Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Aika huikeaa, kun 90 % yksityismetsänomistajista on saatu keräämään varoja vajaan 10 %:n porukan etujärjestölle. Eikä tunnu missään, vaikka esittää karkean esimerkin spvh:sta, kenen etua ajetaan.
Juttelin juuri hiljattain pääkaupunkiseudun metsänomistajat porukan kanssa ja tulihan sieltä melko karvasta tekstiä MTK:sta. Itä-Lappiin on juuri fuusioitu iso metsänhoitoyhdistys ja päällikkö agitoimaan MTK:n puolesta. Mitähän ihmeen hyötyä Itä-Lapin metsänomistajille on MTK:sta, ei mitään – päin vastoin vahinkoa? Lapissa jos missään esim. sukupolvenvaihdoshuojennus olisi tarpeen. Kiertoaikana maksetaan monet perintöverot. Eikä ollut MTK:sta apua, kun ajettiin metsänomistajien hakkuuoikeuksia vajaan prosentin tuottoisiin metsiin. Juuri siellähän taloudellinen ongelma oli merkittävä.
Minulla ei ole mitään maataloutta vastaan, eikä maatalouden etujärjestöä, mutta metsänomistajien härski hyväksikäyttö tuntuu tosi pahalta.
Montako prosenttia yksityisistä metsänomistajista on maatalousyrittäjiä? Kymmenesosa tai jotain sinne päin. Kun näin on, kytkentä MTK:n kanssa on ongelma eikä hyöty.
Ketomani esimerkki luulisi jokaiselle ketovan pelin hengen. Suurin ryhmä yksityisistä metsänomistajista ovat eläkeläiset, mikä kertoo rakenteellisesta ongelmasta, joka vaatisi huomiota ja sukupolvenvaihdoshuojennus helpottaisi ongelmaa.
Metsätilanomistajan sukupolvi lienee noin 30 vuotta eli perintövero 15 -20 % / kerta tulee maksuun pari kertaa kiertoaikana helposti hyvälläkin paikalla, heikoimmista puhumattakaan. Ilman verosuunnittelua se johtaa todella vakavaan vero-ongelmaan. Voidaan perustellusti kysyä, mitä ymmärtämättömällä aikuisten oikeasti jää vaivan palkaksi. Kysyin aikanaan verohallinnon metsäveroasiantuntijalta, että onko sinusta metsäverotus oikeudenmukainen, kun toinen maksaa veroa tulosta 100 % ja toinen 0 % ja saa vielä muitakin veroja anteeksi. Välitön vastaus kuului, että niin kai se luonnonvalinta toimii. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että luonnonvalinta ei ole kymmeniä prosentteja.
Paljonko metsänhoitoyhdistykset sitten maksavat MTK:lle? Veikkaan, että sillä ylläpitäisi jo jonkinlaisen kattojärjestönkin ja yhdistyksethän ovat tällä yhdistymisvauhdilla muutenkin pian valtakunnallisia.
Kyllä metsänomistajien ulkosuhteita ajaa ennen muuta valtiovalta ja sen tehtäviin se tietysti kuuluukin. Metsänomistajat ajavat etujaan lähinnä valtiovaltaan päin.
Sinun perustelusi AJ ovat kestämättömiä ja epäoikeudenmukaisia. Kaikki eivät kykene verosuunnittelua käyttämään ja elinpäiviemme määrääkään emme tiedä ja mikä mieli on sitoa spvh muutamaan näennäiseen peltohehtaariin – aivan älytöntä. Metsälahjavähennys aiheutti lähinnä vain poliittista närää ja sen merkitys on käytännössä olematon.
Maatalousyrittäjien kanta MTK sidonnaisuuteen on tietysti hyvin ymmärrettävä, mutta metsänomistajan kannalta se on juuri päinvastainen. Aikanaan MTK:n porukat yrittivät oston luvanvaraisuudella jopa estää metsänomistus muilta.
Näillä metsän hinnoilla ainut järkevä vaihtoehto perijällä on laittaa metsät myyntiin perintöverokannalla 15-20%. Muussa tapauksessa metsätulosta saatava vero on 15-20% + 30-34 % yhdelläkin perintöveroilla ja etukäteen maksetulle verolle pitää tietysti korkokin laskea. Tämä puolestaan tarkoittaa, että yhteiskuntakin häviää verotuloina kaupasta syntyvän metsävähennyksen takia.
Isoja päätehakkuita ei hömppäkymmenellä olevan kannata itse tehdä, ellei metsävähennystä ole, vaan myydä kaupalla seuraavalle polvelle, joka saa metsävähennyksen.
