Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
GLA: ”Ei ajan merkitys muutu.”
Aivan oikein GLA, mutta mukaan astuu inhimillinen tekijä. Jos velat painaa päälle, niin ennen kukonlaulua on lähdettävä liikkeelle.
Olen GLA kertonutkin sen luonnonvalintajutun joskus aiemmin. Kysyi kerran Veronmaksajien keskusliitosta erästä hankalaa verokysymystä ja sanoivat, että eivät osaa tuohon vastata ja kehottivat soittamaan verohallintoon metsäverotuksen huippuasiantuntijalle. Soitin ja vastaus kysymykseeni tuli välittömästi.
Kun nyt olin tällaisen henkilöön yhteydessä, en malttanut olla kysymättä, että onko sinun mielestäsi metsäverotus oikeudenmukainen, kun toinen maksaa tulosta veroa 100 % ja toinen ei ollenkaan ja saa muitakin veroja metsäverotuksen vuoksi ateeksi. Ilman hetkenkään miettimistä vastaus kuului, että ”niin kai se luonnonvalinta toimii.” Välitön vastaus kertoi myös sen, että vastaaja tiesi tarkkaan ilman lisäkysymyksiä, mitä tarkoitin. Minusta vieläkin tätä ”luonnonvalintaa” on aivan liikaa.
Toisenlaisella menettelyllä voitaisiin paremmin kannustaa tätä ylisukupolvista toimintaa. Olla oikeudenmukaisempia ja saada sama verokertymä.
En jaa näkemystäsi Timppa. Minäkin olen muutamia satoja hehtaareja käsin kylvänyt ja seurannut aika aktiivisesti sitä, minkälaisissa kodissa siemenillä on ollut parhaat edellytykset. Vai muutamissa poikkeustapauksissa on tehty konekylvö, jos omaan kylvöön ei ole ollut tilaisuutta. Mitään viiruja ja polkemisia ei tarvita. Se on tärkeää, että kylvö tapahtuu heti maanmuokkauksen jälkeen, eikä sateen tiivistämään maahan. Jos joku sirkkataimia tappaa, niin yl. se on rouste, siihen taipuvaisilla paikoilla. Se on opettavainen tarina, kun käyt tutkimassa kylvön tuloksia. Se opettaa sen, mihin niitä siemeniä kannattaa laittaa erilaisissa olosuhteissa.
Olin alun toisellakymmenellä, kun ensimmäisen kerran olin kylvämässä männynsiementä. Yhdistyksen neuvoja kertoi, kuinka homma on tehtävä. Vanhemmat veljet kuokkivat turpeeseen aukon ja sinne varjon puolelle laitettiin siemenet ja poljettiin. Se oli tarkkaa hommaa ja puitahan sinne kasvoi. Nykyään ajattelen tuota lähinnä huvittuneena.
Tein n. 2 ha:n kuvion hakkuusta metsänkäyttöilmoituksen jatkuvasta kasvatuksesta. Ensimmäinen kohdallani.
Olen harventanut kuvion omin kätösin n. 25 vuotta sitten. Kuusi, mänty ja koivu sekametsä. Vaihteleva ja hyvin eri-ikäinen puusto. Kuvioon tulee pari pienaukkoa, kovalla kädellä ylispuuston poistoa, vähän nuorempien kohtien harvennusta ym.
Vaihatoehto olisi ollut avohakuu, josta olisin saanut vähän paremman kuitupuutilin, joka olisi mennyt uudistamiseen ja olisin menettänyt nuorien puiden huomattavan suhteellisen arvokasvun. Elinaikanani en olisi koskaan nähnyt kohteessa enää edes kunnon kuitupuuta.
Alaharventamalla olisin tuhonnut suhteellisen arvokasvun olemattomiin.
Seuraavan hakkuun kuviolle tekee joku muu, enkä voi tietää jatkuuko ”jatkuva kasvatus” vai mitä – enkä vaivaa sillä millään tavalla mieltäni.
