Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Olisko Nostokoululla menneet nyt puurot ja vellit vähän sekaisin?
Ei nämä asiat nyt tämän hetken korkeapaineeseen tai hetkellisen pörssisähkön hintaan perustu. Nosta nyt katse hieman etäämmälle.
Suomessa on aivan hyvät tuuliolosuhteet. Länsivirtaus, eikä näköpiirissä ole mitään tuulten tyyntymistä. Tuotot on 30 -40 % myllyjen maksimista.
Tuulimylly on nykytiedolla halvin tapa tuottaa sähköä täällä, tuosta tuottosuhteesta huolimatta.
Vety on se sana, johon nykyinen tuulivoimapuhuri nojaa eli edulliseen sähköntuottamiseen.
Tuulimyllyjä nousee kuin sieniä sateella. Viime vuonna 400-500 ja jo niidenkin teho jo suurempi kuin Olkiluoto kolmosen.
Aivan varmaa on, että kalapaliikkia ja veristä kateutta tulee riittämään piiitkäksi aikaa. Toinen kääri hyvät rahat ja toinen ei lanttikaan, ellei yhteiskunnan saamia veroja lasketa. Niin ja hänen maisemansa kaiken lisäksi pilataan. Tasan ei käy onnen lahjat! Niinkuin sanottu (menikö metsälehdellä aamukahvi väärään kurkkuun), kyllä silmä siihen pian tottuu!
Minä kun luulin olevani paatunein avohakkaaja. Huomaan nyt, että en pärjää kyytipojaksikaan Gla:lle. Tunsin sentään aina pienen piston sydämessäni, kun metsä laitettiin nurin, että käkikin kukkui selällään kannonnokassa. Kodin perintönä saadun pienen metsäpalan hakkaaminen oli suorastaan vastenmielistä. Ostopalstat oli paljon helpompia parturoida ilman suurempia tunnontuskia.
Jatkuvan kasvatuksen metsä ei kasva sitten yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan! Kaikki talousmetsät ovat tasan yhtä kaukana luonnontilaisesta metsästä! Onko tulkintani käsityksistäsi oikea Gla.
Jos Timppa taimikonhoito olisi tehty harvempaan asentoon, niin lukumääräisesti tuhoa olisi tullut paljon vähemmän. Sen totesin naapurin kuviosta. Sielläkin tuhoa silti oli. Silti jossakin rehevässä kohdassa omaa kuviota, vaikka oli taajaa, ei vahinkoja ollut ollenkaan.
Toinen naapuri oli juuri harventanut ja jälki oli karmeaa.
Kun sademäärät ja nollan vaiheella olevat kelit lisääntyy talviaikana, niin nuoren metsän vaihe saattaa tulla ongelmaksi. Iso ongelma, jos ensiharvennusmetsä raiskaantuu pilalle.
Kävelin juuri eilen AJ erästä 30 ha:n nuoren metsän kuviota ja yritin perehtyä lumituhojen sielunelämään. Kuivahkoa ja kuivaa kangasta. Luonnossa tuppaa kaikki on niin hirveän monesta eri tekijästä kiinni, että yhtä totuutta on usein aika vaikea, ellei mahdoton löytää. Siihen johtopäätökseen nytkin tulin.
Kuten omistajalle taimikonhoidossa tuppaa käymään, ei millään raaski ottaa riittävän harvaksi. (hirvet jne.) Onneksi en ollut ehtinyt kuviota juuri harventaa. tuho olisi ollut huomattava. Nyt melko merkityksetön.
Gla: ”Perusteletko, miten määrittelet jonkun talousmetsän olevan lähempänä luontaista metsää kuin jonkun toisen?”
En.
Tai jos sittenkin muutama sananen.
En ole koskaan luonnossa liikkuessani ole ollut havaitsevinani, että luonto raivaa jostakin syystä syntyneen aukon putipuhtaaksi, mullistaa maan ja istuttaa siihen jalostetut puuntaimet. Ehkä en vain ole ollut riittävän tarkkaavainen. Tai ehkä olisi pitänyt lukea se biologian oppikirja oivaltaakseni mitä luonnossa huomaamattani tapahtuu. Sanotaanhan, että lukeminen kannattaa aina. Toiset oppii lukemalla ja toiset toisten virheistä, mutta aina on niitä, joiden pitää pissiä paimenlankaan.
Arkkitehtuurin sanotaan olevan sitä, että ensin laitetaan asiat järjestykseen ja siihen lisätään piirun verran lyriikkaa.
Olisko siinä jk:ssa se piirun verran lyriikkaa? Vaihtelua, vaihtelua Gla. Luontaista vaihtelua.
