Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
<p><p>Tuohon edellä kirjoittamaani oli tullut virhe. Olisi pitänyt olla, että b on oltava yhtälössä mukana siksi, että muuten jää huomiomatta se, että hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Kukaan ei korjannut, joten asia ei ilmeisesti ollut keskustelijoille millään tavalla kiinnostava.</p><p>Olen aina pitänyt tärkeänä, että metsänomistajan olisi syytä kyetä itsenäiseen päätöksentekoon, tuntea perusasiat, verotuksen jne. ja kyetä mielellään myös omatoimiseen työhön metsässään. Minusta se on kannattavan metsänomistuksen perusedellytys. Jos päätöksentekoa myöden joutuu kaiken ulkoistamaan, niin varallisuudelle on paljon paljon parempia ja helpompia paikkoja. Perintötilanteessa metsät myyntiin perintöverokannalla. Ei mitään mieltä maksaa ensin perintövero ja sen jälkeen peritystä pääomatulovero, jotta saa kuitattua perintöveron.</p><p> Täällä eräät antavat ymmärtää, että asioiden syvällisempi ymmärtäminen ei ole millään tavalla tarpeellista ja että se on jopa vahingollista. On vain toimittava toisten tekemien suositusten mukaan, vaikka suosittelijalla ei ole mitään tietoa esim. omistajan taloudellisesta asemasta jne. On ymmärrettävä, että suosittelijan intressi ei välttämättä olenkaan ole sama kuin metsänomistajan intressi. Suositukset ja määräyksetkin ovat muuttuneen viimeisen 20-vuoden aikana moneen kertaan ja aika radikaalistikin. Minäkin edellä olen kertonut, että jouduin kritisoimaan uudistamisajankohtaa, kun vastaavalla riskillä oli saatavissa vähintään viisinkertainen tuotto, minkä vuoksi on syytä olla hereillä talouden perusasioista. Tieto on valtaa ja jonkinlaisella matemaattisella ajattelulla taloudenpidossa tärkeä rooli.</p><p>AJ tuolla edellä luokitteli tätä kirjoittavan samaan katekoriaan Perkon ja Jovainin kanssa. Visa on puolestaan tehnyt luokituksen kevytmerkeistä, kuulun varmaan sujuvasti siihenkin viiteryhmään. Ihmiset ovat kaiketi aina luokitelleet toisiaan tavalla tai toisella, syystä jos toisestakin. Niin kuin sanonta kuuluu, että kauneus on katsojan silmässä. No , sen voin ehkä tässä todeta tuosta viiteryhmästäni, että Jovainin kirjoituksista en ole koskaan kyennyt ymmärtämään kahta sanaa, Perkon kirjoituksista toki vähän enemmän.</p><p>Hyvää Joulua kaikille viiteryhmään katsomatta ja menestystä tulevalle vuodelle.</p><p> </p></p>
<p>Niin, kirjoittaakko vaiko ei. </p><p>Kerrotaan, että Newton istui puun alla ja omena putosi hänen päähänsä, josta seurasi mittava prosessi, jota Einstein myöhemmin vielä jatkoi, että saataisiin vastaus kysymykseen miksi.</p><p>Jollekin toiselle se ei aiheuta minkäänlaista pähkäilyä, niinhän omenat ovat aina tehneet ja se on aivan luonnollista, eikä sitä kannata pohtia.</p><p>Metsissä itseä on aina kiinnostanut sen, minkälaista tuottoa ne sitoutuneelle pääomalle milläkin hetkellä tuottavat. Jos vaikka metsään.fi ehdottaa päätehakkuuta jollekin kohteelle, niin miksi? Ellen tiedä kohteen suhteellista arvokasvua, niin koen päätöksenteon ongelmalliseksi. Siksi olen pitänyt erikoisena, että ehdottaja ei kerro käsitystään suhteellisesta arvokasvusta ehdotusta tehdessään.