Puhtaiden mäntymetsien kasvattaminen on ärimmäisen yksinkertaista hommaa. Tulevaisuuden uhkatkin ovat kestettävissä – tuli mitä tuli. Uudistaminen on helppoa ja halpaa, joissakin olosuhteissa jopa siemenpuilla kuluitta. Pinta-alaveron aikana siemenpuilla uudistaminen ei ollut perusteltua verotuksellisista syistä.
Toisinaan annetaan ymmärtää, että taloudelline tavoite on joko puumäärän tavoittelua euromäärän vuoksi ja toinen vaihtoehto suhteellisen kasvun tavoittelu eli prosenttien tavoittelu. Kumpikaan näistä ei ole taloudellinen tavoite.
GLA:n hyvä tapa hoitaa metsää – missä kontektissa? Kiire ja kiire.
Aika on tässä yhtälössä mielenkiintoinen tekijä.
Jos olen hakkinut metsää ja hakannut sieltä ostohinnan uudistus- ym. kuluineen, niin taloudellinen riskini on olematon. Aika alkaa menettää merkitystään.
Jos taas olisin tehnyt metsiin isoja investointeja ja omaa ja vierasta sijoitettua pääomaa olisi paljon kiinni, niin riski alkaisi huolestuttaa ja aika muuttuisi oleellisen tärkeäksi.
Verotuksen kokonaisuus on metsätalouden kannattavuuden näkökulmasta aivan keskeinen kysymys. Sen kiharaisuus vaatisi kyllä yksinkertaistamista, varsinkin kun kyseessä on ylisukupolvisesta toiminnasta. Luonnonvalinnalla on tässä oikeudenmukaisuudenkin näkökulmasta aivan kohtuuton rooli.
Manuhakkuu ja ajo jollakin pikkukinnerillä ensiharvennuksissa olisi metsänhoidon näkökulmasta ehdottomasti paras ratkaisu. Se takaisi parhaan mahdollisen puuvalinnan, vähiten vaurioita ja metsän näköisen metsän.
Kun ensiharvennusmetsään viedään talon kokoiset työkalut, niin se on vähän sama kuin norsu lasitavaraliikkeessä. Toisinaan leveät ajourat ja välit harventamatta.
Suo siellä ja vetelä täällä.
Metsänhoidon taloudellinen tavoite ei ole jatkuva kasvatus tai jaksollinen kasvatus, vaan taloudellinen tavoite, kannattavuus. Joudutaan pohtimaan hakataanko vai annetaanko vielä kasvaa. Jos päädytään siihen, että hakataan, niin pohdittavaksi tulee se, mitä puita ja kuinka paljon poistetaan. Eli mikä näyttäisi sen hetkisen tiedon varassa tuottavan parhaan taloudellisen tuloksen. Päätöksiä joudutaan tekemään ajassa, olemassa olevan tiedon varassa. Ei ole mitään mieltä hirttäytyä johonkin periaatteelliseen metsänhoitoon, jonkun periaateen vuoksi. Meillä metsät ja metsänkasvatuksen edellytykset poikkeavat niin radikaalisti toisistaan, että yhtä vastausta ei ole, varsinkin kun tulevaisuuskin on tuntematon. Muutokset voivat olla huomattavia. Mikä toisissa olosuhteissa näyttää hyvin kannattavalta, voi toisaalla olla taloudellisesti mieletöntä
Emme tiedä yhtään kuka ja millä periaateella metsää tullaan hoitaamaan esim. jo viidenkymmenen vuoden kuluttua. Emme voi tietää kuinka jatkuvaa esim. jatkuva on, emmekä edes tee sillä tiedolla mitään. Miksi siis käyttää aikaa sellaisten periaatteellisten kysymysten nyanssien pohtimiseen ja väitellä niistä verisesti.
Oletteko ajatelleet vaihtaa sukupuolta, nyt kun siitä tulee ilmoitusasia? Eliniänodote ainakin nousisi, kun vaihtaisi naiseksi. Toisaalta olisiko sitä naisena yhtä tehokas raivuulla? AJ voisi tietää edut ja haitat.
