Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Onko Jätkä 201 yhtä hyvä kuin 200? 200 on kyllä ollut mainio saha, kaikkiin jotka vain ylettyy poikki saamaan. Jos ei nyt aivan työkseen kuution puita joudu kaatamaan.
Puutalon korjausrakentamisessa Tilhin akkusaha oli iso apu moneen paikkaan, kun joutuu sisälläkin sahaamaan.
Se muu tuotto voi tietysti olla ihan mitä tahansa. Tässä esimerkissäni se vain oli uutta metsää.
Jos aukko hakataan, niin se puusta saatava raha on kaikki samanlaista rahaa. Ei siitä osa ole sellaista, jonka tuottoarvo olisi vähäisempi ja jonka tuottovaatimuksetta voi laittaa metsänuudistamiseen. Taloudellisessa mielessä uudistamisinvestointi pitää olla kannttava. Eikä siinä ole mitään moitittavaa, jos joku haluaa panostaa paljon metsänuudistamiseen.
Sillä ei voi kuitenkaan perustella jatkuvan ja jaksollisen kannattavuuseroa, että uudistamiskulu sadaan tuottovaatimuksetta hakkutuloista.
Jälkeenpäin voi aina todeta onnistumisia ja epäonnistumisia. Suurimpinä epäonnistumisina itse pidän sitä, ettei skaalannut toimintaa otolliseen aikaan. Silloin pitäisi ymmärtää takoa, kun rauta on kuumaa. Toinen virhe on tapahtunut oikea-aikaisuudessa, nimenomaan taimikkojen hoidossa ja siinä, että ei ole malttanut ottaa riittävästi. Se, että ei ole ollut riittävästi ottamista, on ollut hyvin vähäinen ongelma.
OIKEA-AIKAISUUTTA ei voi korostaa liikaa, varsinkaan taimikonhoidoissa. Aivan kuten Visakin edellä komentoi.
Korko (vastaavan riskin tuotto) on ymmärrettävä laajasti. Rahalla voi tehdä kaikenlaista ja saada sillä erilaisia tuottoja. Mitään emme tulevaisuudesta tiedä varmasti ja tilanteen mukaan pyritään toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, kulloisenkin tiedon varassa ja sen hetkisiä olosuhteita hyödyntäen.
Ei ollut mitään mieltä esim. metsäverotuksen siirtymäaikana istuttaa männyntaimia, jos edullisempiakin menmetelmiä oli. Istutusinvestoinnin hinnalla sai ostaa kuitupuumetsää. Olen siitä syystä saanut vaatimattomissa olosuhteissa moninkertaisen tuoton metsätaloudellani. Metsätalouden olosuhteet ovat tavattoman erilaisia. Mikä toisaalla ja toisissa tilanteissa on perusteltua, on toisaalla älytöntä.
Se, että ajatellaan koron olevan nolla, ei ole viisasta taloudenpitoa.
Järeyttä ei Rukopiikki säädetty metsälaissa vaan ministeriön päätöksessä. Tässä juuri oli se ongelma, että 2000 säädetyn uuden perustuslain mukaan tällainen sääntely olisi pitänyt tehdä lain tasolla eli eduskunnan päättämänä.
Verotuksen muutoksen pinta-alaverosta myyntiverotukseksi johdosta, se johti monilla myös kaksinkertaiseen verotukseen. Jos tukkimetsä jäi pystyyn myyntiverotuksen puolelle, ja siitä oli maksettu kymmeniä vuosia pinta-alaveroa ja nyt hakuusta jouduttiin maksamaan vielä myyntivero, niin verottaja oli käytännössä vienyt kaiken. Etukäteen maksetulle verolle on tietysti laskettava myös korko. Lisäksi useissa tapauksissa vielä sukupolvenvaihdokset olivat vieneet 1 – 2 kertaa perintöveron.
Verotuksen kanssa metsänomistajien on syytä olla tarkkana. Jos esimerkiksi metsänomistajalla ei ole käytettävissä metsävähennystä suuriin pääomahakkuisiin (omistajat yl. ikäihmisiä), niin metsä kaupalla seuraavalle sukupolvelle, joka sitten vasta hakkaa ja maksaa sillä kauppahintaa. Varaisiirtovero on 4 % ja metsävähennyksestä saatava hyöty selvästi suurempi. Lisäksi saadaan sukupolvenvaihdos tehtyä veroseuraamuksitta.
Jos aktiivisuutta metsätalouteen halutaan parantaa, puustopääomaa (hiilivarastoa) lisätä esim. kiertoaikaa pidentämällä ja saada hakattu puu pidemmäksi aikaa hiilivarastoksi, niin verotuksen rukkaaminen olisi siihen oiva keino. Ei tarvita mitään hakkuiden rajoituksia. Verot maksettavaksi vain ja ainoastaan silloin, kun tuloa metsästä syntyy.
Nostokoukku: ”Viisaiden tehtävä on pitää demokratia pystyssä, ”kylähullujen” tehtävä on viedä sitä eteenpäin.”
