Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Sopimukasia on aiheesta laadittu vaikka minkälaisia. Maanomistajat kuten yhteiskuntakin on tullut aiheesta yllätetyksi housut kintuissa. Sääli, että maanomistajilla toimivaa etujärjestöä, joka olisi laatinut edes jonkinlaiset yhtenevät pelisäännöt näille sopimuksille.
Aiheesta täälläkin kärkkäimmin ja kriittisimmin keskustelevat ne, joiden tietotaito aiheesta on kovin ohut ellei olematon – lähinnä jotakin räyhäämistä, joka karkottaa asialliset keskustelijat.
Sähkön ja öljyn hyödytäminen on hyvin tuore asia, luokkaa 150 vuotta. Tuona aikana kehitys on ollut raju ja miljoonien vuosien aikana syntyneitä fosiilisia luonnonvaroja on hyödynnetty vähäkin pitempää aikaväliä ajatellen sumeilematta ja mitään välittämättä seuraavien sukupolvien elinmahdollisuuksista.
Jos jonkun pitäis edes vähän tinkiä luonnonvaroja mässäävästä elintasostaan, niin poru on hirvittävä. Demokratia on hieno asia, mutta johtaako se meidät totaaliseen tuhoon. Valtaan pääsee kun lupaa kaikille mannaa taivaasta.
Ikääntyessä pessimismi valtaa alaa ja Linkolan ajatukset tulevat hyvin lähelle. Mihin me olemme menossa?
Tällaista elintasoamme ylläpitävä energiantuotanto on aina aiheuttanut suuria ristiriitoja eri syistä, kuten esim. vesivoima, ydinvoima, tuulivoima. Tuulivoiman vastustamisen mitä erilaisimmista syistä 90% on kateus, kun itse ei ole päässyt saaliinjaolle. Tällaisia me ihmiset olemme ja Amerikka ensin.
En mitenkään ymmärrä tätä tuulivoiman vastakkaiasettelua. Kuluttaja voi olla vain hyvin tyytyväinen tuulivoimasta. Sähkö on edes silloin hyvin edullista kun tuulee ja tuulta on täällä enemmän kuin tyyntä. On käsittämätöntä vastustaa tuulivoimaa sillä perusteella, että sähkö on kallista silloin kun ei tuule. Sehän olisi aina sitä, ellei olisi tuulimyllyjä.
Pörssisähkökin on markkinataloteen kuuluva järkevä menettely, joka ohjaa kulutusta juuri oikealla tavalla, kun tuotanto ja kulutus pitää kaiken aikaa olla yhtää suuret.
Aivan sama käsittämättömyys koskee jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä.
Jos joku katsoo, että hänellä on tuottavampi investointilähde, kuin puun määrän tuottamiseen pyrkiminen ja haluaa pitää metsäänsä peitteisenä, niin hänen päätelmänsä on aivan taloudellisesti rationaalinen, vaikka hänen metsänsä puuntuotto olisi merkittävästikin alkaisempi.
Toinen taas katsoo, että saa puuntuotantoon investoinnilleen riittävän tuoton keinollisilla menetelmillä, joka sekin on taloudellisesti oikea ja rationaalinen päätös.
Meillä ei ole mitään yhtä oikeaa tuottovaatimusta, jonka perusteella ratkaisu tulisi kaikkien tehdä. Se on omistajakohtainen.
Tähän kun lisätään se, että olosuhteetkin poikkeavat tavattomasti toisistaan investoinnin tuottavuuden suhteen, niin yhtä totuutta ei ole olemassa ja siitä kiistely naurettavaa ja käsittämätöntä.
Miksikä mitäkin menetelmää tarkkaan ottaen kutsutaan on yhdentekevää. Minusta perusteltu jako on, että toisessa tehdään avohakkuita ja toisessa ei. Mitään lopullista ratkaisua tästä ikuisuuteen ei voida edes ajatella, kun omistajat ja mielipiteet vääjäämättä vaihtuvat.
