Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Ei minustakaan. Kukin tavallaan ja hyvä niin.
Jos Rukopiikki tavoitteeni olisi puuntuotos, eli määrän maksimoiminen, niin minäkää en tekisi yläharvennuksia. Mutta kun se ei ole tavoitteeni vaan taloudellinen kannttavuus. Jos näiden eroa ei kykene mieltämään, niin keskustelu aiheesta on mieltä vailla. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Gla: ”Itsekin olet sanonut, että joka kerta tehdään se, mikä kulloinkin on parasta.”
Tästä olemme täsmälleen samaa mieltä. Tähän minäkin pyrin parhaan ymmärrykseni mukaan aika lavealla pensselillä maalaten haastavan pinta-alan takia.
Tuo jatkuva sana on tietysti kirjaimellisesti ottaen täysin harhaanjohtava ja toisaalta niinkin voisi tulkita, että jatkuvia ovat kaikki muut paitsi avohakkuut. Itse en näe mitään mieltä tuolla sanalla päätäni vaivata. Aika muuttuu, omistajat vaihtuvat eikä meillä ole harmainta aavistusta pitkälle tulevaisuuteen.
Omistajan pitää minusta olla isäntä omistamissaan metsissä ja kertoa miten toimitaan. Ensiharvennuksissa on motomiehille (jotka pienellä liksalla tekevät haastavaa ja erittäin vaativaa työtä ja jota arvostan tavattomasti.) helppo antaa käsityksensä, miten toivoo hakkuun suoritettavan. Oleellinen kysymys mm. on, että puiden tasaisesta jakautumasta riippumatta, kasvamaan jäisi hyvänlaatuisia runkoja.
Mutta, mutta, mutta….. minkälaisen ohjeen annat yläharvennuksista, joita yleisesti haluat myöhempien harvennusten olevan? Se kun vaatisi jo aika haasteellisten taloudellisten kysymysten ymmärtämistä. Siinä kun vaikuttavina tekijöinä ovat tukin ja kuidun hintaero, korkokanta jne.
Gla ” Tehokasvatus. Ihan tavallisesta jaksollisesta kasvatuksesta on siis kyse. Tälle vaihtoehdot ovat jotain muuta kuin talousmetsiä, koska kannattavuuteen eli talous-sanan oikeutettuun käyttöön ei muuten ole mahdollisuutta.”
Ongelmia on vain tuottanut ja tuottaa tässä yhteydessä ja täälläkin keskusteluissa tuon talous-sanan määrittely. Esimerkiksi kun toinen näkee, että korko on merkityksetön tässä yhteydessä ja toiselle se näyttäytyy ratkaisevassa roolissa.
Olin lukevinani, että metsää.fi palveluunkin on tulossa myös jk;n suosituksia. Talouteen ei kuulemma tällä kannanotolla oteta kantaa, joka osaltaan kuvastaa tuon talous-sana ongelmallisuutta. Se on melkein yhtä haasteellista kuin löytää osakemaailmasta tunnusluku, jonka mukaan olisi viisasta toimia.
Tällä viikolla moto teki metsissäni ensimmäisen poimintahakkuun eli jk:n hakkuun. Pieni vajaan parin hehtaarin kuvio, promillen luokkaa.
Tuloista verottaja haluaa AJ veron. Siinä on se syy tuloutukseen.
Eli ainut järkevä vaihto on myydä lähiomaiselle, (ylenevälle tai alenevalle sukupolvelle tai sisaruksille) jolloin vähennys ei tuloudu. Lähiomaisen on sitten pidettävä metsä vähintää viisi vuotta, muuten tuloutus verotetaan takautuvasti.
Siirtoa lähiomaisille tämä järjestelmä vahvasti suosii. Hyvä vai huono, näin metsätalous säilyy pienimuotoisena.
Siihen pitäisi regulaatiolla pyrkiä, että metsät siirtyisivät nuoremmille. Omistajien ikärakenne on sairas, kaikella tavalla huono asia ja ihmettelen suuresti, että siihen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota.
Uusien tuulipuistojen maan vuokrat ovat ainakin maanomistajalle aivan tuottoisia. Iso voimala tuottaa noin miljoonan euron sähkön vuodessa. Yhtä voimalaa varten tarvitaan ehkä vähän yli 100 ha vuokra-aluetta. Jos tuotosta n. 7 % maksetaan maan vuokrana niin vuosittainen vuokra on 70 000 euroa /100 ha eli 700 euroa/ha eli aika moninkertainen metsän tuottoon verrattuna ja se metsäkin tuottaa edelleen. Käyttöön tulevista alueista maksetaan erikeen korvaus, joka sekin on moninkertainen paljaan maan arvoon verrattuna.
Ei toki saisi kääntää veistä haavassa. Ristiriidat ja katkeruus ovat ymmärrettäviä.
