Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Pitää kuitenkin muistaa, että eläkeyhtiön pidättämä raha on vain veronmaksua varten pidätettyä rahaa. Vero määräytyy tietenkin vasta vuotuisten tulojen ja vähennysten mukaan. Ei siis varsinaisesti veronmaksua, vaan veronmaksua varten pidätettyä rahaa, ettei ihmisparat törsäisi niitä ja verot jäisivät maksamatta.
Kela joutui hylkäämään 90% sähkötukihakemuksista. Ongelma oli näkyvissä heti tästä touhusta. Ei voi kun ihmetellä, kuka helvetin tomppeli on oikein näitä systeemejä on laatinut ja niistä kansalaisia informoinut. Valtava määrä täysin turhaa työtä ja katkeruutta. Päitä pitäis tippua, kun näin pahoja mokia tulee. Kun esim. Forttumin kaltaisia vahinkoja syntyy, niin automaattisesti pitäis päällikön saada kenkää, oli syytä tai ei. Päällikön jo itse pitäis ymmärtää vetää johtopäätöksen.
Kyllä uskottavuus yhteiskunnan toimivuuteen on kovalla koetuksella.
Hallitustasollakin mennään sellaista pintaliitoa, että pahaa tekee katsoa näitä meikkauskilpailuja. Jäljet pelottavat. Sorsa sentään sosialistinakin ymmärsi, että vahva valtiontalous on köyhän paras turva.
Onko sitä täysin luotettavaa tietoa Visa olemassakaan ja metsässä olosuhteet ovat erilaisia kuin yö ja päivä. Tutkija ja tutkija. Jos tutkijan tutkimuksia on julkaistu arvostetuissa kansainvälisissä julkaisuissa, niin ehkä se jotakin kertoo tasosta. Sana tutkija ei sinänsä juuri mitään.
Se muu tuotto voi tietysti olla ihan mitä tahansa. Tässä esimerkissäni se vain oli uutta metsää.
Jos aukko hakataan, niin se puusta saatava raha on kaikki samanlaista rahaa. Ei siitä osa ole sellaista, jonka tuottoarvo olisi vähäisempi ja jonka tuottovaatimuksetta voi laittaa metsänuudistamiseen. Taloudellisessa mielessä uudistamisinvestointi pitää olla kannttava. Eikä siinä ole mitään moitittavaa, jos joku haluaa panostaa paljon metsänuudistamiseen.
Sillä ei voi kuitenkaan perustella jatkuvan ja jaksollisen kannattavuuseroa, että uudistamiskulu sadaan tuottovaatimuksetta hakkutuloista.
Jälkeenpäin voi aina todeta onnistumisia ja epäonnistumisia. Suurimpinä epäonnistumisina itse pidän sitä, ettei skaalannut toimintaa otolliseen aikaan. Silloin pitäisi ymmärtää takoa, kun rauta on kuumaa. Toinen virhe on tapahtunut oikea-aikaisuudessa, nimenomaan taimikkojen hoidossa ja siinä, että ei ole malttanut ottaa riittävästi. Se, että ei ole ollut riittävästi ottamista, on ollut hyvin vähäinen ongelma.
OIKEA-AIKAISUUTTA ei voi korostaa liikaa, varsinkaan taimikonhoidoissa. Aivan kuten Visakin edellä komentoi.
Korko (vastaavan riskin tuotto) on ymmärrettävä laajasti. Rahalla voi tehdä kaikenlaista ja saada sillä erilaisia tuottoja. Mitään emme tulevaisuudesta tiedä varmasti ja tilanteen mukaan pyritään toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, kulloisenkin tiedon varassa ja sen hetkisiä olosuhteita hyödyntäen.
Ei ollut mitään mieltä esim. metsäverotuksen siirtymäaikana istuttaa männyntaimia, jos edullisempiakin menmetelmiä oli. Istutusinvestoinnin hinnalla sai ostaa kuitupuumetsää. Olen siitä syystä saanut vaatimattomissa olosuhteissa moninkertaisen tuoton metsätaloudellani. Metsätalouden olosuhteet ovat tavattoman erilaisia. Mikä toisaalla ja toisissa tilanteissa on perusteltua, on toisaalla älytöntä.
