Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Nyt meni Tamperelainen ohi, kovaa ja korkealta.
Jollakin se tilakauppa pitää rahoittaa. Muu johtaa vähän samanlaiseen älyvapaaseen keskusteluun, kuin alvilla tienaaminen
Jotta saisi omansa pois, niin ensin pitäisi saada verojen jälkeen puista tuo 104.200 eli puunmyyntituloja 158.000. Missä Tamperelainen sellaisia metsiä myydään? Sadantuhannen metsän, jonka puun myynnillä pitäisi kattaa em. ostohinta, paljaan maan hinta on jotakin aivan muuta kuin 20.000.
Metsien omistusrakenteeseen ennen muuta huomiota tulisi kiinnittää.
Ikäihmisten ja pirstoutunut omistajatrakenne on ongelma, joka vaatisi huomiota. Perusasia pitäisi saada ensin kuntoon. Kaivattaisiin kipeästi samaa kehitystä kuin maatalouspuolellakin. Kunnollisen kokoisia metsätilakokonaisuuksia, joita hoitaisivat metsänhoitoon erikoistuneet metsätalousyrittäjät.
On käsittämätöntä, että tällaista kehitystä halutaan mieluummin rangaista. (esim perintöverohuojennus) Metsätalouden harjoittajaa ei haluta nähdä yrittäjänä.
Tamperelainen: ”Jobbarit ei veroja maksa-Ensin myydäään puusto,sitteen maapohjat.Saldo näyttää tappiota ja metsäväennyskin hukkuu tappioihin.”
Mitähän Tamperelainen mahtaa tarkoittaa?
Edes puiden hakkuuarvolla ei metsää saa markkinoilta ostaa, puhumattakaan verojen jälkeisellä hinnalla. Puun myynnistä 30/34%, varainsiirtovero 4%. Jos käyttää metsävähennystä, niin se lankeaa maksettavaksi maapohja myytäessä ja uudesta kaupasta seuraa taas varainsiirtovero.
Lähiomaiselle voisi mydä, ettei voitosta veroa, eikä metsävähennys tuloudu, mutta on omistettava vähintään 10 vuotta ja ostajan vähintään 5 vuotta.
Olisi oikein mielenkiintoista kuulla Tamperelaiselta, mitä hän mahtaa tarkoittaa ja kuinka tuollaisella toiminnalla voi rikastua. Se oli mahdollista verotuksen siirtymäaikana, mutta ne ajat ovat jo kaukana takana.
Sinulla AJ on omituisia vertailuja metsäuudistamisesta etelänmatkoihin. Vertaat pääomalle tuoton etsimistä kulutukseen.
Minäkin olen usein kuullut, että metsää kannattaa edelleen kasvattaa pienelläkin tuotolla ennemmin kun laittaa hakkuutulo uuteen autoon jne.
Jos taloudellinen ajattelu on tuollaisissa kantimissa, niin sana tutkija joutuu omituiseen valoon.
Tahvonen sai jo Metla aikanaan metsäammattilaisten vihat, kun tuli heidän ikiomalle hiekkalaatikolle, jossa oli kehitetty todella omaperäinen ekonomia. Perustuslakivaliokuntakin oli saatu uskomaan, että ilman muuta metsänomistajan edun mukaista on ennemmin otaa 60.000 euroa kuin 400.000 euroa ja 40-vuotia uusi metsä.
Iso osa metsäammattikunnasta ei koskaan kykene ylittämään tätä rimaa.
Ei sitä laskemista minään peikkona tarvitse otaa. Se on uteliaisuutta vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Se on aivan OK, että tyytyy ja luottaa toisten esittämään esim. suosituksiin, pyrkii maksimoimaan puumäärää tai luottaa omaan mutuun jne. Vapaus tästä elämästä tekee mielekkään, kunhan sillä vapaudella ei lähimmäistään vahingoita, eikä luontoakaan kohtuuttomasti – orjuus ja vankeus ei. Toiset ovat uteliaampia kuin toiset, edellytykset ja olosuhteetkin vähän vaihtelevat.
Minäkin tuolla em. laskelmalla pohdin, että pyrinkö saamaan 400.000 euroa ja 40- vuotiaan nuoren metsän vai suositusten mukaisen 60.000 euroa. Kun tulevaisuus on tuntematon, niin metsien hinnan voimakas kohoaminen on todellisuudessa kasvattanut tuota 60.000 euroa, metsien voimakkaan hinnannousun vuoksi, kun se on edelleen hakkamatta.
Ei kai nyt Gla sentään, että korot ja sijoitustoiminta olisivat muotivirtauksia. Satoja vuosia vanhoja tekijöitä. Minä en ole kansantaloustieteilijä, mutta kansantaloustieteilijä tuolla sanoo, että maksimaalisen puumäärän tavoittelu lisää puunostajien voittoja, vähentää metsänomistajan nettokantorahatuloja ja alentaa metsätalouden kansantaloudellista ylijäämää. Jos ja kun näin on, niin perusteltu tavoite on nettotuoton nykyarvo.
Gla: ”Metsätalouden näkökulmasta maailma ja olosuhteet ei ole muuttunut mihinkään kymmeniin vuosiin. Aina on uusiutumattomien käyttö ollut liian suurta, eikä sitä ole saatu korvattua uusiutuvilla. Aina on metsätalous kuormittanut luontoa, vaikka luontoväki nykyään asiasta isompaa meteliä pitääkin.