Minusta aika hyvä kommentti. Ei niin huonoa pilaa, ettei puolet totta.
Metsälainsäädännön kehitysvaiheet ja niihin johtaneet syyt, olisi erinomainen tutkimusaihe jollekin. Mitä tulee tähän viimeiseen muutokseen, niin paineet tulivat siihen aivan jostakin muualta kuin keskustapuolueesta ja Sirkka-Liisa Annttilalta, vaikka hän ko. ministerinä olikin silloin, kun mm. lain uudistamisen aloitusseminaari pidettiin.
Se, että jonkinlainen puoluekuri ”tarvitaan”, johtunee käytännön sanelemasta syystä, että päätöksiä yleensä saadaan jotenkin kohtuullisessa ajassa tehtyä.
Minustakin laittomat mielenilmaisut eivät kuulu demokratiaan. Sellaisten vapaa salliminen johtaisi sekasortoon.
En Gla tiedä, onko se kolme prosenttia vai jotakin muuta. Ymmärsit varmaa, että eimerkki oli periaatteellinen.
Toisen tulevan pienaukon vieressä on lähes samansuuruinen koivuylispuusto, jonka ala aivan hyvä nuori kuusikko, joka lähestyy kuitupuukokoa. Tämän nyt käsiteltävän 2 ha:n kuvion vieressä on hehtaarin nuori puusto, kohta odottamassa ensiharvennsta, joka avohakattiin silloin n. 25 vuotta sitten. Kylvin sen silloin mänty-kuusi sekakylvönä. Siinä on nyt puulajiltaan vaihteleva sekametsä. Mänty 60 %. Äestetyllä ja kylvetyllä on keskimäärin vain hieman suurempi puusto, kuin koivuylispuiden alle syntynyt, jossa kokovaihtelua on ymmärrettävästi enemmän.
Puuston kasvua voidaan lisätä panostamalla kasvuun. Siitä ei ole epäillystäkään. Kokonaan toinen, paljon, paljon ongelmallisempi kysymys on, kuinka kannattavia nämä panostukset missäkin tilanteessa ovat.
Jo minä olisin näissä olosuhteissa kiinnittänyt metsätaloudessani päähuomion puuntuotokseen, enkä taloudellisuuteen (toki vähän ehkä ylivarovaisestikin, pitkä 0-korko) taloudellinen tulos metsätaloudestani olisi ollut murto-osa nykyisestä.
Tulkitset nyt AJ pahantahtoisesti sitä, mitä olen yrittänyt kertoa. Kukin tietysti saa laskea ihan miten haluaa. Olen vain tuonut sitä esiin kuinka taloustieteilijöiden mukaan kannattavuus lasketaan. Minusta vain on outoa, jos metsänomistaja on taloudesta kiinnostunut, mutta kiistää talouden lainalaisuudet. Minä en voi talouden lainalaisuuksia miksikään muuttaa tai kyseenalaistaa taloustiedettä. Samat lainalaisuudet koskevat myös metsätaloutta. En nyt parhaalla tahdollanikaan koe sitä suureksi vääryydeksi, että olen tuonut sitä täällä esiin.
Ainakin itse olen kokenut, että ikääntyessä muut kuin taloudelliset arvot alkavat korostua ja luulen, etten ole ainoa. Kynnys avohakuun tekemiseen on aivan toinen, kuin kiivaina aktiiviaikoina ja olosuhteetkin olivat aivan toiset. Pinta-alaveron aikana luontainen uudistaminen esim, siemenpuilla ei ollut taloudellisesti edes perusteltua jo verotuksellisistakin syistä.
Ei kai sitä, mitä Visa edellä sanoo oikea-aikaasuudesta, kukaan kiistä millään tavalla.
Edellä Gla kyseenalaisti pienaukkoni taloudellisuuden, jos oikein tulkitsin. Jos sallitte, niin pohdin vähän sitä.
Jos istutan siihen pienaukkoon kuusentaimikon ja saan sille investoinnilleni kolmen prosentin tuoton. Toinen vaihtoehto on, että jätän sen luontaisesti uudistumaan ja sijoitan saman summan muualle sillä kolmen prosentin tuotolla.
Jos sitten 70 vuoden kuluttua laitamme istutusmetsän puut pinoon ja katsomme tilannetta. Istutusmetsä on tuottanut sen 3 % tuon seitsemänkymmenen vuoden aikkana. Täsmälleen saman on tuottanut myös tämä muu sijoitus, joka tuotti sen kolme prosenttia eli puntit on tasan. Jos nyt sitten mennään katsomaan mitä siellä luontaisesti uudistumaan jätetyssä pienaukossa on tapahtunut, niin kaikki mitä siellä on rahanarvoista on tietysti taloudellisesti plussaa, tälle vaihtoehdolle.
