Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Minusta Laania hoiti kaupantekoa ilman mitään metsään.fi suostumustanikin erinomaisesti. Ostohenkilöitä on tietysti erilaisia, kuten on puun myyjiäkin. Minäkin olen lukuisien eri tahojen ostohenkilöiden kanssa toiminut ja Laanian kaveri oli aktiivisuudessa ja muutenkin aivan ehdotonta huippuluokkaa.
Itseäni häiritsee näissä keskusteluissa ehdottomat kannanotot siitä, kunka metsiä pitäisi hoitaa. Olosuhteet ja hyvin erilaisten metsänomistajien tavoitteet, kun ovat niin kovin erilaisia. Perintömetsäpalstan hoidossa varmaankin esim. tunnepuolikin näyttelee aivan erilaista roolia, kuin vaikka metsänhoitoa raakana taloudellisena liiketoimintana pitävä jne.
Olosuhteetkin ovat muuttuneet aivan radikaalisti sinä vajaan neljänkymenen vuoden aikana, mitä metsätalouden parissa taloudellisessa mielessä puuhastellut. Mihin metsätalous sitten menee esim. seuraavan viidenkymmene vuoden aikan on todella suuri arvoitus ja tämän päivän ratkaisut pitäisi osata tehdä oikein. Tämäkin aika on taas esim. kuitu- ja energiapuun suhteen aivan poikkeuksellinen.
Ennustaminen on vaikeaa ja varsinkin pitkälle tulevaisuuteen mahdotonta.
Eräs pikkuseikka metsistä kyseenollen tahtoo aina päästä unohtumaan. Niin on aina tahtonut olla metsistä lakejakin säädettäessä. Se, että ne ovat jonkun omaisuutta ja persustuslaissakin puhutaan jotakin omaisuudensuojasta. Minun puolesta suojeltakoon vaikka kaikki metsät, kunhan ne lunastetaan edes sunnilleen käypään hintaan, jos yhteiskunnalla on varaa siihen. Kysymys koskettaa ennen muuta maanomistajaa ja vasta välillisesti esim. puuta käyttävää teollisuutta. Eilisestäkin keskustelusta sai sen käsityksen, että ongelma koskettaa vain lähinnä metsäteollisuutta.
Onko kokoomuksestakin tulossa puhdas virkamiespuolue, jolle omaisuudensuoja ei merkitse enää mitään. Persuko on enää moisesta kiinnostunut, vai kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mykkäsen hämmentävät kommentit johtavat vakavaan uudelleenarvioointiin.
Metsäomistajalle on aivan oleellisen tärkeää tietää, että kuinka ja missä metsätaloutta voidaan harjoittaa. Epätietoisuus on myrkkyä puuvarojen kasvattamispyrkimyksille ja innostukselle investoida puuntuottamiseen.
Olisi vakavan keskustelun paikka, että tiedämme kunka jatketaan.
Metsänhoitoon pitäisi panostaa ja hiilinieluja kasvattaa. Epätietoisuus siitä, missä metsätaloutta voi harjoittaa, lyö kovaa korvalle uskoa investoida puuntuottamiseen. Jos ja kun metsätalous on taloudellista toimintaa, niin investoitaessa tulisi tietää, mihin näissä kysymyksissä tällä menolla mennään seuraavan sadan vuoden aikana.
Onko meidän, ainakin omasta mielestämme mallikelpoinen metsänhoitomme tullut käännepisteeseen. Aletaan tukkia kaivettuja ojia, joka on ollut valtava kansallinen investointi. Luonto on täynnä uhanalaisia lajeja, kun riittävästi tutkitaan. Näille kaikille kun järjestetään suoja-alueet, niin mitä jää jäljelle?
Minä kun ukko olen niin lapsellinen, etten näistä asioiosta mitään ymmärrä, tein juuri laajan energiapuukaupan. Taimikonhoidossa vähän liian taajaksi jääneitä kohteita ja vähän vielä pientä normaaliin kuitupuuenskaan. Hinta karsittuna rankana jopa kuitupuuenskaa parempi ja pienirunkoisetkin pinoon.
Mukana kiljotiinikohdekin osakarsittuna rankana, jossa rehevällä maalla puuta niin paljon kun maahan mahtuu, kun taimikonhoito jäänyt ensihoitoon. Puuta syösää, tarkoitit tai et. Tässä kohteessa velat muuttuivat saatavikasi ja sehän passaa.
Olen lapsellisen tyytyväinen, kun rästikohteita tulee kuntoon (tietenkin ukon onnenkantamoisena, kuten koko metsätalouteni)
Em. syystä ajattelin kommentoida, että silloin on syytä takoa, kun rauta on kuumaa. Kohteista ei ole puutetta, kun metsiä liikkuessa aina tarkkailee.
Energiapuusta löytyi tällainen viestiketju ja aihe on minusta erittäin ajankohtainen.
Aika erikoinen on tilanne kun risumotti on tienvarressa melkein yhtä arvokas kuin tukkimotti.