Politiikan tehtävä on tasapainoilla tällä nuoralla, nähdä metsä puilta ja sivuuttaa muotivirtaukset Metsänomistajan elämänarvot ei siihen vaikuta tippaakaan.”
Putosin kuin eno veneestä. Niin, mitähän se talous mahtaa olla? Olisko se sittenkin jotakin muutakin kuin puun kasvua. Edellä yritin sitä vähän avata – ilmeisesti vaatimattoman kokemukseni vuoksi huonolla menestyksellä. Toisinaan on niin, että hieman etäämpää kokonaisuuden näkee paremmin.
Ola, se voi olla kulu, tuotto tai nolla. Edellä kerroion esimerkin, missä se on ollut tuotto. Pikkutukin suhteellinen arvokasvu on iso. Pitää tietysti olla hehtaareja, sopivia aihioita ja oikeat olosuhteet. Riippuu niin monesta tekijästä, että yhtä vastausta ei ole.
Uskollaan kukin tulkoot autuaaksi.
Jos Visa metsätalous yleensä on kannattavaa, niin tämän 40-vuotiaan metsän arvon täytyy olla suurempi kuin uudistuskulut korkoineen. – eikö niin.
Tämä toinen osa, jonka sain hakata 2007 on nyt taimikkovaiheessa. Se hakattiin silloin siemenpuuasentoon, johon jätettiin pikkutukkikokoinen siemenpuusto. Taimettumista oli jo silloin havaittavissa. Alue oli toistakymmentä hehtaaria. Siemenpuut poistettiin kolme vuotta sitten, joista tuli jo ihan kohtuullinen tukkisaanto. Joku puolen hehtaarin vähän heinittynyt pieni notkelma on vähän huonosti taimettunut. Tulevana suvena toivon mukaan taimikonhoito. Sileää tasaista kangasmaastoa, jossa taimikonhoidon tekeminen on huomattavan helppo. Toisin sanoen uudistamisen kulut on nolla. Kasvut eivät Visa sinun reheviin alueisiisi verrattuna päätä huimaa, mutta ei ole kyllä kulujakaan.
Keinoäly valtaa alaa tulevaisuudessa rajulla tavalla, alaalla kuin alalla, aivan riippumatta siitä mitä Timpat asiasta ajattelevat. Olemme vasta aamuhämärissä sen moninaisista ulottuvaisuuksista. Yle areenassa tiedeosastossa havannollistusta siitä mitä se tarkoittaa.
Metsäntutkimuksessa vain on tehty liiallisen yksipuolisuuden takia valtavia virheitä. Nyt meillä ei ole riittävästi moniulotteista tutkittua tietoa, mitä me kipeästi tarvitsisimme. Esim. näiden turvemaiden mahdollisuuksista. Tutkimus on keskittynyt enemmän vain kasvuun runkolukujen funktiona.
Näiden keskustelujen iso ongelma ja vastakkainasettelujen syy on usein hyvin erilaiset metsänkasvatuksen olosuhteet.
Vanhan lain aikana Lapissa kuivan kankaan uudistamisikäraja oli 130 vuotta. Tein KHO:lle valituksen liitteeksi karkean laskelman 90-vuotiaasta metsästäni, jota olisi pitänyt edelleen kasvattaa 40 vuotta.
Tämän 90-vuotiaan kuvion hakuuarvo oli silloin 40.000 euroa. Laskelma kolmesta eri vaihtoehdosta.
1. Metsä hakataan ja hakuuarvo sijoitetaan 6% korolla. (Esim. Metsäliiton osuuspääomaan, josta toki pieni vero)
2. Metsää kasvatetaan edelleen tuo 40 vuotta.
3. Metsä jätetään kasvamaan edelleen ja omistaja joutuu otttamaan tuon 40.000 euron lainan tarpeisiinsa. (4%)
Tulos 40-vuoden kuluttua: (Ei takerrurta pikkuseikkoihin)
Vaihtoehdossa 1 metsänomistajan hakuuarvo on kasvanut 400.000 euroon + hänellä on 40-vuotia uusi metsä kasvamassa.
Vaihtoehdossa 2 metsänomistajalla on metsä, jonka hakuuarvo vaatimattomalla kasvulla on 40 vuoden kuluttua 60.000 euroa.
Vaihtoehdossa 3, kun metsä hakataan ja maksetaan otettua lainaa korkoineen hakkuuarvolla pois, niin metsänomistajalle jää vielä velkaa 100.000 euroa.
1. 400.000 euroa + 40-vuotias uusi metsä.
2. 60.000 euroa.
3. -100.000 euroa eli metsävarallisuus syöty ja jäljellä tuollainen velka.
Ahneutta vai ei. Lisäksi pita-alavero oli osaltani pääymässä, mikä tekisi laskelman vieläkin rajummaksi. Prosessin aikana ikärajat jo muuttuivat ja sain hakata osan alkuperaisestä valituksesta. Hakkasin sen sitten tämän osan 2007 hitapiikin aikana mutta tämä KHO esimerkissä oleva osa on siellä muistomerkkinä edeleen pystyssä.
Maailma ja olosuhteet muuttuvat ja me ihmisetkin muutumme. Ikääntyessä elämänarvotkin pehmentyvät.
