Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Yksityisajattelu (tai oikeastaan ajattelu) nähdään metsäalalla vieläkin paheksuttavana. (En kehdannut tehdä siitä uutta aihetta.)
Kun aloitin tätä harrastelua, niin piti hattu kourassa mennä metsänhoitoyhdistyksestä pyytämään leimausta. Laki oli käytännössä Tapion suositukset.
Vieläkään osa metsänomistajista ei haluaisi hyväksyä sitä, että metsänomistaja itse päättää omaisuudestaan, oman taloudellisen tai muun syyn takia, jota suuresti hämmästelen. Sen ymmärrän, että vihreät paheksuu, mutta että metsänomistajat. Jos joku haluaa jatkuvaa kasvatusta, niin sekin on paheksuttavaa. Jos uudistan Lapissa kuivaa kangasta luontaisesti, niin joidenkin mielestä sekin olisi pitänyt aurata metrin syviin vakoihin tai ainakin jotakin sille olisi pitänyt ehdottomasti tehdä, vaikka käytännössä on aika tavalla yhdentekevää päätehakataanko tuo seuraavan kerran 2110 vai 2115. Mikään vesakoituminen jne. kun ei ole minkäänlainen ongelma jne.
Nettotuoton nykyarvon tavoittelu on valtaosalle täysin tuntematon käsite ja suorastaan paheksuttava ajatus.
Pidän auktoriteettikammoisena ehdottaman tärkeänä Matomäen ajatusta, että ”asiat pitää käydä omassakin päässä.”
Kyllä huomasin kuvan ja kommentoinkin. Laitan muutamia kuvia Lapin kierrokseltani ehdittyäni, kun olen niistä täällä kertonut.
Minusta on vähän surullista, että metsänkasvatuksen taloudellisista kysymyksistä keskustelu koetaan tuollaiseksi möröksi. Kyse on pitkäjännitteisestä ja moniulotteisesta toiminnasta, eikä sitä tietenkään tehdä äkillisten korko- ja inflaatiovaihteluiden tahdittamana.
Uuden metsän perustaminen on eittämättä tärkeä vaihe, mutta se on myös homman taloudellinen akilleen kantapää pitkän odotuksen vuoksi ja joka sekin pitää kyetä käsittelemään.
Asuntovertaus on sikäli hieman ontuva, että metsä uudistuvat luontaisestikin. Joskus paremmin ja joskus huonommin. Jos sinä remontoit asuntoa, niin ajatus varmaankin on, että saat sen korkoineen takaisin. Katsotaan nyt saanko niistä luontaisesti uudistuneista Lapin kohteista kuvia tänne.
Meillähän metsien on uudistuttava, tavalla tai toisella määräajassa. Joskus kannattaa panostaa enemmän ja joskus vähemmän. Minulla uudistaminen ei tällä hetkellä näyttele juuri minkäänlaista roolia, kun päätehakkuukohteita on varsin rajallisesti. Odotetaan nyt ihan rauhassa sodan loppumista ja tukin hinnan nousua.
UPM antoi juuri kymppitonnin minullekin sitä nollakorkoista rahaa (bonuksina), jonka voi käyttää vain metsänhoitoon. Sillä on hyvä alkaa tehdä Metkakohteita ja poistaa ylimääräisiä puita taimikoista ja nuorista metsistä ja sitä riittää.
Jos kuvitteellisesti korko olisi 10%, niin missä Gla Suomessa on sellaista metsää, että tuollainen investointi olisi käytännössä kannattavaa. Vain lannoituksissa suurista koroista edes puhutaan.
Mitä se sellainen nettonykyarvon laskenta olisi Visa, ellei se ottaisi kaikkia huomioon. Investointi keinolliseen metsänuudistamiseen on kannattava tai se ei ole. Yhtä vastausta, että se olisi kaikissa tapauksissa taloudellisesti kannattavaa, ei todellakaan ole. Kait sinä nyt ymmärrät, että jos muualta saa vastaavalla riskillä viisinkertaisesti sen mitä metsän uudistamiseen laittamalla, niin se on kannattavampaa, vaikka metsässä ei koskaan kasvaisi yhtäkään risua.
