Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minulla omien metsien historia on Timppa vain 35 vuotta ja keskimäärin olen saanut aina tukun rahaa (ensimmäisen hakkuun jälkeen), kun olen ottanut metsän vaivoikseni. Eli hehtaarihinta on ollut negatiivinen, eikä edes tuota 1,5 e/ha. Eihän tyhjätasku, jolla vain omaan päähän tehtyä velkaa olisi muuten kyennyt metsiä ostamaankaan.
Sillä negatiivisella hehtaarihinnalla puolestaan ei ole mitään tekemistä nykyisten metsänhoitotoimieni kannattavuuden kanssa. 95-vuoden aikana sinulla kiertoaika on sulkeutunut eli se kertoo ymmärtääkseni jonkinlaisen tasapainotilan saavuttamisesta.
Kuvitellaan.
Meillä on kaksi viereistä maapohjaltaan samanlaista metsätilaa. Toisella kasvaa 300 m3/ha tukkimetsä ja toinen on aukkoa. Tukkimetsän omistaja hakkaa tukkimetsän talvella aukoksi. Joku ostaa puolestaan talvella sen viereisen aukon pikkurahalla. Keväällä molemmilla on sitten aukoksi hakattua metsänpohjaa uudistettavana.
Täällä eräät antavat ymmärtää, että uudistamisen kannattavuus on näillä viereisillä palstoilla jostakin kummallisesta syystä erilainen.
Ei ne Timpankaan metsien sitoutuneen pääoman tuotot edellä kertomasi mukaan päätä huimaa. Eikö Keski-Suomessa 150 m3/ha metsien hinta ole kuitenkin jotain 7-8 tonnia/ha. 2-3% sitoutuneelle pääomalle ja omasta mielestä helvetin lujaa menee! Minusta on hyvin arveluttavaa julistaa metsätalouden erinomaista kannattavuutta sillä perusteella, että vuotuiset kuluthan ovat vain 10-15% tuloista. Jos ostaa nuo Timpan metsät 3% pankkilainalla, niin jokainen lisäpanostus kymmenien vuosien päähän vain lisää tappiota.
Ikävä toisaalta olla ilonpilaaja, mutta mutta…. Meillä on tyypillisesti julistettu metsänomistajille ilosanomaa siitä, kuinka kannattavaa metsänhoitoon panostaminen aina ja kaikkialla on. Kuten Metsälehden Riikiläkin tuolla Makasiinin kirjoituksessaan ja että ekonomisen totuuden etsiminen aiheesta on vain kunnianhimoisten tutkijoiden höpinää.
Olen pahoillani, mutta minulle metsätalous ei ole sitä, että olisin tyytyväinen, kun vuotuiset ovat vain 10-15% tuotoista. Voisin lähestyä ajatusta, jos saisin jostakin vastikkeetta metsiä vuokralle määräämättömäksi ajaksi.
Jos ostan metsän ja lainaan siihen rahan pankista, niin minun on saatava lainapääomalle korko ja nämä 10-15% kulut ja vasta sen jälkeen jäävällä tuotolla, jos sitä jää, voin jotakin ostaa itselleni osuuskaupasta. Ellei tätä ylijäämää jää, niin koko touhu on mieltä vailla.
Vaikka en joutuisi ostamaankaan metsääni, minun on saatava sitoutuneelle pääomalle korko ja vuotuiset kulut. Vasta siitä yli jäävä osa tekee metsätaloudesta mielekästä.
<p>Siitä on aikojen saatossa keskusteltu paljon, mitä metsien kanssa pitäisi tehdä – ja tullaan jatkossakin keskustelemaan, eikä valmista tule. Täälläkin keskustelua vaivaa se, että ajatellaan kysymykseen olevan olosuhteista riippumaton jokin yksi oikea yksinkertainen vastaus. Olosuhteet vaihtelevat Suomessakin metsätaloutta harjoitettavalla alueella tavattomasti. Hehtaarituotoissa on olosuhteista johtuen ainakin viisinkertainen ero. Lisäksi kasvatusaika on toisessa paikassa esim. kaksinkertainen. Tällä paremmalla paikalla saadakseen omansa pois alkuinvestointi pitää saada kymmenkertaisena takaisin. Huonommalla paikalla sataviisikymmentäkertaisena. Tähän ongelmavyyhtiin vielä lisätään mm. verotuksen ajalliset vaikutukset ollaan todella haasteellisten asioiden kanssa tekemisissä taloudellisessa mielessä, muista ajallisista riskeistä ja haasteista puhumattakaan. </p>
Emme tunne tulevaisuutta kymmenien vuosien päähän. Siksi ei ole perusteltua ottaa vahvoja ehdottomia kantoja. Olisin onnellinen mies, jos tietäisin varmuudella, kuinka minun olisi viisasta toimia esim. metsieni kanssa lapsenlasteni näkökulmasta. Kuten olen aiemminkin todennut, olemme kovin metsätaloudessa riippuvaisia siitä, mitä vientimaissa asiasta ajatellaan. Ylä-Lapin metsien puunostosta kieltäytyminen mainehaitan vuoksi kertoo juuri tästä markkinoiden voimasta.
<p>Tuolla Lapissa on paljon tekeillä uusia pienempiä siirtolinjoja tienvarsiin. Kysyin, että miksi ette kaiva niitä maahan. Vastaus. Jos joku parinkymmenen kilometrin mittainen maahan kaivettu siirtolinja sitten talvella kovalla pakkasella jostakin syystä pettää, niin ollaan vasta todella suurissa vaikeuksissa. Sähköä tarvitaan ja kun fossiilista joudutaan luopumaan, niin joudumme siitä aiheutuneet haitat vain hyväksymään, kun parempia vaihtoehtojakaan ei oikein ole. Valtakunnan verkkojen korvaukset tulisi tietysti olla oikeudenmukaisia. Tuulivoimaloista aiheutuvat linjat on oikeudenmukaista ottaa tavalla tai toisella tuulivoima-alueen korvausten piiriin.</p>
Tuo on jo melkoista propagandaa, että valtionlaiva olisi jonkun mielestä pitänyt kääntyä muutamassa kuukaudessa.
Valtionvarainministeriön virkamiehillä on melkoinen vastuu valtiontaloudesta. Jos siellä ei olla oikealla ammattiasenteella matkassa, niin ongelmiin vääjäämättä ajaudutaan. Poliitikot joutuvat kuitenkin viime kädessä turvautumaan talouden ammattilaisiin. Heidän (politiikkojen) kykynsä ovat tässä suhteessa parhaassakin tapauksessa rajalliset, heikompilahjaisista puhumattakaan. Hyvä kun kyetään edes omaa taloutta kunnialla hoitamaan. Sailaksia tarvittaisiin.
