Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jos katson omia metsiäni, niin se havainto pistää silmään. Harvennushakkuut tehdään aivan liian paljon samalla sapluunalla. Maaperän rehevyys pitäisi paljon paremmin ottaa huomioon harvennusvoimakkuudessa.
Karut maat eivät järeydy, jos jätetään liian taajaksi ja reheviä alueita ei saisi harventaa liian harvaksi.
On aivan tervettä, että koron merkitystä (Tapio) näin havainnollistetaan. Jo aikanaan KHO:lle tekemässäni valituksessa yritin kertoa, että metsästä ei voi nähdä taloudellista päätehakkuuajankohtaa, vaan siihen vaikuttaa hyvin paljon metsästä riippumattomat markkinat. No siitä ongelmasta sentään on päästy ja se ongelma koski ennen muuta Lappia. Muutenkin heikoimmassa tilanteessa olevia vielä silläkin rangaistiin.
On aivan turha hurskastella. Metsänomistajat yleensä pyrkivät tekemään taloudellista tulosta metsillään. En ole tavannut sellaista metsänomistajaa, joka ei haluaisi puistaan mahdollisimman kovaa hintaa. Se minusta kertoo sen, mikä on pelin henki – tulosta halutaan.
Teoriaa tai ei mielestäsi MJO, mutta toiminnan tarkoitus on hyvä pitää mielessä. Se mitä korkoa olisi käytettävä, joutuu jokainen itse harkitsemaan, eikä tulevaisuutta kukaan tiedä. Siksi tätä kiistelyä voidaan jatkaa maailman tappiin, eikä lopullista selvyyttä tule. Suosituksissa tämän korkoharkinnan on tehnyt joku ulkopuolinen, tietämättä sinun taloudellista asemaasi, riskiensietokykyä jne. on. Jos koron katsotaan olevan nolla, niin se johtaa maksimaalisen kasvun tavoitteluun eli maan kasvupotenttiaalin täydelliseen hyödyntämiseen. (Maksoi mitä maksoi, kun korko on nolla. Otitko pultit Gla.)
Minä en Puuki puhu mistään parhaasta korkotuotosta, vaan siitä, että vastaavalla riskillä muualta saatava korkotuotto on otettava huomioon, niin metsästä puita poistettaessa kuin sinne investoitaessa.
Jos sinulla on pankissa kaksi saman riskissä talletusta, niin totta ihmeessä sijoitat rahasi sinne, jossa korkotuotto on korkeampi. Metsätalous ei millään tavalla poikkea tästä päivänselvästä tavoitteesta.
Hyvin yksinkertaista!
En näe mitään mieltä investoida metsän kasvuun, ellen koe sen tuottavan riittävää korkoa. (esim. 4%) Kasvu tai maan tuottokyvyn hyödyntäminen ei ole ensisijainen tavoite, vaan vain eräs keino tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteena on kannattavuus, jonka reunaehto on tuo investoinneille saatava korkotuotto. Se sitten johtaa mihin johtaa, jatkuvaan jaksollisen tai johonkin ”välimuotoon”. Siis hyvin erilaisiin toimiin olosuhteista riippuen. Sen vuoksi näen periaatteellisen keskustelun jk vai jaksollinen täysin turhana.
En näe pienintäkään mieltä tuon reunaehdon poistamisessa. Ajallisia olosuhteita tietysti pyritään hyödyntämään niin hyvin kuin osataan.
Verottajan sivuilta kysyjä löytyy tieto metsävähennyksen tuloutumisesta tilaa myytäessä. Voitto tai tappio on myynnistä saatava tulo – hankintahinta ja veroa laskettaessa siihen lisätään hankinnasta saatu metsävähennys, ainakin käytetty määrä. Metsävähennystä ei enää eritellä tilakohtaisesti. Jos jossakin tilassa on käytetty niin tuloutuu.
