Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsissä taloudellisessa mielessä meitä kiinnostaa Puuki metsästä saatavien tulojen ja menojen erotus. Siksi me olemme kiinnostuneita vain siitä, mitä meidän tästä hetkestä eteenpäin olisi viisasta siellä tehdä, että tulojen ja menojen erotus olisi mahdollisimman suuri eli ylijäämäinen.
Muualata saastaavalla riskillä saatava tuotto (eli se korko) on huomioitava vain siten ja siksi, että emme pidä metsässä tai investoi sinne sellaista, mikä muualla vastaavalla riskillä tuottaa enenmmän. Emme halua taloudellisessa mielessä metsien huonommalla tuotolla rasittaa talouttamme, kun vastaavalla riskillä saisimme muualta enemmän.
NNA ei sinänsä ota mitään kantaa siihen, miten tulisi kulloinkin toimia, jk, jaksollinen tai jotakin muuta. Se on kuitenkin yksinkertainen ja yksiselitteinen teorettinen perusta sille, mihin taloudellisesti pyritään.
Se on sitten jokaisen oma asia, onko kiinnostunut taloudellisista perusteista vai ei. Metsävarallisuutta tyhjästä aikoinaan luotaessa, se oli tärkeä yrittää ymmärtää mistä on kysymys, ettei tule konkurssia.
Ei ole Puuki teoriassa eikä käytännössä muuta tapaa. Kaikki mitä siihen lisätään on itsensä pettämistä. Niin taloudellista laskentaa tehdään kaikkialla, pösrssissä jne. jne.
Olet Timppa sanonut olleesi rakentamisen kanssa tekemisessä. Etkö ollenkaan ole huomannut, että rakennusaikaiset korot ovat kustannustekijä, joka on otettava huomioon ja rakentamisajat ovat sentään normaalisti lyhyitä puun kasvatukseen verrattuna.
Ennustaminen on vaikeaa Timppa – varsinkin tulevaisuuden ja joka tässä tilanteessa on etistäkin enemmän hämärän peitossa.
Sitäpaitsi se on aivan yhtä vaikeea NNA:n kanssa kuin ilman sitä eli et voi väittää jollakin muulla tavalla ohittavasi tämän ongelman.
Ei pidä myöskään liioitella virheen vaikutusta NNA:ssa. Nykyarvona virheen vaikutus pienenee, mitä kauempana tulevaisuudessa se on.
Tekopökkelöt ovat hyödyksi kolopesijöille vasta sitten, kun ne ovat hyvin peitteisessä metsässä. Niitä kannattais jättää jättöpuutiheikköihin.
Tässä on melkein puolen hehtaarin nyrmikkoalue ja siinä oli mäntyjä, jotka ovat ikäviä ja työläitä roskaajia murmikkoalueella. Tein niistä pökkelöitä ”toteemipaaluiksi” puolenkymmentä vuotta sitten ja niihin erilaisia kotejaa sahaamalla ja kairaamalla kolopesijöille. Se, että paikka on suojainen on aivan ratkaiseva tekijä. Turvallisuus on näille pikkulinnuille a ja o. Se näkee jo niiden jatkuvasti pälyilevästä käyttäytymisestä.
Pahoittelut kärttyisestä kommentista ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille, NNA:n kanssa tai ilman.
Keskustelu NNA:sta on samanlaista kuin Jovainin alvikeskustelu. NNA vain on alviakin yksinkertaisempi asia, joten sekoilu kuulostaa käsittämättömältä.
Taloudellisesti metsänomistaja haluaa tuleville toimilleen mahdollisimman suuren tulojen ja menojen erotuksen. Tämä yksinkertainen periaate on tietysti voimassa, oli metsä sitten ihan missä tilassa tahansa. Erotusta olisi mahdoton laskea yhteismitallistamatta ajallisesti kaukana toisistaan olevia eriä ja siksi on käytettävä erien nykyarvoja.
Mitään poikkeuksia ei voida tehdä, koska se tuhoaa koko yleispätevän periaatteen. Tulojen ja menojen erotus ei pitäisi olla ylivoimainen käsittää, kun muuta mahdollisuutta ei ole.
Metsänomistajan taloudellinen näkökohta on Rane vain eräs monien monien muiden näkökohtien joukossa, eikä taloustiede oiken tunne mitään muuta tapaa käsitellä asiaa metsänomistajan talouden näkökulmasta, kuin vihaamasi NNA. Ei se minun keksintöni millään tavalla ole.
Puuntuotannon maksimointipyrkimyskin on myös vain eräs näkökohta. Se nyt vain taloustieteen näkökulmasta ei ole metsänomistajan relevantti taludellinen pyrkimys. Taloustieteen näkökulmasta metsänomistajan kannattaa tuotta vain kaikki se puu, joka aidosti kannattavasti voidaan tuotaa.
On kauniita ajatuksia, että pitäisi siirtyä pois fossiilisista. Pitäis ja pitäis. Hinnnat määräytyy markkinolla ja jos puuntuotannon katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin pyrkimys on silloin tuotaa vain kannattavasti tuotettavissa olevaa määrää. Jos taas markkinoilla on sellaisia häiriöitä, jotka estävät markkinoiden oikean toiminnan, niin metsänomistajalla on aika vähäiset mahdollisuudet sitä korjata. Se on muiden tehtävä.
Tien kunnossapysymisen kannalta aivan oleellista on, että vesi ei makaa tiellä ja sen vuoksi tien pitäisi aina olla pinnaltaan pyöreä ja kallistaa ojiin tai maastoon päin. Lisäksi tien tulisi olla niin leveä, että sitä ei tarvitse ajaa kuin raiteilla, aina juuri samaa kohtaa, joka johtaa uriin, jossa vesi makaa. Ajamalla tie pysyy kunnossa tai ei pysy, jos ajetaan kuin raiteilla, aina samaa kohtaa. Tien ja tienojan väliin ei puut tietenkään kuulu ja se estää tehokkaasti tien kunnossapitämisen monestakin syystä. Puurivit kuuluu ojan taakse.
Mikä on oikein ja totuus metsätaloudesta? Kyseessä on valtava määrä erilaisia ja erisuuntaisia, jopa täysin vastakkaisia, tekijöitä ja intressejä. Edes jostakin vähäisestä yksityiskohdastakaan ei olla samaa mieltä. Ei edes taloudesta ja siitä mitä sillä tarkoitetaan, moniuloitteisemmista tekijöistä puhumattakaan. Kuinka sitten voi väitää syvällä rintaäänellä ymmärtävänsä ja tietävänsä totuuden kokonaisuudesta?
Siitäkin huolimatta jotkut tuntuvat tietävän, mikä on oikein ja totuus tässä mitä moniulotteisimmassa ongelmavyyhdissä.
On vain näkökohtia, josta voi sentään olla jotakin mieltä. Kokonaisuuden ymmärtämisestä ei hajuakaan.