Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Meidän elintaso on täällä viennistä tavattoman riippuvainen maa. Ponttinsa on Linkolavainaankin ajatuksilla, mutta suunta ei ainakaan toistaiseksi näytä sinne massoilla kääntyneen.
Fossiilisia meillä ei ole, mutta aurinko sentään ainakin kesäisin paistaa ja tuultakin riittää myllyjen tarpeisiin. Vaatimuksetkin tuulivoiman tekemiseen on kohtalaisen kovat. Pöyryllä riittää hommia äänien ja välkkeiden kanssa. Energian varastointi kun vielä saadaan hyvälle mallille, niin parempia vaihtoehtoja odotellessa asiat ovat kohtuullisen hyvin.
Meni kaksi kesää, etten ehtinyt käydä Lapin metsiä kiertämässä ja nyt käydessä, metsät näyttivät erittäin terveiltä ja hyvävoimaisilta. Nuorissa puustoissa tietysti kasvu korostetusti silmämääräisesti näkyy.
Vaikka en käynytkään missään Ylä-Lapissa, jossa tutkimuskin osoittaa kasvun lisääntyneen, niin oma silmämääräinen havainto tukee vahvasti samaa Etelä-Lapissakin.
Kuusissa oli vaivaa muutama vuosi seitten, jota sitäkään ei ollut nyt havaittavissa. Kolme neulaskertaa näkyi tässä vaiheessa männyissä, kun vanhimmat eivät olleet vielä pudonneet.
On se todellakin rajua tuo koivun siemennys. Avokätinen on luonto siementämisessä.
Eikö ole kaikkien kannalta hyvä asia, että aurinko-ja tuulisähkö lisääntyy. Se olisi huolestuttavaa, jos näin ei olisi. Fossiilisten tuprutteluako olisi pitänyt vain kiihtyvästi jatkaa? Eikö viime talvi ole opettanut mitään?
Kateus vie kalatkin vesistä. Siitä kun ihmispoloiset pääsisivät, niin kaikilla olisi mukavampaa. On parempi, että kaverilla on se satanen kuin että sillä ei ole sitä satasta. Niitä satasettomia on ihan riittävästi, eikä se ole kenenkään etu.
Markkinakorot olivat pitkään nollasta tai jopa negatiivisia. Inflaatio on kuitenkin sinäkin aikana ollut, rohkenenko sanoa 2 %. Pienestäkin tuotosta riippumatta metsä on katsottu hyväksi hajauttajaksi. Huononakaan aikana metsiä ei ole tullut rytinällä myyntiin, joka olisi laskenut hintoja. Ehkä omistajatkaan eivät ole mitään tyhjätaskuja tai jotakin perintömetsäpalaa ei ensimmäiseksi realisoida. On totuttu, että suhdanteet vaihtelevat ja puumarkkinat elävät omaa elämäänsä. Kyse on pitkäjänteisestä toiminnasta. Oma lukunsa on vielä metsärahastoihin tuleva raha, joka on sijoitettava ja ostettavaa on hyvin rajallisesti.
Tuohon kysymykseesi Visa en oikein osaa antaa hyvää vastausta eli vertaamista vastaaviin muihin tuottoihin ostosta tähän hetkeen. Ostin itselle ja metsäyhtymänä metsiä siirtymäkauden aikana nelinumeroisen pinta-alan hehtaareja. Pinta-alaveron päättyessä killinkiäkään niissä ei enää ollut kiinni sijoitettua pääomaa. Jos vertaan niiden tämän hetken markkina-arvoa ostohetkeen, niin markat ovat n. 80 prosenttisesti muuttuneet euroiksi. Vaihtelua on tietysti tilakohtaisesti on runsaasti. Joidenkin arvo euroina on jo korkeampi kuin markkoina ostettaessa. Lisäksi tuona aikana ostoista jäi merkittävä veroetu metsävähennyksen muodossa, joka on vielä vähentänyt myyntiveron verorasitusta 60%. Tuo aika oli tietysti metsäsijoittamiselle aivan poikkeuksellinen, eikä sitä voida millään tavalla verrata nykytilanteeseen.