Voisihan sitä kokeilla. Vaihtaa sitten takaisin, jos ei tunnu hyvältä.
Minäkään en Mehtäukko toki koe ensiharvennusongelmaa ainakaan lähialueellani ollenkaan huomattavaksi. Eilenkin ajelin metsäteitä 100 km aivan etsien yliharvennettuja, kun niitä noin kovalla kädellä arvioidaan olevan. Huomattavia ongelmia silmävaraisesti ei juuri ollenkaan.
Arvioimalla tulevaisuutta GLA. Muuta ei oiken ole tehtävissä. Metsän kasvu ja puun hinta ovat sittenkin ehkä helpoimpia tässä yhtälössä. Varsinkin kun en elä kaksisataavuotiaaksi, niin sen varaovaisempi olen (korko), mitä kauempana arvaamattomassa tulevaisuudessa saan investointini takaisin. Pääomattomana metsänostajana homma olisi loppunut lyhyeen, jos olisin alkanut mäntyjä istuttamalla uudistamaan. Jos taas olisin tiennyt, että seuraavina vuosikymmeninä nimelliskorot menevät nollaan, olisin skaalannut metsätalouden ja lopettanut muut päätoimiset puuhastelut.
Olin valtavan kiinnostunut tutkimuksista, joita silloisessa Metlassa Tahvosen ryhmä (Hyytiäinen, Viitalan Esa-Jussi jne.) alkoivat tehdä joskus 2000-luvun taitteessa. Optimointitulokset osoittivat mm., että nuoria metsiä tulisi kasvattaa taajempana (vertaa nyt ilmenneisiin ensiharvennusongelmiin) ja myöhemmät harvennukset yläharvennuksina jne. Annan ison arvon, että olen voinut tuntea heitä vähän henkilökohtaisestikin. Nämä tutkimukset ovat oleet tärkeä avaus ja avartaneet näkökulmaa merkittävällä tavalla ja muuttaneet käsityksiä metsätaloudesta.
Ostossa ongelmana oli, miten minun on laskettava arvo nuorille metsille ja taimikoille. Tästä puolestaan seurasi huomio, että sama ongelmahan koskee koko metsätaloutta. Kyllä jokaisen metsänomistajan tulisi minusta ymmärtää puun kasvu ajan funktiona, niin kuutioina kuin euroinakin ja mikä tärkeintä talouden näkökulmasta, ei vain reaalisesti vaan myös suhteellisesti.
AJ: ”RR antaa ristiriitaista viestiä. Välillä tulevat metsän tuotot voidaan ennustaa tarkasti NNA-laskelmalla, ja se on ainut väline mitä päätöksentekoon saa ylipäänsä käyttää. Välillä kaikki on epävarmaa eikä vastauksia ole. Ota tästä sitten selvää.”
NNA on se, kuinka kannattavuus on ymmärrettävä. En tiedä mitään muuta tapaa, mihin metsänhoitotoimeni taloudellisuus voisi nojata. Selaista ne siellä Helsingin ylioistossakin uusille metsänhoitajille opettavat. Tulevaisuuden olosthteet ovat kuitenkin AJ meille kaikille tuntemattomia. Pitää ymmärtää nämä kaksi asiaa tarkoittavat. En voi vaikuttaa kumpaankaan.
Mehtäukko sanoo omistusaikansa kertoimeksi viisi.
Jos pitäisi analysoida oma kertoimeni, niin olosuhteiden muutoksella (eli tuntemattomalla tulevaisuudella) on ollut aivan ratkaise merkitys. Esim. alkutaipaleella nimelliskorko oli 10 – 15, myöhemmin pitkään 0. Jo silläkin tiedolla olisi ollu valtava merkitys.
Meillä päin tavattiin Visa sanoa, että naapuri naapurin asumaan opettaa. Yksi kun alkoi viljellä kylässä sokerijuurikasta, niin muutaman vuoden sisällä sitä oli jokaisella. Sinäkin varmasti olet saanut seuraajia hyvällä metsänhoidollasi.