</p><p>Suhteellinen arvokasvu on (anteeksi toisto) c jaettuna summalla a+b. Jossa c on puuston vuotuinen arvonlisäys, a on puuston arvo ja b on maapohjan metsätaloudellinen arvo. Prosentteina tuotto on tämän osamäärän sadasosat. c on oltava yhtälössä mukana siksi, että muuten jää huomiomatta se, että hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Talousteoreettisessa mielessä metsän kannattaa uudistaa, kun tämä suhteellinen arvokasvu alittaa ”pysyvästi” vastaavalla riskillä muualta saatavan tuoton. No, mitenkä on tulkittava sana pysyvästi, kun inflaatio, korot, sijoitukset ja olosuhteet vaihtelevat jatkuvasti? Toinen tallettaa rahansa tyynyn alle, toinen maksaa pikavippikorkoja ja kaikkea sitä maan ja taivaan välistä jne. Jollekin suojelu tai maisema on tärkeää tai jokin muu tekijä. </p><p>Eli johtopäätös on, että yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassakaan. Siksi tuo UPM:n kommentti on osuva, metsän kannattaa uudistaa, kun se on omistajan kannalta perusteltua.</p><p>Toinen käyttää ison osan elämästään sen pohtimiseen, miksi se omena putosi puusta ja toinen pääsee vähemmällä. Erilaisia on täällä ihmisen osat ja toisaalta kuten Matomäkikin totesi, että siat pitäisi käydä ”omassakin päässä”.</p>
Jostakin syystä se seikka metsätaloudessa tahtoo unohtua (perinteisestä kummallisesta talousajattelusta johtuen), että puiden järeytyessä sitoutuneen pääoman tuotto putoaa huolestuttavasti. Jos varttuneessa metsässä, jossa puustopääoma on jo huomattavan korkea, puut vielä kovasti haittaavat toistensa kasvua, niin sitoutuneen pääoman tuotto putoaa entisestään. Sen vuoksi järeiden metsien runkoluku on huomattavan tärkeä tekijä.
Olen aina kummastellut hakkuukypsyydestä käytävää keskustelua ja ennen muuta sitä, miten se on määriteltävä. Mitkä tekijät on määrittelyssä otettava huomioon, jos metsätalous katsotaan olevan taloudellista toimintaa.
Jos te talletatte pankkiin rahaa, niin päätöksenteossa ennen muuta teitä kiinnostaa se, minkälaista korkoa talletukselle maksetaan. Jostakin minulle avautumattomasta syystä, metsätaloudessa se muka pitäisi unohtaa.
Kun näin perustavaa latua olevasta kysymyksestä näkemyserot ovat kaukana toisistaan, niin keskustelu ei ole mielekästä.
On täällä viisasta keskustelua ja katkeroituneita keskustelijoita. Päre palamaan pihtiin niin ei tarvita sähköä. No, sekin saattaa pitää jotakin ääntä ja tulipalon vaarakin on ilmeinen. Sähkön hyödyntäminenhän on varsin uusi ilmiö. Kauan, kauan, kauan pärjättiin ilmankin.
Onkohan se kuinka vaarallista noiden mastojen juurella tuulisella säällä ja puuthan ne vasta kovaa humisee tuulessa. Kaikki ovat kuolleet tuohon puiden huminaan. Ei pidä mennä metsään tuulisella säällä.
Ydinongelma on, että meitä on täällä aivan liikaa ja luonnonvaroja älyttömästi kuluttava elämäntyyli. (Linkolan ennustukset) Mihin oikein johtaa väestön edelleen lisääntyminen ja ennustetusta ilmastomuutoksesta aiheutuva kansainvaellus. Kaikki sivilisaatiot ovat tähän asti jossakin vaiheessa romahtaneet. Yleensä luonto jotenkin hoitaa asian, jos jonkun lajin määrä riistäytyy käsistä.
Kuuntelin juuri Tiedeykkösestä, minkälaiseen umpikujaan elintarvikkeiden tehotuotanto on ajautumassa. Onko edessä muuttoliikkeen kääntyminen takaisin maalle?
Elintarvikkeet pakataan pieniin kuluttajapakkauksiin, josta muodostuu valtava jätevuori, johon luonnonvaroja on lisääntyvässä määrin käytettävä.
Tuosta pienpuusatasesta nyt ei kannata kovin suurta huolta kantaa. Sillä ei kukaan rikastu, eikä valtiokaan köyhdy. Meillähän ei ole mitään metsänhoitopakkoa. Voi jättää vaikka koko palstan hirvien ruuaksi tai riistatiheiköksi, jos niin haluaa. Jos sillä satasella sitten saadaan joku palsta paremmin puuntuotantoon, niin häviääkö vai voittaako valtio – tiedä häntä. Hyvin pienistä lillukanvarsista joka tapauksessa puhutaan. Joten ei kannata kateudelle antaa kovin suurta valtaa. Tulee vain lähinnä itselle paha mieli.
