Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Hölmölässä ne tuumasivat, kun peittot olivat liian lyhyitä, että leikataan toisestä päästä ja liitetetään toiseen päähän, niin saadaan peitto jatkettua.
Täälläkin eräät pitävät hirmu kannattavana, kun säästöpossunsa tyhjäämällä saavat sieltä satasen ja laittavat kympin sinne takaisin.
Kun hakkaa tukkimetsänsä ja saa siitä 10.000, jonka voi sijoittaa sitten johonkin vaikka neljän prosentin korolla. Jos siitä kymppitonnista sitten sijoittaa 1500 metsän uudistamiseen, eikä saakkaan sieltä yhtä suurta korkoa, niin tappiotahan siitä vääjäämättä syntyy.
No, MaalaisSeppo sanoo, että siitä uudistamisesta saa verovähennyksen. Saa toki ja sen suuruus riippuu mm. metsävähennyksestä ja verovähennyksen voi saada muustakin sijoittamisesta kuin metsän uudistamisesta. (vaikkapa lannoittamisesta, jos metsä on ainut autuaaksi tekevä) Metsänuudistamiseen liittyy vielä sekin ongelma, että raha on siellä hankalasti uudelleen operoitavissa, jos tarve sitä näyttäisi vaativan. Kiinni juurilla maassa kymmeniä vuosia.
Minä pidän sitä itsestään selvänä, että uudistamisen kulut on saatava korkoineen takaisin. Metsät markkinoilta hankkineena, se on ollut ainut perusteltavissa oleva lähtökohta, ellei halua itseään pettää.
Mäntymetsät ovat oleet siitä kiitollisia, että niiden uudistaminen on ollut helppoa ja halpaa siemenestä – keinollisestikin. Karummilla paikoilla siemenpuilla jopa ilman minkäänlaisia kustannuksia. Kannattavuutta tavoitelaan, ei maksimaalista puuntuotosta. Mänty vaatii yl. vapaata tilaa uudistumiseen, joten se ongelmallista jk:lla, jos tapaa ahtaasti halutaan tulkita.
Olen Timppa huomaavinani, että et olekaan tosiuskovainen. Alat nikottelemenna paljaan maan ostajan kannattavuuden edellytyksiä.
Molemman istuvat keväällä kannonnokassa, niin tukkimetsän juuri hakannut ja paljaan maan ostanut. Moemmat ovat varoissaan, toisen raha on tullut juuri tehdystä avohhakuusta ja toisen mahd. jostakin muualata. Kummankin raha on saman näköistä ja yhtä arvokasta.
Herrojen taloustiede edustaa sellaista näkemystä, metsästä saadun rahan kannattavuudella ei ole niin suurta väliä. Paljaan maan ostajan on syytä tarkoin harkita.
Metsätalous on ollut siitä kummallinen ala, että siellä on ollut tällainen omaperäinen taloustiede pitkään vallitsevana.
Olen Visa huono asiantuntija Tapion suositusten suhteen. Nehän ovat muuttuneet aika tavalla sinä aikana, kun olen metsien kanssa operoinut ja tulevat muuttumaan jatkossakin. Sinun olosuhteissa ovat ehkä hyvinkin oleet oikeita. Minulla ne joskus olisivat tarkoittaneet huomattavia taloudellisia tappioita, kun olisin esim. joutunut kasvattamaan kymmeniä vuosia metsääni edelleen, vaikka muualta olisin saanut kymmenkertaisen tuoton. Siksi suhtaudun varauksella valmiiksi annettuun tietoon, varsinkin jos sen tarkoitusperät eivät käy selville. (esim. tämä kiusallinen korko)
Metsää kasvatetaan monenlaisin perustein ja tulevaisuus on meille kaikille tuntematon. NNA on vain se teoreettinen perusta taloustieteiden mukaiselle kannattavuudelle. Voit laskea sitä joko uudistettavasta tukkimetsästa tai paljaasta maastaa. Mikä se sellainen teoria olisi, joka pätisi vain jossakin tilanteessa.
Jos Puuki meillä on kaksi metsänomistajaa, joilla on täsmälleen samanlainen uudistusala. Toinen on hakannut sieltä juuri tukkimetsän ja toinen on hankkinut pikkurahalla paljasta maata uudistusalan. Miksi ihmeessä kannattavuutta heidän pitäisi laskea eri tavalla?
Paljaan maan ostajan on saatava kulut korkoineen, jos hän aikoo tuottoa tehdä toimillaan. Kumpikin on samassa tilanteessa, tuottoa pitäisi tehtäville toimille saada.
En Timppa puhunut siitä, että raakamaata ostettaessa on tehty huomattavia voittoja, kun siihen on kaavoittamalla saatu iso rakennusoikeus. Kysymys on valtavista taloudellisista eduista – ”ansiottomasta” arvonnoususta. Aivan varmaa on sekin, että näissä kuvioissa kaikki ei kestäisi kirkasta päivänvaloa. Puhuin rakennusaikaisista koroista, joka on urakoinnissa kustannustekijä. (riippuen tietysti urakointityypistä ja mm. maksupotitaulukosta jne.) Yritin vain otaa sinulle rakennusalalta vertauksen korottomuuteesi.
