Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minäkin katsoin tuon Esa Saarisen haastattelun. Vähän siitä tuli mieleen jonkun viisaan ihmettely, että kuinka nuo filosofit jaksaa päiväkausia pohtia jotakin asiaa, mistä ne eivät mitään ymmärrä.
Aika tavalla toisin on Nallen kohdalla. Yle areenassa osassa Virtasen taloushistoria Nalle käsittelee aihetta markkinatalouden synty. Siinä käsitelty pitäisi jokaisen sisäistää ja se pitäisi kuulua välttämättömänä osana peruskoulun oppimäärään. Siksi, että se antaa mahdollisuuden ajatella omallakin päällä, eikä ole propagandan vietävissä.
Vaihdantaan siirtyminen omavaraistaloudesta oli taloudellisen kehittymisen perusedellytys ja lähtökohta. Kaikki hyötyvät, kun vaihdannan kautta kutakin hyödykettä tekee se, jolla on siihen parhaat edellytykset.
Koen, että perinteistä käsitystä metsätaloudesta, vaivaa juuri tuo sama omavaraistalouden ongelma. Pitäisi ymmärtää vaihdannan tuomat mahdollisuudet. Tämä omavaraistalous on voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että pääomaa on syytä pitää siellä missä se tuottaa parhaiten. Pidän hämmentävänä, että Metsälehdessäkin Riikilä kirjoittaa, että tämä vaihdanta on vain kunnianhimoisten tutkijoiden höpinää.
Se näissä veroasioissa pitäisi aina muistaa, että ennakkovero ja veronpidätys ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole veronmaksua, vaan veronmaksua varten pidätettyä rahaa. Veronmaksu määräytyy vasta vuosittaisen ”tilinpäätöksen” mukaan. Markinaaliveron käsite on myös syytä ymmärtää, kun prosenteista puhutaan. Nämä käsitteet tulisi jokaisen peruskoulun käyneen ymmärtää.
Olen kyllä vähän huolissani siitä, mitä ja minkälaisella asenteella lapsia peruskoulussa opetetaan. On vähän ongelmallista, kun vaihdevuosissa hikoileva, parisuhdekriisiä elävä opettaa hankalassa ja toisaalta ratkaisevassakin murrosvaiheessa olevia nuoria poikia. Se näkyy poikien syrjäytymisenä, joka on erittäin huolestuttavaa, kun testosteroni purkautuu väärällä tavalla.
Parempaa tätä vuotta!
Matomäki myös kommentoi Tolopainen tuota kulutustavara-asiaa. Kun tuotamme vain investointitavaraa, niin se liioittelee suhdannevaihteluja. Kulutustavaraa menee taantumankin aikana, mutta investointitavaraa ei juuri mitään.
Pidän tosi tosi tärkeänä myös tuota Matomäen kommenttia, että siat pitää käydä omassakin päässä. Jos näin ei käy, se johtaa siihen, mitä Venäjällä tapahtuu ja aikanaan esim. Saksassa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin toimintaan, metsätalouteenkin. Sellainen olo tuli taas, kun satuin naapurissa käydessä lukemaan Riikilän kirjoituksen Makasiinissa, kolmannentoista kuukauden palkasta.
Konsultin määritelmän mukaan se on taho, jonka toimista satavalla hyödyllä ei aivan kyetä kattamaan konsultista aiheutuvia kustannuksia.
Sorsa kommentoi aikanaan myös, että vahva valtiontalous on köyhän paras turva. Pitänee paikkansa, eikö totta.
Valitettavasti työntekijän pitäisi aina muistaa, että työntekijällä voi mennä hyvin vasta sitten, kun yrityksellä menee hyvin. Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisasta, mutta usein myös kivuliasta.
Nallekin pohti onnen merkitystä menestymisessä. Kai se menestyminen hänen kommentoimallaan tavalla yl. perustuu pitkäjännitteiseen johdonmukaiseen yrittämiseen. Silloin onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia ja kun ollaan aktiivisesti pelissä mukana, niin ollaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Gla:n ja Panun näkemyksiin edellä on helppo yhtyä.
Kirjoitin edellä Mm, että muutamia lukuja esimerkin omaisesti. Eikä mikään suurituloinen palkansaaja tarvitse olla, jolla verotettavia ansiotuloja on tuo 40.000 euroa.
Ymmärrä nyt Mm, että voin puhua vain suuruusluokasta, kun ko. ryhmän keskimäärisiä ansiotuloja ilman tuulivoimavuokraa en voi tietää. Kyllä meillä markinaaliveroprosentti aika korkea on. Jo 20.000 euron verotettavalla ansiotulolla markinaaliveroprosentti on n. 40% ja 40.000 euron tuloilla jo 50%.
Millä sitä energiaa pitäisi tuottaa, kun fossiilisista luovutaan? Hajautus lienee hyvä asia.
Tulivoima tuottaa noin kolmasosan nimellistehosta.
Muutamia lukuja esimerkin omaisesti.
8 MW:n mylly tuottaa n. 1.000.000 euron sähkön vuodessa (40 e/MWh hinnalla). Maan vuokrataso nykyään n. 7 – 8 % eli esim. 600 euroa/ha/v. Puiston koko on ehkä vähän yli 100 ha/mylly, josta käyttöön tarvitaan n. 1,5 ha/mylly. Vuokratulo on tällä hetkellä maatalouden tuloa eli ansiotuloa. Kun se tulee muiden ansiotulojen päälle, verokarhu vie siitä puolet. Lisäksi yhteiseen kassaan tulee huomattavat kiinteistöverot. Pieni paikka saadaan tälläkin yhteiskunnan pohjattomaan säkkiin.
