Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Meillä on pitkään kannustettu metsien hoitamiseen ja puun mahdollisimman suureen tuottamiseen. Yhteiskuntakin on tukenut toimintaa taloudellisesti monin tavoin.
Viimeaikoina asenneilmapiiristä on tuntunut tulevan vähän sen kaltainen, että metsänomistajan pitää tuntea olevansa pahanteossa, jos korjaa satoa. Vielä enemmän pahanteossa ollaan sadonkorjuussa, jos sattuu omistamaan metsää enemmän. Metsät on nostettu tikun nokkaan.
Minusta aika vähän on ongelmia. Rapatesssa aina joskus roiskuu, kun erehtymättömiä me emme ole ja se pitää ymmärtää. Nykyään hyvin otetaan huomioon esim. metsänomistajan toiveet. Paremmin kuin aikaisemmin, eli olosuhteet metsänomistajan kannalta ovat menneet parempaan suuntaan. Runkohinnoittelun yleistyminen päätehakkuissa on tuonut reilua kilpailua päätehakkuuleimikkoihin jne.
Epämääräisten luontoon liittyvien aiheiden voimakas lisääntyminen kyllä huolestuttaa. Omaisuuden suoja käsittääkseni tarkoittaa, että selvät rajoitteet pitää perustua perustuslain mukaan eduskunnan päätöksiin. Epämääriset määrittelyt ovat ongelmallisia. Tärkeät alueet yhteiskunnan omistukseen.
Kolme tärkeintä asiaa hakkuiden onistumiseen on motokuski, motokuski ja motokuski. Hän on kuninkaan tekijän paikalla. Luottamuksellinen pitkäaikainen kauppasuhde luo hyvät edellytykset onnistumiselle.
Jos tutkija haluaa säilyttää uskottavuutensa, niin näin monimutkaisessa kysymyksessä on todella syytä olla varovainen. ”Varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä”
Metsätalous on hyvin herkässä vaiheessa. Tulevaisuus on enemmän kuin hämärän peitossa. Raakut osoittavat sen. Yritykset ovat puun ja kuoren välissä, joka tekee niistä hyvin varovaisia. Puuta pitäisi saada paljon, kallisarvoista mainetta menettämättä. Metsätalous on isojen haasteiden edessä, kun ilmapiiri on tällainen. Mitä hiili- ja luontokysymykset tulevat vielä vaikuttamaan, on iso kysymysmerkki.
Samoin Anton. Piisamia pyydettiin keväisin ahkerasti kloppina ja niitä oli runsaasti. Ei todellakaan enää.
Varikset ja harakat oli lujilla. Isolta alueelta etsittiin kaikki pesät ja niissä haudotettiin kananpoikia. Luonto oli lähellä ja elettiin sen mukana.
Kun ajattelen maalaispoikana, kuinka luontoon ja luontopkappaleisiin suhtauduttiin 60-vuotta sitten ja tänäpäivänä, niin maalaisympäristössä suhtaudutaan paljon kunniottavammin nyt kuin aiemmin. Kaikenlainen sääntelykin on huomattavasti lisääntynyt.
Kaupunkiymäristössä ihmiset viertaantuvat arkitodellisuudesta. Tiiviisti rakennettu kaupunkiymäristö on todella kaukana luonnontilaisesta ja siellä elävät ihmiset paheksuvat eniten suurin otsikoin luontokatoa muualla. Ei olisi yhdellekään sanomalehdelle 60-vuotta tullut mieleenkään tehdä isoa otsikkoa esim. seuraavasti. Sotilaspojat kiusasivat sammakkoa jne.
Linkola eli itse, niinkuin opetti.
Enkä millään muotoa puolustele tapahtunutta vahinkoa.
Hienoa, että Korpituvan Tanelikin on palannut kirjoittamaan. Olen tuntenut vähän syyllisyyttä siitä, kun hänellekin joskus liian kärkevästi kommentoin. Pahoittelut kaikille muillekin, joita olen ajattelemattomin sanakääntein itsekäästi kommentoinut.