Kyllä tosiasiat pitää pystyä tunnustamaan, eikä se todellakaan tarkoita, että metsänuudistaminen pitäisi lopettaa. Sen se osoitta, että olosuhteet on syytä ottaa huomioon, jos taloutta pohditaan.
Minulla ei ole mitään erityistä kantaa keskusteluun jaksollinen/ jatkuva. Vain sikäli, että koen hyväksi vaihtoehtoja on, enkä koe sitä minkäälaiseksi uhkaksi jaksolliselle kasvatukselleni, päinvastoin. On tuntunut oudolta, että leima tulee, jos esitän em. esimerkin.
AJ:n Kryptinen = salaperäinen, arvoituksellinen, vaikeaselkoinen.
Eikö ihminen ole yleensä enemmän tai vähemmän mukavuudenhaluinen? ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” Jos AJ on hankkinut metsää ja saanut sieltä , ostohinnan, uudistus- ym. kuluineen kaikki, niin tilannehan on silloin riskittä hallinnassa ja voi nukkua yönsä rauhassa ja vaikka aamusta vähän pidenpään. Jos taas velanmaksu painaa päälle, niin minusta on luonnollista, että pyrkii ja on vähän pakkokin pyrkiä tehokkuuteen. Ei em. minusta mitään kryptistä ole.
Sama koskee ikääntymistä, jos toimeentulo on muutenkin turvattu. Ei mielellään enää tehdä työllistäviä liikkuja, kuten avohakkuita joista seuraa uudistamistyömaa jne. Luulen, että luonnonsuojelukysymykset jne. nousee myös enemmän tapeetille. Sanotaan, että poikkeus vahvistaa vain säännön. (Timppa) Itse koen ainakin tämänsuuntaista.
Jos ja kun näin yl. on, metsät pitäisi saada siirtymään huomattavasti nuorempana seuraavalle sukupolvelle. Siksi otin kantaa verokysymykseen. On AJ ongelmallista, kuten sinäkin olet kohdaltasi kertonut, että siirtotilanteessa metsistä osa on myytävä pohjineen. Minusta verotus tulisi lähteä tällaisella ylisukupolvisella toimialalla siitä, että veroa peritään silloin ja vain silloin, kun tuloa metsästä syntyy. Jos etukäteen maksettu vero voidaan metsästä tulouttaa vasta kymmenien vuosien kuluttua, niistä on korkoineen kasvanut suuria summia ja tuhota järkevää taloudenpitoa.
Minustakin se on Gla outoa, että tällaisista professorin itsestään selvyyksistä pitää keskustella. Siitä olemme samaa mieltä, että jokaisessa hakuussa joudutaan aina uudelleen pohtimaan, miten olisi viisasta toimia. Me nyt vain elämme sellaisessa maailmassa, missä tulevaisuus on tuntematon. Vaikka näin on, niin silti pyrimme ennustamaan tulevaisuutta olemassa olevan tiedon varassa, investointeja tehdessämme.
Pitää ymmärtää mistä puhutaan. Eihän siinä Visa väitetty, että kannattavat metsänhoitotoimet eivät lisäisi nettokantorahatuloja ja kansantalouden ylijäämää. Siinä vain annetaan ymmärtää, että tavoite on kannttavuus, eikä puuntuotos.
En Gla nukkuisi yötäni rauhassa, ellei minulla metsieni kanssa olisi suhteellisuudentajua. Jos pari n. 10 aarin pienaukkoa veisi yöuneni, niin mukavat metsähommat pitäisi heti lopettaa. Toisen vieressä on ylispuukoivuja, jonka alle on kehittynyt aivan hyvä kuusikko. Saattaa olla, että kolmen prosentin korolla kuusentaimien istuttaminen voisi olla tuossa kohteessa vielä kannattavaa, mutta 4 % on jo hyvin todennäköisesti liikaa. Pieni kohde ja ellen itse ehdi sitä tekemään, niin iso vaiva ja kalliskin ja kannatavuus kyseenalainen.
Sekin on aivan selvä, että paljon, paljon on kannattaviakin toimia on jäänyt tekemättä. Mutta kuten aiemmin kerroin, niin tuon inhimillisen tekijä vuoksi aika on menettänyt merkitystään.
Ei kai kustannuksista välittämättömän määrittely periaatteena mikään ongelma ole. Sillä tietenkin tarkoitetaan kustannuksia, jotka eivät ole kannattavia. Mitä se sitten tarkasti ottaen missäkin tarkoittaa, sitä emme tiedä kukaan, kun tulevaisuus on tuntematon.
En ole kansantaloustieteilijä Gla, mutta kansantaloustieteilijän kommentti ei oikein tue tuota puuntuotoksen kaikkivoipaa näkemystäsi.
Hänen mukaansa maksimaalisen kestävän puuntuotoksen tavoittelu kasvattaa puun ostajien voittoja, pienentää puunmyyjien nettokantorahatuloja ja alentaa metssätalouden kansantaloudellista ylijäämää. Hänen mukaansa taloudellinen tavoite on kannattavuus.