Minä ainakin suhtaudun varauksella, varsinkin ääriolosuhteissa perimän kovaan siirtelyyn. Omistan yhden kohteen, jossa tervaroso on jo taimikkovaiheessa iso ongelma. Siksi suosin mieluummin luontaisia menetelmiä, jos se näyttää mahdolliselta – luonto on viisas.
Pitää ymmärtää, että panokset tulee olla oikeassa suhteessa tuottoihin, jotta toiminta olisi taloudellisesti järkevää. Jos toisessa paikassa tuotto on 5 tai jopa kymmenkertainen, niin panoksetkin voivat ja pitääkin olla täysin erilaisia. Kaikilla muilla aloilla tämä on itsestään selvää. Taloudellinen ajattelu metsäpuolella on vieläkin lapsenkengissä, vaikka kehitystä sentään on tapahtunut.
Kun metsän tuotossa olosuhteista riippuen on 5 tai 10 kertaisia eroja, niin jokaisen vähääkään taloudesta jotakin käsittävän luulisi ymmärtävä, että panostukset eivät voi olla samansuuruisia.
Siksi pelkkä tuotosajattelu on aivan älytöntä. Sitä olen yrittänyt omissa tarinoissani tuoda esiin, mutta huonolla menestyksellä
En tiedä yhtäkään muuta talouden alaa, jossa taloudellinen ajattelu olisi niin hakoteillä. Jos olisi, niin seurauksena olisi ollut konkurssi.
Hieno homma, kun joku eläkemiehenä polttaa raivaussahalla 500 litraa vuodessa. Ei kannata kadehtia, sai Kemeraa tai ei. Hevoseton mies on huoleton mies.
Suorittava on myynyt metsänsä ja esiintyy täällä taloudellisena asiantuntijana. Joillakin on otsaa. Katkeruudella myrkytät vain oman mielesi.
Mehtäukon näkökantakin on ymmärrettävä. Korjuuyrittäjänä olisi helppo olla samaa mieltä.
Ainut järkevä tapa hoitaa näistä sorkkaeläimistä koko yhteiskunnalle aiheutuvat kohtuuttomat kustannuksen on pienentää kanta kerralla kunnolla siedettävälle tasolle. Toiseksi pitää pohtia järjestelmä sellaiseksi, että kanta ei pääse uudelleen ryöstäytymään.
Jo metsätalous on Suomelle vieläkin sen verran tärkeä ala, että ei sitä nyt näiden sorkkaeläinten takia kannata vinouttaa ja vaikeuttaa. Sen nyt kuvittelisi jokaisen ymmärtävän. Minä en tiedä viisastenkiveä kuinka asia tulisi hoitaa, mutta järjellinen päämäärä on yksiselitteinen.
Metsästäjä haluaa, että hirviä olisi mahdollisimman paljon metsästettäväksi ja maanomistajan intressi on juuri päinvastainen taloudellisten vahinkojen takia. Yhteiskunnallekin suuresta kannasta kulut ovat huomattavasti tuottoja suuremman.
No, kumman tulisi päättää kuinka toimitaan? Vuokranantajan joka metsästysoikeuden vuokraa vai vuokralaisen? Entä mikä olisi yhteiskunnan näkökulmasta perusteltua?
Yleensä vuokranantaja päättää mitä hän vuokraa ja millä ehdoilla. Yleensä myös vuokranantaja laatii vuokrasopimuksen ja määrittelee ehdot vuokraamiselle eikä vuokralainen.
Noissa tuulimyllyasioissa on vähän näkyvissä samankaltainen ilmiö. Vuokralainen laatii moniulotteisen parikymmentäsivuisen vuokrasopimuksen, josta vanhuudenhöperö vuokranantaja on pihalla kuin pyykkinaru ja pyytää allekirjoitusta. No, allekirjoitushan tulee, kun kerran saa myydä ilmaa ja naapurikin tulee takuuvarmasti kateelliseksi.
Selvyyden vuoksi on todettava, etten millään muotoa vastusta metsästystä. Mutta kun vuokraa metsästysoikeuden vastikkeetta metsästykseen, niin kyyllä hieman toisenlaista asennetta olisi perusteltua odottaa, kuin mitä suorittava täällä esittää.
Pieni asennekasvatus olisi seuroilla kyllä paikallaan, kun toimitaan vastikkeettomasti toisen omistamalla maalla, josta toinen yrittää saada toimeentuloaan. Jo lähtökohtaisesti maanomistajilla, metsästysoikeuden omistajilla, tulisi olla aivan toisenlainen sananvalta maanomistalille vahinkoeläinten metsästykseen.