Se, että ajatellaan koron olevan nolla, ei ole viisasta taloudenpitoa.
Järeyttä ei Rukopiikki säädetty metsälaissa vaan ministeriön päätöksessä. Tässä juuri oli se ongelma, että 2000 säädetyn uuden perustuslain mukaan tällainen sääntely olisi pitänyt tehdä lain tasolla eli eduskunnan päättämänä.
Verotuksen muutoksen pinta-alaverosta myyntiverotukseksi johdosta, se johti monilla myös kaksinkertaiseen verotukseen. Jos tukkimetsä jäi pystyyn myyntiverotuksen puolelle, ja siitä oli maksettu kymmeniä vuosia pinta-alaveroa ja nyt hakuusta jouduttiin maksamaan vielä myyntivero, niin verottaja oli käytännössä vienyt kaiken. Etukäteen maksetulle verolle on tietysti laskettava myös korko. Lisäksi useissa tapauksissa vielä sukupolvenvaihdokset olivat vieneet 1 – 2 kertaa perintöveron.
Verotuksen kanssa metsänomistajien on syytä olla tarkkana. Jos esimerkiksi metsänomistajalla ei ole käytettävissä metsävähennystä suuriin pääomahakkuisiin (omistajat yl. ikäihmisiä), niin metsä kaupalla seuraavalle sukupolvelle, joka sitten vasta hakkaa ja maksaa sillä kauppahintaa. Varaisiirtovero on 4 % ja metsävähennyksestä saatava hyöty selvästi suurempi. Lisäksi saadaan sukupolvenvaihdos tehtyä veroseuraamuksitta.
Jos aktiivisuutta metsätalouteen halutaan parantaa, puustopääomaa (hiilivarastoa) lisätä esim. kiertoaikaa pidentämällä ja saada hakattu puu pidemmäksi aikaa hiilivarastoksi, niin verotuksen rukkaaminen olisi siihen oiva keino. Ei tarvita mitään hakkuiden rajoituksia. Verot maksettavaksi vain ja ainoastaan silloin, kun tuloa metsästä syntyy.
Nostokoukku: ”Viisaiden tehtävä on pitää demokratia pystyssä, ”kylähullujen” tehtävä on viedä sitä eteenpäin.”
Minusta aika hyvä kommentti. Ei niin huonoa pilaa, ettei puolet totta.
Metsälainsäädännön kehitysvaiheet ja niihin johtaneet syyt, olisi erinomainen tutkimusaihe jollekin. Mitä tulee tähän viimeiseen muutokseen, niin paineet tulivat siihen aivan jostakin muualta kuin keskustapuolueesta ja Sirkka-Liisa Annttilalta, vaikka hän ko. ministerinä olikin silloin, kun mm. lain uudistamisen aloitusseminaari pidettiin.
Se, että jonkinlainen puoluekuri ”tarvitaan”, johtunee käytännön sanelemasta syystä, että päätöksiä yleensä saadaan jotenkin kohtuullisessa ajassa tehtyä.
Minustakin laittomat mielenilmaisut eivät kuulu demokratiaan. Sellaisten vapaa salliminen johtaisi sekasortoon.
En Gla tiedä, onko se kolme prosenttia vai jotakin muuta. Ymmärsit varmaa, että eimerkki oli periaatteellinen.
Toisen tulevan pienaukon vieressä on lähes samansuuruinen koivuylispuusto, jonka ala aivan hyvä nuori kuusikko, joka lähestyy kuitupuukokoa. Tämän nyt käsiteltävän 2 ha:n kuvion vieressä on hehtaarin nuori puusto, kohta odottamassa ensiharvennsta, joka avohakattiin silloin n. 25 vuotta sitten. Kylvin sen silloin mänty-kuusi sekakylvönä. Siinä on nyt puulajiltaan vaihteleva sekametsä. Mänty 60 %. Äestetyllä ja kylvetyllä on keskimäärin vain hieman suurempi puusto, kuin koivuylispuiden alle syntynyt, jossa kokovaihtelua on ymmärrettävästi enemmän.
