein siihen aukon parikymmentä vuotta sitten, jonka uudistin luontaisesti. Mhy:n kaveri intti, että minun on jätettävä siihen siemenpuita. Palsta oli länsi – itä suuntainen ja etelärajalla oli järeä puusto, varmaan 300 – 400 m3/ha, pääosin kuusta mäntyä kuitenkin ehkä 20%. Pohjoisrajalla oli nuori männikkö. Naurussa oli pitelemistä, kun kaveri intti, että siementävät puut pitää olle omalla puolella. Mieletöntähän olisi tuollaiseen paikkaan jättää vielä siemenpuita. Aukko äestettiin. Taimia tuli tietysti paikkaan rajusti, kun maata on äestyksen jäljiltä runsaasti auki. Puoleenväliin saakka mänty lähti heti hyvin kasvamaan aivan nuoren männikön reunaan saakka. Siitä järeään metsään päin mäntyjen pituus tippui tasisesti lähes nollaan ja aivan reunassa niitä oli lukumääräisestikin vähän. Kuusi lähti huomattavasti hitaammin, mutta niitä oli aivan etelärajalle saakka. Myöhemmin kuusi kuitenkin melkein tavoitti männyt, kun vauhtiin pääsivät. Koivua tuli myös aivan vaivaksi asti melkein eteläreunaan saakka. Ei pidä olla niin teoreetikko, ettei ymmärrä tehdä jk:n sekaan aina vähän isompaakin aukotusta. Ei näihin ole yhtä totuutta. Se on tietysti päivänselvä, että valopuut tarvitsevat enemmän aukotusta uudistuakseen. Sitä tarkoitan sillä liioittelulla.
Yleinen käsitys Jalapa varmaan on, että ei kannata ostaa karuja maita, eikä ainakaan Lapista. Se on aivan selvä, että pohjoisen metsien suhteellinen arvokasvu on selvästi vähäisempi.
Omalla kohdallani lähtökohta metsänostolle oli kuitenkin hyvin erilainen. Pyrkimys oli ostaa pinta-alaverolle siirtymakaudella hakattavaa puuta mahdollisimman paljon myntiverotta myytäväksi. Pohjoisesta puuta sai silloin ostaa puoleen hintaan, etelään verrattuna. Kysymys oli ennen muuta puiden välittämisestä puunostajille tuotolla ja ison metsävähennyksen kerääminen alkavaan puun myyntiverotukseen. Maapohjille, taimikoille ja keppimetsille ei laskettu yhtään mitään.
Ainakaan oman kokemukseni perusteella en kykene antamaan yksioikoista vastausta tällä aikajänteellä (20-30 v), kummat ovat olleet tuottoisampia etelän vai pohjoisen metsänostot.
Sinun Gla kommenttisi jk:n ongelnmista ovat aivan perusteltuja, mutta niitäkään ei kuitenkaan pidä liioitella. Varmojen vastausten antaminen on ongelmallista, näin monitahoisissa kysymyksissä. Sama koskee metsänostoakin. Jopa sekin on mahdollista, jos korko ja hoitokulut ovat korkeita, että pohjoisen karu kangas on etelän metsää kannattavampi, kun sille ei tarvitse tehdä muuta kuluja aiheuttavaa kuin helppo taimikon varhaishoito, jonka Kemera korvaa. Siitäkin huolimatta, että kasvu on pieni.
En nyt Jalapa lähde kaivamaan tarkempia lukuarvoja kohteesta ja ymmärrä niin, että arvot ovat karkeistuksia. Kuvio oli ostettaessa aika lailla kaksijakoinen, ns. kakkosnelonen. Se harvennettiin n. 10 vuotta aiemmin silloin tyypilliseen tapaan alaharvennuksena, joka tarkoitti suhteellisen arvokasvun romahtamisen. Jos kakkosten suhteellinen arvokasvu 5% ja nelosten 0,5%, niin se voi tarkoittaa suhteellisen arvokasvun romahtamista esim. viidenteenosaan. Eli tämän metsävarallisuuden tuotto putosi viidenteenosaa. Lisäksi pinta-alavero oli osaltani päättymässä ja halusin katsoa mikä tämä metsälaki oikeudellisesti oikein on päätyyn asti katsottuna. Tilanne oli sikälikin omituinen, kun jo vuosia sitten uudistetun perustuslain mukaan tällainen sääntely olisi pitänyt tehdä lain tasolla, eli eduskunnan päättämänä, eikä ministeriön päätöksellä. Tuohon aikaan olin Metsäliiton sopimusasiakas ja hakkuutuloja laitettiin osuuspääomaan, jonka tuotto oli tuolloin mustaakseni luokkaa 6% eli siitä karkeasti nämä lukuarvot.