Nuorien metsien omistajalle tämä on kuin lottovoitto. Nyt kannattaa toimia ja laittaa nuoria metsiä kuntoon.
Jo pitkään eri nimellä aiemmin toiminut yrityskin on aktivoitunut entisestään, mikä on erinomainen asia.
Tarina kertoo sen, kuinka herkkiä ja kiusallisia nämä suojeluasiat nykyään ovat metsäyhtiöille ja niiden maineelle. Siksi olen vierastanut täälläkin käytävää repivää keskustelua esim. jk:sta.
Siitä ole täsmälleen Ranen kanssa samaa mieltä, että tämä näytöstyylinen raakkujen pelastamisesta joesta suurina sankareina on ollut koomista katseltavaa. Ajourasta kuraveten virtaamisen estäminen jokeen ja antaa joen selkeytyä rauhassa. Siellä häärimisestä on aiheutunut vahinkoa ainakin yhtä paljon kuin siitä on ollut hyötyä. Näissä kysymyksissä suhteellisuudentaju näyttää katoavan totaalisesti.
Metsänkäytöstä pitää tehdä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukseen. Ilmeisesti sen nykyään tekee pääsääntöisesti puunostaja. En ole itsekään tehnyt enää pitkään aikaan.
Jo kauppasopimuksissa on yleisesti mukana kartta, johon on merkitty myös varastopaikka. Siihen on helppo lisätä myös kuljetusreitti varastopaikalle. Nämä tiedot vain metsänkäyttöilmoitukseen ja tämä hyväksytty kartta sitten muuttamattomana aina korjuuyrittäjälle saakka, niin tällaisia ongelmia ei pitäisi syntyä.
Nyt kun näitä metsänkäyttöilmoitusta käsitteleviä tahoja näyttää tulevan lisää ja joka tuntuu olevan tiedonkulkuongelma, niin herää kysymys miksi emme yhdistä näitä käsitteleviä tahoja yhdeksi kokonaisuudeksi. Mihin tarvitaan erillistä metsäkeskusta, ellei pallo ole enää siellä.
Metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta ja veikkaukseni on, että todella hyvin pieni osa on lukenut esim. metsälain, ukon ””sertilaista”” puhumattakaan. Ikääntyneiden metsänomistajien määrä on selkeästi edelleen vain lisääntymässä. Siihenki olisi ratkaisu, jos toimivalla taholla olisi jonkinlainen ymmärrys sitä käyttää.
Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. Näin käy näissä suojelukysymyksissäkin. Kun riittävästi tutkitaan, niin pitkälle vietynä tullaan siihen tulokseen, että metsän käyttö on luonnolle vahingollisena lopettettava.
Mikä sitten on realistinen vaihtoehto, näissä veteenpiirretyissä kysymyksissä
Tullaanko Linkolan johtopäätökseen, että ihmisten hallitsemattomaan lisääntymiseen pitäisi puuttua ja että talouden kasvu on kauhistuttava, tuhoon johtava ajatus. Kuitenkin valtiontaloudenkin näkökulmasta nähdään ratkaisevan tärkeänä, että jotenkin selvittäisiin tästä velkaantumisesta.
Jos vaatii suojelemisen lisäämistä, on hyväksyttävä elintason pudotus. Varsinkin niiden, jotka kuluttavat enemmän yhteiskunnan voimavaroja, kuin tuovat säästöpossuun jaettavaa.
Oliko metsän käyttö 100 vuotta sitten luonnon näkökulmasta parempaa vai huonompaa? Onko siis uhanalisuus vähentynyt vai lisääntynyt? No, Sudet ovat ainakin lisääntyneet.
Metsätalous on pitkäjännitteistä toimintaa ja olisi kovin tärkeä tietää minkälaiseen regulaatioon (sääntelyyn) pöydällä olevat ongelmat metsätalouden oikein johtavat. Kasvuun ja hiilensidontaa pitäisi panostaa ja palikat ovat levällään kuin Jokisen eväät.
Siinäkään ei ole pienintäkään järkeä kansallisesti, että hakkuut johtavat päästöoikeuksien ostamiseen. On paljon paljon järkevämpää ratkaista tällaiset ongelmat rajojen sisällä, siirtämällä rahaa taskusta toiseen.
Koen, että pallo on täysin kadoksissa, eikä se ole kenenkään hallussa. Jos halutaan, että metsätalouteen täällä panostetaan, niin se tietenkin edellyttää, että pelisäännöt ovat selvillä, missä ja kuinka metsätaloutta saadaan harjottaa. Se ei voi olla sellaista, että erilaiset viranomaiset suosittelevat mitä milloinkin, eikä metsätalouden harjoittajalla ole yksiselitteistä käsitystä miten kuuluu toimia.
Esim suojeltavien kasvien luettelo on piiiiitkä. Mistä ihmeestä metsänomistaja tuntee kaikki nämä tiluksiensa kasvit, joita metsänkäsittelyissä vääjäämättä tuhoutuu enemmän ja vähemmän.
Aletaanko hyönteistutkijoiksi ko porukka?