Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Me emme voi muuttaa talouden lainalaisuuksia, halusimme tai emme.
Meillä kymmeniä vuosia opetettiin, että talouden lainalaisuudet eivät koske metsätaloutta ollenkaan. Syykin on selvä – elimme puujalan varassa. Lailla pakotettiin tuottamaan mahdollisimman paljon puuta. Kokonaan toinen kysymys on, mikä se oli metsänomistajan talouden näkökulmasta.
Saattaa hyvinkin olla, palaamme tähän jälleen ilmastosyistä. Toivottavasti silloin markkinaehtoisesti ja hiilensidonnasta maksetaan korvaus.
Timppa: ”Jos on ostamassa metsää sijoitusmielessä, niin on tietysti myös kilpailevia vaihtoehtoja. Silloin pitää tietysti arvioida sijoitetun pääoman tuottoa eri vaihtoehtojen välillä. Sama tietysti, jos aikoo myydä metsänsä.”
Taloudellisessa mielessä on yhdentekevää, mikä investointi metsään on kysymyksessä tai mikä sieltä tuloutus. Sama taloudellinen lainalaisuus pätee oli sitten kysymyksessä uuden metsän ostaminen tai muu investointi metsään. Kuin myös metsän myyminen pohjineen tai sieltä puiden myynti. Aivan samalla tavalla arvioidaan kilpailevia vaihtoehtoja kaikissa tapauksissa taloudellisessa mielessä.
Korot, inflaatio ja vaihtoehtoisten tuotot saattavat vaihdella rajustikin, mistä viimevuodet kertoo, eikä meistä kukaan tiedä tulevaisuutta. ”Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa”, kuten jo tuhansia vuosia vanha teksti kertoo.
Me elämme tällaisessa maailmassa ja silti joudumme parhaan kykymme mukaan arvioimaan riskejä ja tuottoja.
Oli uskonnosta sitten mitä mieltä tahansa, mutta saarnaajan kirjan Isosta kirjasta kannattaisi jokaisen lukea – sieltä löytyy paljon ikuisia totuuksia, jotka eivät ole ajan saatossa miksikään muuttuneet. ”Sijoita yhdeksälle kymmenellekin taholle …” ”mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää” jne.
Metsän kasvu (puiden kasvu) on reaalikasvua edellyttäen tietenkin, että puun reaalihinta säilyy.
Reaalikorko on se korko, jota on syytä käyttää. Jos korolla ei olisi mitään merkitystä se tarkoittaisi samaa, että taimikko on yhtä arvokas kuin tukkimetsä. Harva nyt sentään sitä mieltä on.
Jos haluaa selvittää itselleen koron merkityksen, niin siihen löytyy vastaus metsäekonomian oppikirjoista. Periaatteet ovat aivan samoja kuin missä tahansa taloudellisessa toiminnassa, vaikka esim. pörssiosakkeiden arvostuksissa jne. Kaikille se ei avaudu koskaan. Timppaa kyllä hämmästelen, kun hän on sentään saanut matemaattista koulutustakin.
Ymmärrys hoi, äly älä jätä!
V….tus on ymmärrettävästi kova, jos naapuri vuolee kultaa ja itse jää nuolemaan näppejään. Varsinkin silloin, jos vielä haitat jää itselle.
Positiivisista kasvukokemuksista varmaan on mukavampi kertoa ja nuorissa puustoissa muutos näkyy. Minäkään en Lapin metsiä pariin kesään ehtinyt käydä kiertelemässä ja ihan aidosti tunnelma oli tosi myönteinen. Sielläkin nuorissa metsissä muutos nosti mielialaa niin, että innolla sitä muillekin kertoo.
Totuus on kuitenkin se, että pitkä on puulla elinkaari, jopa hyvissä olosuhteissa ja siksi sitä korkoakin joutuu pohtimaan.
”Vaikka kuolisit huomenna, istuta silti omenapuu.”
Mehtäukko: ”Mikäs herättäjä- juhla oli RR:n ”mä- taimikot pohjoisessa 30- vuodessa tukkipuiksi”…?”
Mehtäukon herättäjäjuhlista en tiedä, mutta ostin vuosituhannen vaihteessa (olisko ollu 1998) Kemijokivarresta Kaihuavaaran kupeesta (Kaihuavaara oli silloin METLA:n tutkimusmetsä) palstan n. 100 ha. Rinteessä olevalla kuviolla oli silloin auratulla alueella n. 3 m pitkä männyntaimikko, joka ensiharvennettiin n. 15 vuotta sitten, Nyt siinä on metsä, jossa 80 % puista saa jo yhden normaalin tukin. Nyt siihen suunnitelaan toista harvennusta.
Jos fossiilisia voitaisiin jatkossakin surutta käyttää, eikä mitään hinta- ja saatavuusongelmia olisi näköpiirissä, niin vihreän sähkön tuotanto ei olisi nykyisessä laajuudessa. Siinä ennakoidaan tulevaisuutta ja kun se jo nyt on suunnilleen kilpailukykyistä. Visakin istuttaa puuntaimia tulevaisuutta ajatellen.
En nyt ymmärrä Visa, mitä yrität tuolla kriittisyydellä kertoa?
Tolopainen: ”Turha tarttua lillukanvarsiin, aurinkopaneelit ovat välttämättömiä kun fossiilisista joudutaan luopumaan niin nopealla aikataululla, että siinä kehityksessä ei kaikki pysy mukana.”
Tolopainen on asian ytimessä, joka monilta näyttää unohtuneen. Pitää osata erottaa oleellinen epäoleellisesta. Sama ongelma vaivaa monilla metsäpuolellakin.
Jos katson omia metsiäni, niin se havainto pistää silmään. Harvennushakkuut tehdään aivan liian paljon samalla sapluunalla. Maaperän rehevyys pitäisi paljon paremmin ottaa huomioon harvennusvoimakkuudessa.
Karut maat eivät järeydy, jos jätetään liian taajaksi ja reheviä alueita ei saisi harventaa liian harvaksi.
On aivan tervettä, että koron merkitystä (Tapio) näin havainnollistetaan. Jo aikanaan KHO:lle tekemässäni valituksessa yritin kertoa, että metsästä ei voi nähdä taloudellista päätehakkuuajankohtaa, vaan siihen vaikuttaa hyvin paljon metsästä riippumattomat markkinat. No siitä ongelmasta sentään on päästy ja se ongelma koski ennen muuta Lappia. Muutenkin heikoimmassa tilanteessa olevia vielä silläkin rangaistiin.
On aivan turha hurskastella. Metsänomistajat yleensä pyrkivät tekemään taloudellista tulosta metsillään. En ole tavannut sellaista metsänomistajaa, joka ei haluaisi puistaan mahdollisimman kovaa hintaa. Se minusta kertoo sen, mikä on pelin henki – tulosta halutaan.