Enkä minä ole sitä mieltä, että metsään investointi ei olisi kannattavaa. Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava. Yritin lähettää tänne kuvia Lapista mm. erilaisista luontaisista uudistamisista, mutta en jostakin syystä onnistunut.
Mehtäukko: ”Jos tekijältä puuttuu työhön selkeä tietotaito ja näkemys…”
Näillä tällaisilla määrittelyillä, kuten tietotaito ja näkemys, on vaikea laskea yhtään mitään. Kukin käsittää ne omalla tavallaan.
Jos toinen puhuu luvuista ja toinen tietotaidosta ja näkemyksestä, niin keskustelut eivät kohtaa toisiaan millään tavalla
En voi sille mitään, että maailma on tällainen ja siellä vallitsee tällaiset talouden lainalaisuudet. Joudun tämän todellisuuden vain hyväksymään ja harkitsemaan ja arvioimaan toimiani sen mukaisesti, joihin voin vaikuttaa.
Siksi joudun hyväksymään myös sen tosiasian, että korkea korko ja kalliit keinolliset uudistamiskustannukset johtaa vääjäämättä luontaisiin menetelmiin, mitä ne sitten onkin. Paikalliset olosuhteet tietysti vaihtelevat suuresti. No, männiköissä se on hyvin yksinkertaista, koska mänty uudistuakseen luontaisesti vaatii lähes poikkeuksetta hyvin harvan ison puuston (siemenpuuston), joka käytännössä puolestaan johtaa jaksolliseen menettelyyn ja yleensä myös taloudellisesti, sen koron vuoksi, yläharvennuksiin.
On turha etsiä yhtä vastausta kysymykseen, johon ei ole yhtä vastausta, tai ainakaan se ei ole tiedossamme. Se ei johda mihinkään. Tulevaisuus on tuntematon, realiteetit ihmisillä ovat kovin erilaisia.
Jollakin perusteella niitä päätöksiä on kunkin tehtävä. Voimme kuitenkin selvittää, tai ehkä oikeammin tukeutua tutkittuun tietoon, millä reunaehdoilla tilanne on tämä tai tämä ja sen perusteella tehdä omia johtopäätöksiä.
Rahalla on hintansa. Jos menette pankista kysymää lainaa, niin ne kertovat rahan hinnan, eli sen minkälaista korkoa sinun on maksettava.
Kysymys metsätalouden korosta on minusta hyvin yksinkertainen ja siksi on ollut vaikea ymmärtää aiheesta syntynyttä keskustelua. Jokainen joutuu tykönään miettimään, omista lähtökohdistaan, kuinka kallista rahaa sinne metsään kannattaa investoida, jos haluaa saada rahansa korkoineen siltä takaisin. Se lienee kaikessa taloudenpidossa lähtökohta investoinneille.
Kun on seurannut näitä Ruotsalaisen kansanpuolueen enemmistöisiä kuntia, niin siellä ”rasismi” on ollut käsin kosketeltavaa. On pidetty kynsin ja hampain kiinni siitä, että ei menetettäisi enemmistöä. Se on johtanut myös näivettymiseen, vaikka ulkoiset edellytykset olisivat olleet mihin vain.
Joten kyseenalaista on heiltäkin tämä ensimmäisen kiven heittäminen.
Katkeruus kaikkea kohtaan ei ole häävi matkakumppani, jos se kaiken aikaa on seurana, eikä kykene tyytymään osaansa. Tosi surullista. Tasan ei täällä käy onnen lahjat, eikä sille mitään mahda.
Linkolan Pentille lapset laittoivat värsyn, kun matkaat tuonelaan, lipuu purtesi viimein myötävirtaan. Hänellä oli sentään joku näkemys kriittisyydelle.
Pitää yrittää vääntää sellaista, mille voi jotakin itse tehdä, eikä sellaista, mille ei mitään mahda ja osata erottaa kummasta on kulloinkin kysymys.