Kysyt Visa sitä, mitä se on vaikuttanut hakkuideni ajoitukseen käytännössä. Ei juuri mitään. Sinun toimialueella täysin merkityksetön. Kysymys on enemmän periaattellinen. Miksi siellä, jossa kannattavuus on muutenkin kaikista heikoin, pitää vielä tällaisella rangaista ja jonka kantaloudellinen merkitys on aivan olematon. Pääomattomana tyhjätaskuna silloin Lapista metsää ostettaessa se oli tietysti tärkeä kysymys, jotta pystyy toimimaan tarkasti taloudellisten realiteettien mukaisesti. Minusta mitään olellista muutosta ei ole taapahtunut, vaikka joutva paimennus lopetettiin.
Vaikka olen jotakin muka kannattavuudesta kirjoitellut, niin se ei todellakaan tarkoita, että kuvittelisin tietäväni mikä on oikein. Ymmärrän hyvin senkin, että moton ajaminen metsään raiskaamaan luontoa oli Linkolalle hirveä asia. Mitä vanhemmaksi tulee, sen kauemmaksi pilvet karkaa. On vain näkökohtia, ehdottomasta totuudesta ei hajuakaan. Luonnon monimuotoisuus vie sanottomaksi ja ihmisriepu yrittää parhaansa mukaan tuhota tätä paratiisia.
Sirppihalla ja keskenkasvuisuus ovat kummalisia määritelmiä. Jos tavoitteena on kannattavuus, niin metsän kannattaa uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu on pysyvästi pienempi kuin vastaavalla riskillä muualta saatava tuotto.
Minä en ymmärrä mitä näillä muuilla määritelmillä, kuten sirppihalla tai keskenkasvuisuus ajetaan takaa ja mitä silloin metsänhoidolla tavoitellaan? Puuntuotosta vai mitä? Ei ainakaan kanttavuutta. Mänty kasvaa ja pysyy hengissä varmaan Lapissakin 200 – 300 vuotta. Siihen varmaan viimeistään sitten loppuiisi sirppihalla ja keskenkasvuisuus.
Sinänsä hauska episodi, kun tuo kyseinen käsittelykiellossa ( eli lukossa) ollut kohde on edelleen pystyssä ja se oli jo välillä metsään.fi palvelussakin runsaasti yli satavotiasta ja se kehoitettiin uudistamaan. Yllätys, yllätys nyt se on taas nuortunut ko. palvelussa monta kymmentä vuotta ja muuttunut vartuneeksi kasvatusmetsäksi. (Kävisipä itsellekin noin.) Sitä sitten kairailtiin ahkerasti iän selvittämiseksi. Ensin rinnakorkeudelta ja asian edetessä vielä tyveltä. Siitä olin huvittunut, kun valtion varoilla aikuiset miehet leikkii ja yrittää piparkakkutyveltä kairata puun sydämeen. Pitäiskö tuo n, 15 ha nyt pitää pystyssä muistomerkkinä suomalaisesta metsäpolitiikasta? Kasvu on toki olemattoman pieni, joten kannattavuudesta ei voida puhua.
Mikä x? Yhtälö on tosi sen arvolla nolla. Kymmeniin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista eksää jo joku yykin voi pujahtaa joukkoon.
Jos mitään laskentaa ei aiheesta voitaisi tehdä tai ainakaan julkaista yhtään tulosta kenellekään, jos kaikki tekijät eivät ole mukana. Ei ainoatakaan! Laskenta ja lähtöarvot voidaan aina, AINA osittaa joltakin osalta puutteelliseksi. Laskenta antaa kuitenkin paremman käsityksen asiasta kuin mutu. Mutulla on hankala päätellä näin moniulotteista ongelmaa. Laskemalla saadaan tietoa siitä, kuinka eri tekijät vaikuttavat lopputulokseen, esim korko, kasvpaikan olosuhteet jne. jne.
Epäillä saa ja pitääkin aina, mutta mikään tae joku kytkentä päin helvettiä olevista lähtöarvoista se ei ole. Meistä kukaan ei ole täysin puhdas pulmunen tässä suhteessa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, pitää ainakin yrittää otta informaatiosta se oikea ja loput jättää.
Elämme AJ hyvin epävarmassa maailmassa tässä suhteessa monestakin syystä ja ala on ”täysin” riippuvainen vientimarkkinoista. Aika näyttää minkälaisessa aallokossa karnapurtemme oikein vielä seilaa.