<p>Kymmenen kuutiometrin vesisäiliö olisi Jätkä jo aika mukava lämpöenergiavarasto, eikä maksa vielä kovin paljon, jos vesikiertoinen verkosto valmiina. Sen lämmittäminen 50 astetta varastoi jo ihan mukavasti energiaa ja hyötysuhdekin ihan kohdallaan.</p>
<p><p>Tuohon edellä kirjoittamaani oli tullut virhe. Olisi pitänyt olla, että b on oltava yhtälössä mukana siksi, että muuten jää huomiomatta se, että hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Kukaan ei korjannut, joten asia ei ilmeisesti ollut keskustelijoille millään tavalla kiinnostava.</p><p>Olen aina pitänyt tärkeänä, että metsänomistajan olisi syytä kyetä itsenäiseen päätöksentekoon, tuntea perusasiat, verotuksen jne. ja kyetä mielellään myös omatoimiseen työhön metsässään. Minusta se on kannattavan metsänomistuksen perusedellytys. Jos päätöksentekoa myöden joutuu kaiken ulkoistamaan, niin varallisuudelle on paljon paljon parempia ja helpompia paikkoja. Perintötilanteessa metsät myyntiin perintöverokannalla. Ei mitään mieltä maksaa ensin perintövero ja sen jälkeen peritystä pääomatulovero, jotta saa kuitattua perintöveron.</p><p> Täällä eräät antavat ymmärtää, että asioiden syvällisempi ymmärtäminen ei ole millään tavalla tarpeellista ja että se on jopa vahingollista. On vain toimittava toisten tekemien suositusten mukaan, vaikka suosittelijalla ei ole mitään tietoa esim. omistajan taloudellisesta asemasta jne. On ymmärrettävä, että suosittelijan intressi ei välttämättä olenkaan ole sama kuin metsänomistajan intressi. Suositukset ja määräyksetkin ovat muuttuneen viimeisen 20-vuoden aikana moneen kertaan ja aika radikaalistikin. Minäkin edellä olen kertonut, että jouduin kritisoimaan uudistamisajankohtaa, kun vastaavalla riskillä oli saatavissa vähintään viisinkertainen tuotto, minkä vuoksi on syytä olla hereillä talouden perusasioista. Tieto on valtaa ja jonkinlaisella matemaattisella ajattelulla taloudenpidossa tärkeä rooli.</p><p>AJ tuolla edellä luokitteli tätä kirjoittavan samaan katekoriaan Perkon ja Jovainin kanssa. Visa on puolestaan tehnyt luokituksen kevytmerkeistä, kuulun varmaan sujuvasti siihenkin viiteryhmään. Ihmiset ovat kaiketi aina luokitelleet toisiaan tavalla tai toisella, syystä jos toisestakin. Niin kuin sanonta kuuluu, että kauneus on katsojan silmässä. No , sen voin ehkä tässä todeta tuosta viiteryhmästäni, että Jovainin kirjoituksista en ole koskaan kyennyt ymmärtämään kahta sanaa, Perkon kirjoituksista toki vähän enemmän.</p><p>Hyvää Joulua kaikille viiteryhmään katsomatta ja menestystä tulevalle vuodelle.</p><p> </p></p>
<p>Niin, kirjoittaakko vaiko ei. </p><p>Kerrotaan, että Newton istui puun alla ja omena putosi hänen päähänsä, josta seurasi mittava prosessi, jota Einstein myöhemmin vielä jatkoi, että saataisiin vastaus kysymykseen miksi.</p><p>Jollekin toiselle se ei aiheuta minkäänlaista pähkäilyä, niinhän omenat ovat aina tehneet ja se on aivan luonnollista, eikä sitä kannata pohtia.</p><p>Metsissä itseä on aina kiinnostanut sen, minkälaista tuottoa ne sitoutuneelle pääomalle milläkin hetkellä tuottavat. Jos vaikka metsään.fi ehdottaa päätehakkuuta jollekin kohteelle, niin miksi? Ellen tiedä kohteen suhteellista arvokasvua, niin koen päätöksenteon ongelmalliseksi. Siksi olen pitänyt erikoisena, että ehdottaja ei kerro käsitystään suhteellisesta arvokasvusta ehdotusta tehdessään.</p><p>Suhteellinen arvokasvu on (anteeksi toisto) c jaettuna summalla a+b. Jossa c on puuston vuotuinen arvonlisäys, a on puuston arvo ja b on maapohjan metsätaloudellinen arvo. Prosentteina tuotto on tämän osamäärän sadasosat. c on oltava yhtälössä mukana siksi, että muuten jää huomiomatta se, että hakattu metsä kasvaa taas uutta metsää. Talousteoreettisessa mielessä metsän kannattaa uudistaa, kun tämä suhteellinen arvokasvu alittaa ”pysyvästi” vastaavalla riskillä muualta saatavan tuoton. No, mitenkä on tulkittava sana pysyvästi, kun inflaatio, korot, sijoitukset ja olosuhteet vaihtelevat jatkuvasti? Toinen tallettaa rahansa tyynyn alle, toinen maksaa pikavippikorkoja ja kaikkea sitä maan ja taivaan välistä jne. Jollekin suojelu tai maisema on tärkeää tai jokin muu tekijä. </p><p>Eli johtopäätös on, että yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassakaan. Siksi tuo UPM:n kommentti on osuva, metsän kannattaa uudistaa, kun se on omistajan kannalta perusteltua.</p><p>Toinen käyttää ison osan elämästään sen pohtimiseen, miksi se omena putosi puusta ja toinen pääsee vähemmällä. Erilaisia on täällä ihmisen osat ja toisaalta kuten Matomäkikin totesi, että siat pitäisi käydä ”omassakin päässä”.</p>