Visan ajatus on aivan oikea. Se kuitenkin tarkoittaa, että joudutaan rajoittamaan uusien ojien jne. tekemistä. Valtio lunastamaan tai vaihtamaan metsähallituksen maihin kaikki rajoitusten alaiset alueet, Ulkomaille ei sillä velkaannutaisi, jos valtio velkaantuu kansalaisilleen ja metsähallitukset metsien tuotot yhteiskunalle ovat koko lailla merkityksettömiä. Sama hyöty niistä saataisiin, vaikka ne lahjoitettaisiin yksityisomistukseen.
Älä ukko suotta pahoita mieltäsi soramaista. Minä narrasin, kun tiesin, että varmasti otat kantaa. Ei minulla poloisella mitään soramaata ole. Talouskin on aivan kuralla, kun en metsäasioista mitään ymmärrä, kuten olet moneen kertaan itsekin ukko aivan oikein todennut.
Minusta se on Nostokoukku sosialisointia, jos kielletään kayttämästä omistamaansa omaisuutta. Oli ne sitten puita, soraa, kalliota jne.
Näissä aina herää ajatuksia vallankäytöstä. Perustuuko vallankäyttö lakiin ja minkälaiseen lain tulkintaan. Vai onko se ja missä määrin laintulkitsijan mielivaltaa.
Kansalaisen on monimutkaisissa asioissa hankala erottaa kummastako kulloinkin on kyse ja pitää huolta laillisista oikeuksistaan. Joudun usein auktoriteettikammoisena painimaan asia kanssa. Ei se ole narri, joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata.
Vanhan metsälain aikana kyseenalaista oikeudenkäyttöä oli runsaasti – ei toki enää. Onko nyt niin että valta on metsäasioiossa luisumassa hyönteistutkijoille ja siitä voi olla todella arvaamattomia seurauksia metsänomistuksen näkökulmasta.
Puilla on valtava uudistumispotenttiaali. Puu tuottaa mijoonia siemeniä elinkaarensa aikana eli kysymys on juuri siitä, mihin nostokoukkukin viittaa. Löytyykö maapohjasta paikkoja, jossa siemen voi itää ja puu lähteä kasvamaan. Kun tällaisia paikkoja on, niin maa on täynnä puunalkuja.
Mutta jos onkin inhorealisti ja sijoittaakin tuon istutusinvestointiin tarvittavan rahan muualle paremmalla tuotolla ja antaa metsän uudistuakin luontaisesti. Silloin saa tuon paremman tuoton jo tästä muusta kohteesta ja luontaisesti uudistuvan metsän tuoton vielä tämän lisäksi. Niin ja ELY keskuskin on hyvin tyytyväinen, kun luet tarinan loppuun.
Tein juuri ensiharvennuskaupan kuivahkosta kankaasta, joka jo 30-vuotta sitten meni harjujensuojeluohjelmaan. Metsänkäyttöilmoitus meni ELY-keskukseen toimenpiteestä ja aloin kyselemään missä mennään. Aiemmin näin ei ole tapahtunut. Sinänsä mielenkiintoista, että soravarat ilman minkäänlaista korvausta sosialisoidaan. Minullakin tuolla alueella karvan vajaa 100 ha, jossa tutkitusti soran vahvuus 70 m.
ELY keskuksesta joku hyönteistutkija laittoi vastauksena hyvin mielenkiintoista tekstiä.
”Edellä olevan perusteella ELY-keskus katsoo, että suunnitelluilla hakkuilla ei todennäköisesti ole merkittäviä heikentäviä vaikutuksia harjujensuojeluohjelman mukaisiin tavoitteisiin. Hakkuissa tulee kuitenkin välttää metsänpohjan merkittävää kulumista ja rikkoutumista.”
Siis todennäköisesti; merkittävää kulumista ja rikkoutumista.
Kuinkahan tätä todennäköisyyttä nyt pitäisi sitten tulkita?? Kun moto ajaa kuivaa kangasta, aiheuttakohan se metsänpohjan merkittävää kulumista ja rikkoutumista. Entä maanmuokkaus uudistettaessa?
Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että alkaa olla korkea aika toimia ja laittaa puut nurin, kun se vielä on mahdollista. Ilmastomuutoksen takia puolestaan puustoa tulisi lisätä.
Herää ksymys, mistä on kysymys metsänhoidon tulevaisuudessa?