Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
En nyt visa tarkkaan muista tuon ajan hintoja (enkä nyt viitsi puukauppamateriaalista tarkistaa), mutta silloin saatiin kyllä huomattava lisähinta tehtyyn kauppaan, tämän rahoitusyhtiön järjestelyn kautta ja kulut siitä olivat karkkirahoja.
Niinkuin metsäasioissa yleensäkin, kuten tässäkin, huomattavaa osaa näyttelee se, millä korkokannalla asiaa tarkastelemme.
Mutta kuten sanottu, en vanno yhden totuuden nimiin.
Minäkään en visa toki väitä, että oikeita valintoja oli vain yksi, olosuhteet ja toimijat kun ovat kovin erilaisia. Kerroin vain, että isoja virheitä tehtiin. Jos minä olisin valinnut myyntiveron, metsät olisivat jääneet ostamatta ja vahinko olisi ollut todella huomattava. Huomattava tekijä oli myös ihmettelijän edellä kirjoittama metsävähennyksen jääminen uinumaan myyntiverolle.
Puun hinnat muuttuvat ja hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Puun hinta toki nousi, kun pinta-alaverotus päättyi ja senkin sai vielä hyödynnettyä rahoitusyhtiön kautta.
Yksinkertaisintahan olisi, jos muutos toteutuisi kuten juha.m.l tuolla edellä kirjoittaa.
Alussahan metsävähennys oli tilakohtainen ja muuttui myöhemmin omistajakohtaiseksi ja prosentikin nousi tuohon nykyiseen kuuteenkymmeneen. Tuntuisi oudolta, jos vastikkeettomalla saannolla siirtynyt metsävähennys olisi poikkeus. Niiden määrä on kuitenkin kaiketi varsin markinaalinen.
Metsäverotuksen siirtymäaika oli 13 vuotta, 1993-2005. Sait valita jäätkö siirtymäajaksi pinta-alaverolle vai siirrytkö heti myyntiverolle. Tässä valintamahdollisuudessa metsänomistajille tuli verotuksellisesti todella kalliita arviointivirheitä, joka pahimmillaa tarkoitti, että verotus vei käytännössä kaiken. Oli ensin makettu kymmeniä vuosia pinta-alaveroa hyödyntämättä hakkuumahdollisuuksia pinta-alaverolla. Tälle kymmeniä vuosia etukäteen maksetulle verolle pitää tietysti laskea joku korko ja tähän kun lisätään myyntivero 30-34%, niin veroasteeksi saadaan 100%.
Suorittavalla on ”varma” vastaus siihen, kuinka metsätaloudessa tulisi toimia. No, minkälaista ja kuinka laajaa metsätaloutta sinä itse pyörität?
Idealismi usein poikkeaa hyvinkin radikaalisti reaalimaailmasta.
Reaalimaailma on sellaista, että kykenee ostamaan metsää markkinahintaan ja -korolla. Teettää kaikki tarvittavat toimet palkkatyönä vieraalla työvoimalla ja homma pitää olla kannattavaa. Jos antaa neuvoja, jotka eivät täytä tätä reaalimaailman vaatimusta, niin voidaan perustellusti kysyä, mikä arvo taällaisilla neuvoilla on.
Vanha sanonta. Kun rahalla on arvoa, niin Arvolla ei ole rahaa ja kun Arvolla on rahaa, niin rahalla ei ole arvoa.
Rahan eli tuon paperilapun arvo on nykymaailmassa mitä suurimmassa määrässä uskon asia. Kun keskuspankki yrittää pitää pyörät pyörimässä ja ”joutuu painamaan” rahaa, niin siinä käy kuin Arvolle. Vanhaan ”hyvään” aikaan raha oli sentään sidottu kultaan.
Pääoma metsässä tuottaa vaatimattomasti, mutta mutta… Kolme suurta arvamatonta ja kauaskantoista kysymystä täällä taloudellisessakin mielessä on eli Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
Ennustaminen on vaikeaa ja varsinkin tulevaisuuden. Kuka olisi arvannut viisi vuotta sitten, missä nyt mennään tuon Venäjänkin suhteen.
Kevennykseksi!
c = 300 000 km/s = 300 000 0000 m/s. E=mc^2
Yhden kilogramman energia.
1 kg *300 000 000 m/s ^2 = 9*10^16 kg m^2/s^2 eli 9*10^16 joulea eli Ws
9*10^16 Ws = 2,5*10^10 kWh eli 25 000 000 000 kWh
On siinä vähän enemmän kuin mitä kilogamman halkomäärän polttamisesta irtoaa.
Aurinkoon on matkaa 150 000 000 km ja sieltä sitä energiaa tänne tellukselle pukkaa. Fuusioreaktoria on vuosikymmenet jo yritetty rakentaa, mutta vaikeaa tuntuu olevan.
Energiaa tarvitaan kaikki ainakin näin talvella täällä kylmässä pohjolassa, kun mukavasti halutaan elellä.
Se tuottaminen ja siirteleminen vain tuottaa ongelmia ja jakaa mielipiteitä kiivaastikin. Fosiilisia ei saisi polttaa, ei turvetta, ei puuta. Vesivoimakin aiheutti melkoista kalapaliikkia ja ydinvoima aikamoista käsirysyä jne. Nyt on menossa tuulivoima ja aurinkopaneelitkin.
Energiaa olisi (E=mc2), mutta mitenkä saatais se käyttöön?
Maisemahaittoja on vaikka minkälaisia ja niiden arvottaminen on ongelmallista – näkemyksiä on vaikka minkälaisia. Jos sinun tilillesi tulee siitä tukku riihikuivaa vuosittain tai riihikuivan saakin naapurisi, niin maisemahaitta näyttäytyy aivan erilaiselta. Jos naapurisi rakentaa maisemaasi SINUN mielestäsi ruman rakennuksen tai hakkaa metsänsä aukoksi nurkaltasi, niin ongelmien mittakaava on hyvin henkilökohtainen – toinen hyppii seinille ja toinen katsoo kuuluvan sen toisen ymmärrettävään oikeuteen jne.
Liikun paljon alueella, jossa tuulivoimaloita on tuhka tiheässä, enkä juurikaan enää kiinnitä niihin mitään erityistä huomioiota. Muutoksiin suhtaudutaan usein ensin kriittisesti ja ajan saatossa ne alkavat kuulua oleellisena osana maisemaan. Esim. uudesta rakennuksestakin käsitys pitäisi muodostaa vasta ajan kanssa, eikä heti ensi silmäyksellä. Kyllä siihen pian silmä tottuu – niin sanoi isäntäkin, joka toisen isännän mielestä oli ottanut vääränlaisen hapituksen omaavan emännän.