Metsän kannattaa uudistaa, kun se tuottaa vähemmän kuin vastaavalla riskillä muualla.
Timpan ei tarvitse kantaa huolta puustopääoman suuruudesta, kun hänelle korko on nolla. Sillä logiikalla kannataa kasvatta niin kauan, kunnnes luontainen poistuma ylittää kasvun.
Timppa on ollut rakentamassa, mutta on ilmeisesti saanut taloudellisessa mielessä istua toisen takapuolella tuleen. Jos olisi urakoinut omaan piikkiin, olisi oivaltanut, että rakennusaikaiset korot ovat kustannuserä, joka on otettava huomioon. Siksi sillä rakennusajalla on merkitystä, että tämä posti ei kasva liian suureksi.
Minusta tuntuu, että vanhan koulun käyneet metsäammattilaiset pitäisi uudelleenkouluttaa. Siellä Helsingin yliopistossa opetetaan uusille metsänhoitajille, että kannattavuutta ei voida oikein laskea lukuisilla mitä erilaisemmilla tavoilla. NNA on se taloustieteellinen perusta, kuinka kannattavuutta lasketaan, jos sitä halutaan laskea. Eikä se ole kannaotto minkään menetelmän puolesta eikä vastaan.
NNA on kaikkien tulevien erien nettonykyarvo, mistä hyvänsä tilanteesta lähdettäessä.
Joillakin on ilmeisesti kummallinen käsitys, että menneisyyskin pitäisi huomioida, kun tulos ei näytä vastaavan omaa mutua. No mihin saakka? Vuosi, kymmenen vuotta, sata vuotta vaiko alkuräjähdykseen saakka? Voi hyvät hyssykät! Vain tulevaisuudessa voidaan tehdä valintoja ei menneisyydestä.
Olen ollut huomaavinani, että alempitasoisenkin koulutuksen juuri saaneet ovat usein aivan pihalla. Ilmeisesti nämä alempitasoisen opetuksen kouluttajatkin pitäisi uudelleenkouluttaa.
Hyvä kysymys Visakallo, enkä osaa siihen vastata.
90-luvun lamankin aikana metsien hinnat reagoivat hyvin vähän, vaikka puun hinnat heiluivatkin ja korotkin olivat pilvissä. Ehkä metsien omistus on sen rakenteinen ja sellaisessa omistuksessa, että pakonomaista tarjontaa ei helposti synny, joka laskisi hintoja.
Minun aikana ei muuttujia ole aiemmin ollut näin runsaslukuisesti ilmassa. Jos operoisin nyt vierailla pääomilla, olisin vähän huolissani.
Metsissä taloudellisessa mielessä meitä kiinnostaa Puuki metsästä saatavien tulojen ja menojen erotus. Siksi me olemme kiinnostuneita vain siitä, mitä meidän tästä hetkestä eteenpäin olisi viisasta siellä tehdä, että tulojen ja menojen erotus olisi mahdollisimman suuri eli ylijäämäinen.
Muualata saastaavalla riskillä saatava tuotto (eli se korko) on huomioitava vain siten ja siksi, että emme pidä metsässä tai investoi sinne sellaista, mikä muualla vastaavalla riskillä tuottaa enenmmän. Emme halua taloudellisessa mielessä metsien huonommalla tuotolla rasittaa talouttamme, kun vastaavalla riskillä saisimme muualta enemmän.
NNA ei sinänsä ota mitään kantaa siihen, miten tulisi kulloinkin toimia, jk, jaksollinen tai jotakin muuta. Se on kuitenkin yksinkertainen ja yksiselitteinen teorettinen perusta sille, mihin taloudellisesti pyritään.
Se on sitten jokaisen oma asia, onko kiinnostunut taloudellisista perusteista vai ei. Metsävarallisuutta tyhjästä aikoinaan luotaessa, se oli tärkeä yrittää ymmärtää mistä on kysymys, ettei tule konkurssia.
Ennustaminen on vaikeaa Timppa – varsinkin tulevaisuuden ja joka tässä tilanteessa on etistäkin enemmän hämärän peitossa.
Sitäpaitsi se on aivan yhtä vaikeea NNA:n kanssa kuin ilman sitä eli et voi väittää jollakin muulla tavalla ohittavasi tämän ongelman.
Ei pidä myöskään liioitella virheen vaikutusta NNA:ssa. Nykyarvona virheen vaikutus pienenee, mitä kauempana tulevaisuudessa se on.
Tekopökkelöt ovat hyödyksi kolopesijöille vasta sitten, kun ne ovat hyvin peitteisessä metsässä. Niitä kannattais jättää jättöpuutiheikköihin.
Tässä on melkein puolen hehtaarin nyrmikkoalue ja siinä oli mäntyjä, jotka ovat ikäviä ja työläitä roskaajia murmikkoalueella. Tein niistä pökkelöitä ”toteemipaaluiksi” puolenkymmentä vuotta sitten ja niihin erilaisia kotejaa sahaamalla ja kairaamalla kolopesijöille. Se, että paikka on suojainen on aivan ratkaiseva tekijä. Turvallisuus on näille pikkulinnuille a ja o. Se näkee jo niiden jatkuvasti pälyilevästä käyttäytymisestä.
