Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Jostakin syystä se seikka metsätaloudessa tahtoo unohtua (perinteisestä kummallisesta talousajattelusta johtuen), että puiden järeytyessä sitoutuneen pääoman tuotto putoaa huolestuttavasti. Jos varttuneessa metsässä, jossa puustopääoma on jo huomattavan korkea, puut vielä kovasti haittaavat toistensa kasvua, niin sitoutuneen pääoman tuotto putoaa entisestään. Sen vuoksi järeiden metsien runkoluku on huomattavan tärkeä tekijä.
Olen aina kummastellut hakkuukypsyydestä käytävää keskustelua ja ennen muuta sitä, miten se on määriteltävä. Mitkä tekijät on määrittelyssä otettava huomioon, jos metsätalous katsotaan olevan taloudellista toimintaa.
Jos te talletatte pankkiin rahaa, niin päätöksenteossa ennen muuta teitä kiinnostaa se, minkälaista korkoa talletukselle maksetaan. Jostakin minulle avautumattomasta syystä, metsätaloudessa se muka pitäisi unohtaa.
Kun näin perustavaa latua olevasta kysymyksestä näkemyserot ovat kaukana toisistaan, niin keskustelu ei ole mielekästä.
On täällä viisasta keskustelua ja katkeroituneita keskustelijoita. Päre palamaan pihtiin niin ei tarvita sähköä. No, sekin saattaa pitää jotakin ääntä ja tulipalon vaarakin on ilmeinen. Sähkön hyödyntäminenhän on varsin uusi ilmiö. Kauan, kauan, kauan pärjättiin ilmankin.
Onkohan se kuinka vaarallista noiden mastojen juurella tuulisella säällä ja puuthan ne vasta kovaa humisee tuulessa. Kaikki ovat kuolleet tuohon puiden huminaan. Ei pidä mennä metsään tuulisella säällä.
Ydinongelma on, että meitä on täällä aivan liikaa ja luonnonvaroja älyttömästi kuluttava elämäntyyli. (Linkolan ennustukset) Mihin oikein johtaa väestön edelleen lisääntyminen ja ennustetusta ilmastomuutoksesta aiheutuva kansainvaellus. Kaikki sivilisaatiot ovat tähän asti jossakin vaiheessa romahtaneet. Yleensä luonto jotenkin hoitaa asian, jos jonkun lajin määrä riistäytyy käsistä.
Kuuntelin juuri Tiedeykkösestä, minkälaiseen umpikujaan elintarvikkeiden tehotuotanto on ajautumassa. Onko edessä muuttoliikkeen kääntyminen takaisin maalle?
Elintarvikkeet pakataan pieniin kuluttajapakkauksiin, josta muodostuu valtava jätevuori, johon luonnonvaroja on lisääntyvässä määrin käytettävä.
Tuosta pienpuusatasesta nyt ei kannata kovin suurta huolta kantaa. Sillä ei kukaan rikastu, eikä valtiokaan köyhdy. Meillähän ei ole mitään metsänhoitopakkoa. Voi jättää vaikka koko palstan hirvien ruuaksi tai riistatiheiköksi, jos niin haluaa. Jos sillä satasella sitten saadaan joku palsta paremmin puuntuotantoon, niin häviääkö vai voittaako valtio – tiedä häntä. Hyvin pienistä lillukanvarsista joka tapauksessa puhutaan. Joten ei kannata kateudelle antaa kovin suurta valtaa. Tulee vain lähinnä itselle paha mieli.
En jaa varauksettomasti oikein kenenkään täällä keskustelevan kanssa käsitystä metsätaloudesta. Jos metsätalous katsotaan olevan taloudellista toimintaa, niin siihen on sovellettava taloustieteen lainalaisuuksia. Metsäekonomian professori Olli Tahvonen tuolla netissä vieläkin näkyvässä seminaariesityksessä kertoo koko lailla tyhjentävästi sen, minkälainen ongelma metsätalous on taloudellis-ekologisena kysymyksenä. Nämä periaatteet minäkin jaan varauksetta sen kokemuksen perusteella, mitä itselleni on matkan varrella karttunut.
Kun metsän tuotto saattaa olla olosuhteista riippuen toisessa paikassa 5 tai kymmenkertainen, niin onhan se nyt luoja paratkoon otettava radikaalisti huomioon myös panostuksissa. Millä muulla alalla tahansa tällaisen tekijän huomiotta jättäminen johtaisi välittömään konkurssiin.
Näytin kesällä kuvaa Posion kuivan kankaan kuluitta uudistamista, jota välittömästi kauhisteltiin. Se kertoi kuinka alkeellinen käsitys metsätaloudesta on vieläkin vallitsevana.