Se on selvää AJ, että monenlaiosia tunnuslukuja metsätaloudesta voidaan laskea, kuten esim. kassavirtaa, sitoutuneen pääoman tuottoa jne. Sensijaan siihen ei vaihtoehtoja ole, mihin metsänomistajan taloudellisessa mielessä on perusteltua pyrkiä.
Kyllä minusta sinun”tutkijana” pitää tukeutua alan ekonomiaa tutkivien talouden ammattilaisten näkemyksiin, eikä jonkin täällä nimimerkillä kirjoitavan näkemyksiin. Näkemyksiin, joita voi suoraan verrata Hölmöläisten peiton jatkamiseen.
Taloustiede ei tunne mitään monenlaisia tulkintoja kannattavuudesta. Näin kannttavuutta tulevaisuuteen. mm. pörssimaailmassa ja kaikkialla taloudellisessa pyritään selvittämään, eikä metsätalous millään tavalla ole poikkeus. Se ei muuta tätä tosiasiaa yhtään miksikään, että emme tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Sanomattakin on selvää, että kukin saa tavoitella ihan mitä haluaa, mutta kahden tukin puun kaataminen ei tarkoita, että tavoiteltaisiin mahdollisimman suurta sijoitetun pääoman tuottoprosenttia.
En minä Visa tiedä. Tiedän ainoastaan sen mitä taloudellisesti tavoittelen, eli nettotuyoton nykyarvoa. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että voin taloudellisesti investoida metssään, jos saan sen korkoineet takaisin. Jos en saa keinollista uudistamisinvestointia korkoineen takaisin vaihtoehdoksi jää luontainen uudistaminen, mitä se sitten missäkin tarkoittaakaan. Jos katson että saan, niin istutan vaikka metrin taimet uudistusalalle. Niitä puita pyrin metsästäni poistamaan, jotka tuottavat siellä vähemmän kuin tuottovaatimukseni on. Yksin kappalein niitä ei voi sieltä käytännön syistä poistaa vaan järkevinä kokonaisuuksina.
En ollenkaan ymmärrä AJ tätä taloudellisten kysymysten hämmentämistäsi milloin milläkin tavalla. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Tieteen tehtävä on pyrkiä etsimään tosiasioita eikä hämmentämään niitä.
Kirjoitin muutama päivä sitten yläharvennuksesta esimerkin. Eli että poistetaanko tuossa valintatilanteessa tuo pikkutukki vai kahden tukin puu.
Tähän AJ kommentoi: ”Maksimoidaan siis vaikka sijoitetun pääoman tuottoa.”
No ei maksimoida, vaan maksimoidaan nettotuoton nykyarvoa. Kun tähän nettotuoton nykyarvon laskentaan laitetaan koroksi nolla, niin tulokseksi saadaan puuntuotoksen maksimointi eli tuo maapohjan tuottomahdollisuuden täysi hyödyntäminen.
Eli nettotuoton nykyarvoa me tavoittelemme. Näkemyserot johtuvat siitä, kuinka metsänomistaja suhtautuu tähän korkoon eli tuottovaatimukseen.
Jos koroksi eli tuottovaatimukseksi laitetaan 0%, niin valintatilanteessa kaadamme pikkutukin. Jos taas tuottovaatimus on 3%, niin kaadamme kahden tukin puun.
Kun metsänomistajat ovat taloudenpidossa, riskinsietokyvyussä jne. kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin ehdotonta totuutta ei ole. Vielä kun pieni pieni pieni osa metsänomistajista on edes jotenkin sisäistänyt tämän NNA:n, niin tällainen huvittavakin keskustelu on ymmärrettävää.
Minulla ei ole pienintäkään sitä vastaan, että joku pyrkii puuntuotannon maksimoimiseen ja kaataa sen pikkutukin. Se on aivan perusteltua, jos katsoo vaihtoehtoisten sijoitusten tuoton nollaksi. Niin saa tehdä ja se on hiilensidonnankin näkökulmasta aivan ok.