Minusta on tervettä ymmärtää, mistä hinta todellisuudessa muodostuu, eikä tukeutua kullakin hetkellä vallitseviin markkinahintoihin ja se kyllä tarkoittaa, että pitää ymmärtää mitä korko merkitsee tässä yhtälössä.
Männiköt ovat jk-mielessä aivan oma lukunsa. Ne ovat tässä väännössä väliinputoajia. Ruuvin kiristyminen johtaa vain luontaisen uudistamisen lisääntymiseen.
Pitää ymmärtää , että tarkoituksena koron huomioimisessa ei ole koron maksimoiminen. Ympäröivä todellisuus on vain perusteltua ottaa huomioon.
Tuntemattoman tulevaisuuden hinnoitteleminen kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen aiheuttaa tietysti suurtakin hajontaa.
Yleinen tieto puumääristä on nykyään aivan eri tasolla, kuin mitä se vielä vuosituhannen vaihteessa oli. Silloin tarvittiin vielä jalkatyötä paljon enemmän. Silloin ei ollut mitenkään tavatonta, että ostohinnan sai heti hakkaamalla puustoisista tiloista. Pyyntihintojen hajonta oli suurta. Jostakin olisi voinut maksaa huomattavastikin pyyntihintaa enemmän. Toisista ei lähellekään pyyntihintaa. Kaikki kaupanteko on helppoa, jos tietää tavaran oikean hinnan.
Toivottavasti kaikki keskustelijat ymmärtävät, mitä ne nykyarvot ovat ja osaavat niitä laskea erilaisilla korkokannoilla. Välillä tuntuu, että näin ei taida olla. Keskustelu on vähän hankalaa, jos toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Metsän hinnan teoreettinen perusta on kaikkien tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus eli valittava korko näyttelee aivan keskeistä osaa. Markkinat vaihtelevat rajustikin, kuten korot ja inflaatio, jonka olemme viime aikoina voineet konkreettisesti havaita. Puuta ja sen tuotantokustannuksia hinnoitellaan.
Metsänomistajan taloudellisena pyrkimyksenä taas on toimillaan saada tämä nykyarvojen erotus mahdollisimman suureksi.
Siinä on pähkinänkuoressa taloudellinen perusta.
Kaiken huomioiminen tuossa karkeassa esimerkissä olisi pitkä tarina. Jos metsä kasvaa nyt prosentin, niin mikä sen on 40-vuoden kuluttua mitä riskejä edelleen kasvattamiseen sisältyy, uuden metsän kasvu jne. Pitää muistaa mihin metsän hinnan nousu teoreettisesti perustuu. Puunhintaan, kustannuksiin ja korkoon.
Se oli tarkoitettukin Panu suuntaa antavaksi, (puuttuu mm. vero jne.) en huomannut kertoa, että älkää takertuko pikkuseikkoihin ja se uuden metsän kasvu on reaalikasvua, jos siis se on nimellistä suurempi. Sitä tehdessä perustelin inflaation vaikutusta sillä, kun silloin näytti, että hyvä kun puun nimellinen hinta säilyi ennallaan. Enkö sinulle jo edellä kertonut reaalikoroista. Metsän kasvu on reaalikasvua, edellyttäen, että puun reaalihinta säilyy.
Tuo sinun korkojen huomioimisen hämmästely Panu kertoo, että et ole kyennyt sisäistämään sitä mistä puhutaan.
Tämä taloudellinen ongelma on täsmälleen sama kaikessa metsään tehtävissä investoinneissa kuin sieltä tuloutuksissakin.
Ongelma on erittäin monitahoinen ja kun tulevaisuus on tuntematon, niin yhtä oikeaa vastausta emme tiedä kukaan.
Yritin juuri tehdä päättäjille (”kykypuolueen” kansanedustajille ja vielä täytyy jakeluun lisättä mmm Sari, jolla saattaa olla jotakin ymmärrystä) tarinan tästä ylisukupolvisuuden ongelmasta. Metsiin pitäisi investoida ylisukupolvisesti monestakin syystä ja siksi sukupolvenvaihdosongelmat vaatisivat kiireesti ratkaisuja. Nykyisillä säädöksillä yhteiskunta ampuu itseään jalkaan ja kaikki häviävät. MTK on puhtaan metsänomistajan pahin vihollinen – valitettavasti.