En jaa varauksettomasti oikein kenenkään täällä keskustelevan kanssa käsitystä metsätaloudesta. Jos metsätalous katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava taloustieteen lainalaisuuksia. Metsäekonomian professori Olli Tahvonen tuolla netissä vieläkin näkyvässä seminaariesityksessä kertoo koko lailla tyhjentävästi sen, minkälainen ongelma metsätalous on taloudellis-ekologisena kysymyksenä. Nämä periaatteet minäkin jaan varauksetta sen kokemuksen perusteella, mitä itselleni on matkan varrella karttunut.
Kun metsän tuotto saattaa olla olosuhteista riippuen toisessa paikassa 5 tai kymmenkertainen, niin onhan se nyt luoja paratkoon otettava radikaalisti huomioon myös panostuksissa. Millä muulla alalla tahansa tällaisen tekijän huomiotta jättäminen johtaisi välittömään konkurssiin.
Näytin kesällä kuvaa Posion kuivan kankaan kuluitta uudistamista, jota välittömästi kauhisteltiin. Se kertoi kuinka alkeellinen käsitys metsätaloudesta on vieläkin vallitsevana.
En ole ollut vaatimassa perintöverosta luopumista tai mitään lisätukea metsätalouteen vaan oikeudenmukaisuutta. Kaikelle yrittämiselle sukupolvenvaihdoshuojennus samojen periaatteiden mukaisesti. Tämän luulisi jo lähtökohtaisesti olevan itsestäänselvyys.
Jos meillä on kaksi tilaa joissa kummassakin on esim. sata hehtaaria metsää ja toisessa on metsän lisäksi esim. 4 ha peltoa. Onko teistä jonkun mielestä oikein, että tämä peltoa omistamaton maksaa kymmenkertaisen perintöveron metsästään. Toinen vain esim. vain kymmenesosan ja tämänkin hän saa maksaa kymmenen vuoden aikana, joka oikeastaan käytännössä tarkoittaa, että perintöveroa ei mene ollenkaan?
Kun näin on, niin se johtaa turhaan ja enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaiseen verosuunnitteluun, kaupankäyntiin ja sillä metsävähennyksen tavoitteluun tai esim. peltotilkun hankkimiseen muutamaksi vuodeksi jne.
Yksinkertaisella menettelyllä saataisiin metsät vaihtumaan sujuvasti ja aikaisemmin nuoremmille. Metsätalouteen ylisukupolvinen panostaminen ja kehittäminen tulisi mielekkäämmäksi. Valtio ei verotuloina häviäisi mitään, päinvastoin.
Ymmärrät nyt varmaan Rane, etten halua täällä yksityiskohtia enemmän avata. Yritysten sukupolvenvaihdoksista on juuri ollut mm. seminaareja, joilla pyritään aktivoimaan yritystoimintaa. Joku lehtijuttu tästä olisi kyllä tarpeellista vielä väsätä.
Sama huojennus perintöveroon metsissä kuin kaikessa muussakin yrittämisessä olisi erittäin perusteltua, eikä se maksa yhteiskunnalle mitään eli mistään lisätuesta ei ole kyse.
Metsätilojen omistajarakenne nuorentuisi ja aktiivisuus lisääntyisi. Vältyttäisiin toisaalta aina enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaiselta verosuunnittelulta ja ylisukupolviseen metsänhoitoon kannattaisi kunnolla panostaa. Ajattelen sillä olevan myös myönteinen vaikutus pirstoutuneeseen tilarakenteeseen. Veroa maksettaisiin silloin, kun tuloa tulee. Vuosia etukäteen maksetulla verolla on hankala vaikutus, kun rahalle on laskettava myös korko.
Metsätalous ei voi perustua johonkin hyvään tahtoon, että metsä pitää jättää seuraavalle paremmassa kunnossa kuin saadessa, vaan taloudellisiin realiteetteihin. Silloin toiminta on kestävällä pohjalla.
Negatiivisia vaikutuksia spvh:sta on vaikea nähdä.