Minä kasvatan männiköitäni jaksollisesti ja uudistamisessa pyrin ottamaan huomioon sen, että minun on saatava investointi takaisin riittäväksi katsomieni korkojan kanssa. Enkä voi käyttää siihen mitään Hölmöläisten peiton jatkamista. Ensiharvennukset ovat tietysti alaharvennuksia. Olellista on, että kasvamaan jää hyviä runkoja, vaikka ne eivät olisi aivan tasaisesti jakautuneina. Toisessa harvennuksessa kahden tukin puu lähtee sahalle ja pikkutukki jää kasvamaan kuvaamassani tilanteessa, jonka suhteellinen tuotto on moninkertainen ja näin kokonaisuuden tuotto on selvästi korkeampi. Sille joka ryyppää jne. sen kahden tukin puun, heti siitä rahat saatuaan, on tietysti parempi jättää se kasvamaan. Sekin on tietysti hänen päänsärkynsä.
Tekee niin tai näin, niin oleellista on, että ymmärtää mitä on tekemässä. Siksi se Matomäen kommentti, että asiat pitää käydä omassakin päässä, on minustakin kovin tarpeellien.
Keskustelu menetelmien paremmuudesta on suruhupaisaa. Yhtä vastausta kun ei ole. Metsän tuotto sitoutuneelle päomalle ei ole suuri ja huomattavasti riippuvainen vielä mm. olosuhteista. Ratkaisevaa on mm. se, kuinka metsänomistaja suhtautuu ja ottaa huomioon muualta vastaavalla riskillä saataviin tuottoihin.
Kun teet uudistusinvestoinnin, etkä saa sille kuin keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa ja vain kuluja tuloutuvista koroista puhumattakaan kymmeniin vuosiin, niin pitää ymmärtää kriittisen suhtautumisen puuntuotoksen maksimointiin.
Jos teet toista harvennusta ja sinulla on kaksi puuta vierekkäin, joista toinen pitää väljennyksessä poistaa. Toinen on kahden tukin puu, joka tuottaa puuhun sitoutuneelle pääomalle (30-40 e) esim. 1-2% ja sen kaatamalla metsänomistaja saisi sille muualta esim. 4-5% tuottoa. Vieressä on tervelatvainen pikkutukin kokoinen puu, joka tuottaa sitoutuneelle pääomalle (2-3 e) esim. 10 – 30 %. Jos tavoitteena on metsän puuntuotoksen maksimointi, niin johtopäätöksenä on pikkutukin poistaminen, vaikka taloudellisessa mielessä se on aivan älytöntä.
Puuntuotoksen maksimontipyrkimyksessä ja siinä, että huomioidaan vastaavalla riskillä muualta saatava tuotto on valtava ero.
Se on kunkin metsänomistajan oma asia mitä hän metsänhoidollaan tavoittelee. Oleellista on, hän ymmärtää mistä on kysymys. Jos ymmärtää, niin tällainen juupas eipäs keskustelu kuulostaa älyttömältä.
Minulla ainakin Nostokoukku sähköenergia on ollut pitkään tosi tosi edullista. Vielä kun helposti vaivatta ja harmitta voin säännöstellä kulutustani. Tähän on kehittymässä kovaa vauhtia erilaisia järjestelmiä. Näin markkinat toimii ja hyvä niin.
Venäjän toimet ovat varmaan vaikuttaneet energian hintoihin. Ilman tuulivoimaa ongelma olisi voinut olla huomattavasti vaikeampi. Lisätuotanto aivan kiistatta pienentää hintaa eikä päinvastoin.
Tuulivoimaa henkeen ja vereen vastustavien mielipidettä ei muuta mikään. Aivan samoin kuin ei niidenkään mielipidettä, jotka näkevät ainoaksi oikeaksi alaharvennukset ja avohakkuut. Vaikka niin paljaan maan uudistamisista kuten alaharvennuksistakin voidaan osoitta huomattavia taloudellisia ongelmia.
