Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Energiapuusta löytyi tällainen viestiketju ja aihe on minusta erittäin ajankohtainen.
Aika erikoinen on tilanne kun risumotti on tienvarressa melkein yhtä arvokas kuin tukkimotti.
Nuorien metsien omistajalle tämä on kuin lottovoitto. Nyt kannattaa toimia ja laittaa nuoria metsiä kuntoon.
Jo pitkään eri nimellä aiemmin toiminut yrityskin on aktivoitunut entisestään, mikä on erinomainen asia.
Tarina kertoo sen, kuinka herkkiä ja kiusallisia nämä suojeluasiat nykyään ovat metsäyhtiöille ja niiden maineelle. Siksi olen vierastanut täälläkin käytävää repivää keskustelua esim. jk:sta.
Siitä ole täsmälleen Ranen kanssa samaa mieltä, että tämä näytöstyylinen raakkujen pelastamisesta joesta suurina sankareina on ollut koomista katseltavaa. Ajourasta kuraveten virtaamisen estäminen jokeen ja antaa joen selkeytyä rauhassa. Siellä häärimisestä on aiheutunut vahinkoa ainakin yhtä paljon kuin siitä on ollut hyötyä. Näissä kysymyksissä suhteellisuudentaju näyttää katoavan totaalisesti.
Metsänkäytöstä pitää tehdä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukseen. Ilmeisesti sen nykyään tekee pääsääntöisesti puunostaja. En ole itsekään tehnyt enää pitkään aikaan.
Jo kauppasopimuksissa on yleisesti mukana kartta, johon on merkitty myös varastopaikka. Siihen on helppo lisätä myös kuljetusreitti varastopaikalle. Nämä tiedot vain metsänkäyttöilmoitukseen ja tämä hyväksytty kartta sitten muuttamattomana aina korjuuyrittäjälle saakka, niin tällaisia ongelmia ei pitäisi syntyä.
Nyt kun näitä metsänkäyttöilmoitusta käsitteleviä tahoja näyttää tulevan lisää ja joka tuntuu olevan tiedonkulkuongelma, niin herää kysymys miksi emme yhdistä näitä käsitteleviä tahoja yhdeksi kokonaisuudeksi. Mihin tarvitaan erillistä metsäkeskusta, ellei pallo ole enää siellä.
Metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta ja veikkaukseni on, että todella hyvin pieni osa on lukenut esim. metsälain, ukon ””sertilaista”” puhumattakaan. Ikääntyneiden metsänomistajien määrä on selkeästi edelleen vain lisääntymässä. Siihenki olisi ratkaisu, jos toimivalla taholla olisi jonkinlainen ymmärrys sitä käyttää.
Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. Näin käy näissä suojelukysymyksissäkin. Kun riittävästi tutkitaan, niin pitkälle vietynä tullaan siihen tulokseen, että metsän käyttö on luonnolle vahingollisena lopettettava.
Mikä sitten on realistinen vaihtoehto, näissä veteenpiirretyissä kysymyksissä
Tullaanko Linkolan johtopäätökseen, että ihmisten hallitsemattomaan lisääntymiseen pitäisi puuttua ja että talouden kasvu on kauhistuttava, tuhoon johtava ajatus. Kuitenkin valtiontaloudenkin näkökulmasta nähdään ratkaisevan tärkeänä, että jotenkin selvittäisiin tästä velkaantumisesta.
Jos vaatii suojelemisen lisäämistä, on hyväksyttävä elintason pudotus. Varsinkin niiden, jotka kuluttavat enemmän yhteiskunnan voimavaroja, kuin tuovat säästöpossuun jaettavaa.
Oliko metsän käyttö 100 vuotta sitten luonnon näkökulmasta parempaa vai huonompaa? Onko siis uhanalisuus vähentynyt vai lisääntynyt? No, Sudet ovat ainakin lisääntyneet.
Metsätalous on pitkäjännitteistä toimintaa ja olisi kovin tärkeä tietää minkälaiseen regulaatioon (sääntelyyn) pöydällä olevat ongelmat metsätalouden oikein johtavat. Kasvuun ja hiilensidontaa pitäisi panostaa ja palikat ovat levällään kuin Jokisen eväät.
Siinäkään ei ole pienintäkään järkeä kansallisesti, että hakkuut johtavat päästöoikeuksien ostamiseen. On paljon paljon järkevämpää ratkaista tällaiset ongelmat rajojen sisällä, siirtämällä rahaa taskusta toiseen.