Puuston kasvua voidaan lisätä panostamalla kasvuun. Siitä ei ole epäillystäkään. Kokonaan toinen, paljon, paljon ongelmallisempi kysymys on, kuinka kannattavia nämä panostukset missäkin tilanteessa ovat.
Jo minä olisin näissä olosuhteissa kiinnittänyt metsätaloudessani päähuomion puuntuotokseen, enkä taloudellisuuteen (toki vähän ehkä ylivarovaisestikin, pitkä 0-korko) taloudellinen tulos metsätaloudestani olisi ollut murto-osa nykyisestä.
Tulkitset nyt AJ pahantahtoisesti sitä, mitä olen yrittänyt kertoa. Kukin tietysti saa laskea ihan miten haluaa. Olen vain tuonut sitä esiin kuinka taloustieteilijöiden mukaan kannattavuus lasketaan. Minusta vain on outoa, jos metsänomistaja on taloudesta kiinnostunut, mutta kiistää talouden lainalaisuudet. Minä en voi talouden lainalaisuuksia miksikään muuttaa tai kyseenalaistaa taloustiedettä. Samat lainalaisuudet koskevat myös metsätaloutta. En nyt parhaalla tahdollanikaan koe sitä suureksi vääryydeksi, että olen tuonut sitä täällä esiin.
Ainakin itse olen kokenut, että ikääntyessä muut kuin taloudelliset arvot alkavat korostua ja luulen, etten ole ainoa. Kynnys avohakuun tekemiseen on aivan toinen, kuin kiivaina aktiiviaikoina ja olosuhteetkin olivat aivan toiset. Pinta-alaveron aikana luontainen uudistaminen esim, siemenpuilla ei ollut taloudellisesti edes perusteltua jo verotuksellisistakin syistä.
Ei kai sitä, mitä Visa edellä sanoo oikea-aikaasuudesta, kukaan kiistä millään tavalla.
Edellä Gla kyseenalaisti pienaukkoni taloudellisuuden, jos oikein tulkitsin. Jos sallitte, niin pohdin vähän sitä.
Jos istutan siihen pienaukkoon kuusentaimikon ja saan sille investoinnilleni kolmen prosentin tuoton. Toinen vaihtoehto on, että jätän sen luontaisesti uudistumaan ja sijoitan saman summan muualle sillä kolmen prosentin tuotolla.
Jos sitten 70 vuoden kuluttua laitamme istutusmetsän puut pinoon ja katsomme tilannetta. Istutusmetsä on tuottanut sen 3 % tuon seitsemänkymmenen vuoden aikkana. Täsmälleen saman on tuottanut myös tämä muu sijoitus, joka tuotti sen kolme prosenttia eli puntit on tasan. Jos nyt sitten mennään katsomaan mitä siellä luontaisesti uudistumaan jätetyssä pienaukossa on tapahtunut, niin kaikki mitä siellä on rahanarvoista on tietysti taloudellisesti plussaa, tälle vaihtoehdolle.
Kyllä tosiasiat pitää pystyä tunnustamaan, eikä se todellakaan tarkoita, että metsänuudistaminen pitäisi lopettaa. Sen se osoitta, että olosuhteet on syytä ottaa huomioon, jos taloutta pohditaan.
Minulla ei ole mitään erityistä kantaa keskusteluun jaksollinen/ jatkuva. Vain sikäli, että koen hyväksi vaihtoehtoja on, enkä koe sitä minkäälaiseksi uhkaksi jaksolliselle kasvatukselleni, päinvastoin. On tuntunut oudolta, että leima tulee, jos esitän em. esimerkin.