Se on selvä, ettei Lapin metsät sellaisia ole kuin Visan metsät, eikä sellaisiakaan kuin Timpan metsät. Boniteetti on eri ja puun pituus jää lyhyemmäksi. Se on kuitenkin kiistaton tosiasia, että nämä Lapin lailla, usein reheville maille auraamalla ja istuttamalla uudistetut puustot kasvavat ainakin nuorena hurjaa vauhtia. Varsinkin sopivat rinnemaat. Ilmeisesti mänty pystyy tehokkaasti hyödyntämään keskikesän yöttömän yön valo-olosuhteet.
Nythän siellä männyn istuttaminen on rajusti vähentynyt, kun valtio ei enää maksa kaikkea.
Olen vain yrittänyt kertoa oman tarinani ja että taloudellisen tuloksen tekeminen metsillä ei ole yksinomaan maksimaalisesta puuntuotoksesta kiinni. Se on monien seikkojen ja olosuhteiden muodostama kokonaisuus.
Kun pinta-alaverolle metsiä siirtymäkauden aikana ostettiin, niin päämääränä oli ostaa puuta myyntiin. Pohjat ja nuoret metsät tuli siinä sivutuotteena. Kun metsästä poistettiin kaikki lain mukaan mahdollinen, niin metsän suhteellinen arvokasvu nousi ratkaisevasti. (Suhteellinen siis tarkoittaa puuston vuotuista kasvua verrattuna puuston arvoon.) Silloin ”mahdollisesti” metsään vielä kiinni jäänyt hankintahinta kasvoi riittävää korkoa tälle sijoitukselle. Tietysti iso pää edellä puita pois, koska isojen puiden suhteellinen arvokasvu pienenee jyrkästi puun järeytyessä. Lapista sai ostaa kuution puuta puoleen hintaan Etelä-Pohjanmaahan verrattuna ja myydessä puun hinta oli melkein sama. Kaupanpäällisenä tuli mm. Lapin lailla perustetut taimikot ja nuoret puustot. Nyt nämä taimikot ovat jo tukkirunkoja. Metsän kasvu m3/ha oli siis vain eräs tekijä, eikä todellakaan tärkein. Tarkoituksena on tehdä taloudellista tulosta ja siinä kasvu m3/ha/v on vain eräs tekijä. Kuten olen aiemminkin todennut, silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Lapissa on iso potenttiaali merkittävään tuulivoimatuotantoon ja siellä elinolosuhteiden paranemiseen.
Siksi tämä esim. 800 m3/ ha ja kasvu 8 m3/ha/v eli puustopääoman tuotto 1 %, kun taas 100 m3/ha ja kasvu 8 m3/ha/v niin tuotto on 8%.
Teimme siis lähinnä puukauppaa melkeinpä nollaverolla. Pinta-alaveron päättymisen jälkeen en ole ostanut aarikaan – vaan myynyt lähinnä naapureille ja muihin kun metsätalouden tarkoituksiin. Metsävähennyksen tuloutuminen tietysti vähän jarruttaa myyntiä muille kuin lähisukulaisille, mutta rajut hakkuut pinta-alaverolla helpottavat asiaa.
Vertailu jatkuvan ja jaksollisen välillä voidaan mehtäukko tehdä ihan millä ajan hetkellä tahansa. Muun väittäminen kertoo, ettei ymmärrä paljoakaan siitä mistä puhutaan.
Männikköjen kasvattaminen on tietysti lähinnä jaksollista metsänhoitoa, ellei siemenpuuston avulla uudistamista katsota jatkuvaksi kasvatukseksi.
Ei pitäisi arvella töplöksiä, ellei tiedä asiasta mitään. Lapissa on hyvin monenlaisia olosuhteita. Jossakin kasvut ovat yllättävän hyviä ja jossakin olemattomia. Jos katson tilannetta vajaan 30-vuoden ajalta, niin olen Lapin hankinnoilla tehnyt selvästi kovemman tuloksen, kuin 800 km etelämpänä. Vielä kun muutama tuulimylly siellä pyörähtää käyntiin, niin aina vain paranee.
Anteeksi nyt vain, mutta tulee väistämättä mieleen, että tietääköhän mehtäukko ollenkaan, mikä kummajainen se prosentti oikein on.