Koen, että pallo on täysin kadoksissa, eikä se ole kenenkään hallussa. Jos halutaan, että metsätalouteen täällä panostetaan, niin se tietenkin edellyttää, että pelisäännöt ovat selvillä, missä ja kuinka metsätaloutta saadaan harjottaa. Se ei voi olla sellaista, että erilaiset viranomaiset suosittelevat mitä milloinkin, eikä metsätalouden harjoittajalla ole yksiselitteistä käsitystä miten kuuluu toimia.
Esim suojeltavien kasvien luettelo on piiiiitkä. Mistä ihmeestä metsänomistaja tuntee kaikki nämä tiluksiensa kasvit, joita metsänkäsittelyissä vääjäämättä tuhoutuu enemmän ja vähemmän.
Aletaanko hyönteistutkijoiksi ko porukka?
Meillä on pitkään kannustettu metsien hoitamiseen ja puun mahdollisimman suureen tuottamiseen. Yhteiskuntakin on tukenut toimintaa taloudellisesti monin tavoin.
Viimeaikoina asenneilmapiiristä on tuntunut tulevan vähän sen kaltainen, että metsänomistajan pitää tuntea olevansa pahanteossa, jos korjaa satoa. Vielä enemmän pahanteossa ollaan sadonkorjuussa, jos sattuu omistamaan metsää enemmän. Metsät on nostettu tikun nokkaan.
Minusta aika vähän on ongelmia. Rapatesssa aina joskus roiskuu, kun erehtymättömiä me emme ole ja se pitää ymmärtää. Nykyään hyvin otetaan huomioon esim. metsänomistajan toiveet. Paremmin kuin aikaisemmin, eli olosuhteet metsänomistajan kannalta ovat menneet parempaan suuntaan. Runkohinnoittelun yleistyminen päätehakkuissa on tuonut reilua kilpailua päätehakkuuleimikkoihin jne.
Epämääräisten luontoon liittyvien aiheiden voimakas lisääntyminen kyllä huolestuttaa. Omaisuuden suoja käsittääkseni tarkoittaa, että selvät rajoitteet pitää perustua perustuslain mukaan eduskunnan päätöksiin. Epämääriset määrittelyt ovat ongelmallisia. Tärkeät alueet yhteiskunnan omistukseen.
Kolme tärkeintä asiaa hakkuiden onistumiseen on motokuski, motokuski ja motokuski. Hän on kuninkaan tekijän paikalla. Luottamuksellinen pitkäaikainen kauppasuhde luo hyvät edellytykset onnistumiselle.
Jos tutkija haluaa säilyttää uskottavuutensa, niin näin monimutkaisessa kysymyksessä on todella syytä olla varovainen. ”Varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä”
Metsätalous on hyvin herkässä vaiheessa. Tulevaisuus on enemmän kuin hämärän peitossa. Raakut osoittavat sen. Yritykset ovat puun ja kuoren välissä, joka tekee niistä hyvin varovaisia. Puuta pitäisi saada paljon, kallisarvoista mainetta menettämättä. Metsätalous on isojen haasteiden edessä, kun ilmapiiri on tällainen. Mitä hiili- ja luontokysymykset tulevat vielä vaikuttamaan, on iso kysymysmerkki.
Kun ajattelen maalaispoikana, kuinka luontoon ja luontopkappaleisiin suhtauduttiin 60-vuotta sitten ja tänäpäivänä, niin maalaisympäristössä suhtaudutaan paljon kunniottavammin nyt kuin aiemmin. Kaikenlainen sääntelykin on huomattavasti lisääntynyt.
Kaupunkiymäristössä ihmiset viertaantuvat arkitodellisuudesta. Tiiviisti rakennettu kaupunkiymäristö on todella kaukana luonnontilaisesta ja siellä elävät ihmiset paheksuvat eniten suurin otsikoin luontokatoa muualla. Ei olisi yhdellekään sanomalehdelle 60-vuotta tullut mieleenkään tehdä isoa otsikkoa esim. seuraavasti. Sotilaspojat kiusasivat sammakkoa jne.
Linkola eli itse, niinkuin opetti.
Enkä millään muotoa puolustele tapahtunutta vahinkoa.
Hienoa, että Korpituvan Tanelikin on palannut kirjoittamaan. Olen tuntenut vähän syyllisyyttä siitä, kun hänellekin joskus liian kärkevästi kommentoin. Pahoittelut kaikille muillekin, joita olen ajattelemattomin sanakääntein itsekäästi kommentoinut.
