Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
<p>Mikä on sen tyvilahon syy? Kesähakkuut!</p>
Eräs esimerkki. 2000 ha:n alueelle suunnitteilla tuulivoimapuisto ja siihen n. 20 myllyä. Maanomistajat pääosin lähikyläläisiä. Yksi mylly tuottaa noin millin vuodessa eli koko puisto 20.000.000 euroa vuodessa. Siitä vuotuinen maanvuokra kyläläisille 1.500.000 euroa vuodessa eli 7,5% tuotosta eli 25 vuoden aikana 37.500.000 euroa. Sillä rahalla ostaa kaikille sähköt tuossa ympäristössä 10-15 km:n säteellä myllyistä.
Hinta määräytyy yleensä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos sähköstä on paljon tarjontaa, niin hinta pienenee, kuten olemme sähköpörssistä saaneet havaita. Varsinkin, kun tuotantoa ja käyttöä pitää olla koko ajan yhtä paljon ja varastoimiminen on hankalaa.
Kränikköjen suhteelliset tuotot ovat lillukanvarsia Nostokoukku. Niillä on turha riekkua kenenkään. Mutta jos on tyytymätön osaansa, niin ensin olisi syytä kurkata peiliin ja sen jälkeen vasta syyttää muita ja yhteiskuntaa sekä sen päättäjiä.
Kaikilla mitaleilla on kaksi puolta ja aika näyttää, mikä energiantuotanto olisi ollut viisasta. Minä en sitä kuvittele tietäväni. Minusta on hyvä, että mörköperilläkin on edes jotakin toimintaa ja vuokratuloja maanomistajille ja jotakin verotuloja vähäväkisille mörköperän kunnille.
Jos haluaa tuulivoimaan vaikuttaa, niin ehkä olisi parempiakin keinoja, kuin kirjoittaa tänne katkerana siitä satoja viestejä.
Nostokoukulla on elämäntehtävänä tuulivoiman vastustus. Pienet ja katkeroituneet on muutamilla täällä ympyrät. Oma surkeus on tietysti Orpon syy – vai pitäisikö sittenkin vilkaista siihen peiliin.
Pitää tehdä sellaista, mihin voi toimillaan vaikuttaa, eikä taistella tuulimyllyjä vastaan ja osata erottaa se, kummastako kulloinkin on kysymys.
Olen Visan kanssa samaa mieltä. Vähissä on palvelu ja vanhukset ovat ihmeissään asioittensa kanssa. On ne säälttäviä nuo perintöriidat ja niin yleisiä. Kaikki häviävät – aina! Sama vaiva kuin Putinilla, vain mittakaava on eri.
Noista metsätalouden tunnusluvuista vielä. Olisivat hyvin tarpeellisia, että metsänomistajat ihan aikuisten oikeasti ymmärtäisivät, minkälaista se heidän metsätaloutensa arkitodellisuudessa on. En haluaisi olla ilon pilaaja, mutta en voi välttyä tällaiselta havainnolta, kun täältä näitä viestejä (tai jopa ”ammattilehtiä”) lukee.
Meillä on tehty valtava investointi turvemaiden ojituksiin. Niissä on nyt neljäsosa puustosta ja kasvusta. Nyt kun tuota mittavaa investointia pitäisi hyödyntää, niin puita ei saisikaan hakata. Metsien hiilinielusta 20% menee ojitusalueiden päästöihin. Vesistöjäkin pilattiin. Nyt meidän sitten pitäisi pienentää hakkuita tuo 20% noiden ojitusalueiden päästöjen takia. Niin se maailma muuttuu ja käsitykset asioista.
Mäntytä istutettiin aivan liian reheville maille.
Hieskoivut haluttiin kaataa roskapuina, vaikka ne pioneeripuina ja kuivatuksessa olisivat olleet hyödyksi.
Nyt istutetaan kuusta liian karuille paikoille, vaikka ilmastonmuutos uumoilee niille ongelmia.
Luontoa vastaan väkivaltaisessa taistelussa tuppaa tulemaan ongelmia.
Metsänomistukseni alkuaikana ajattelin, että laitan tämän nuoren metsän viimeisen päälle iskuun. Kuinka ollakaan, heti ensimmäisenä talvena pahin, missän jäleen päinkään kokemani lumituho. Puolet puista nurin ja poikki. Päätin laakista, että tästä eteenpäin strategiani on, että otan luonnosta sen, minkä se minulle helposti ja vapaaehtoisesti antaa. Eikä se mitenkään tarkoita kielteisesti metsänhoitoon suhtautumista.
Minäkin ymmärtäisin täällä käytävän keskustelun, jatkuvan ja jaksollisen paremmuudesta, jos täällä kiisteltäisiin siitä, mitä laskentakorkoa on käytettävä. Jos käytämme laskentakorkona 0%, niin jaksollinen on kiistatta aina parempi. Jos taas käytämme laskentakorkoa 5%, niin jatkuva on aina parempi.
Se mitä korkoa käytetään, on aivan ratkaisevassa asemassa.
Minulla ei ole mitään tarvetta kumota kenenkään esittämiä lukuja, jos ymmärtää mistä kulloinkin puhutaan. Jonkun yksittäisen vuoden tulos voi olla mikä tahansa, kun puun hinnat ja metsäkiinteistöjen hinnat vaihtelevat. Timpan edellä esittämät luvut kertovat karua kieltä, ns. hyvän jaksollisen kasvatuksen todellisesta kannattavuudesta. Neljän prosentin korolla homma oli jo hänen tapauksessaan raskaasti tappiollista.
