Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kirjoitin muutama päivä sitten yläharvennuksesta esimerkin. Eli että poistetaanko tuossa valintatilanteessa tuo pikkutukki vai kahden tukin puu.
Tähän AJ kommentoi: ”Maksimoidaan siis vaikka sijoitetun pääoman tuottoa.”
No ei maksimoida, vaan maksimoidaan nettotuoton nykyarvoa. Kun tähän nettotuoton nykyarvon laskentaan laitetaan koroksi nolla, niin tulokseksi saadaan puuntuotoksen maksimointi eli tuo maapohjan tuottomahdollisuuden täysi hyödyntäminen.
Eli nettotuoton nykyarvoa me tavoittelemme. Näkemyserot johtuvat siitä, kuinka metsänomistaja suhtautuu tähän korkoon eli tuottovaatimukseen.
Jos koroksi eli tuottovaatimukseksi laitetaan 0%, niin valintatilanteessa kaadamme pikkutukin. Jos taas tuottovaatimus on 3%, niin kaadamme kahden tukin puun.
Kun metsänomistajat ovat taloudenpidossa, riskinsietokyvyussä jne. kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin ehdotonta totuutta ei ole. Vielä kun pieni pieni pieni osa metsänomistajista on edes jotenkin sisäistänyt tämän NNA:n, niin tällainen huvittavakin keskustelu on ymmärrettävää.
Minulla ei ole pienintäkään sitä vastaan, että joku pyrkii puuntuotannon maksimoimiseen ja kaataa sen pikkutukin. Se on aivan perusteltua, jos katsoo vaihtoehtoisten sijoitusten tuoton nollaksi. Niin saa tehdä ja se on hiilensidonnankin näkökulmasta aivan ok.
Minä kasvatan männiköitäni jaksollisesti ja uudistamisessa pyrin ottamaan huomioon sen, että minun on saatava investointi takaisin riittäväksi katsomieni korkojan kanssa. Enkä voi käyttää siihen mitään Hölmöläisten peiton jatkamista. Ensiharvennukset ovat tietysti alaharvennuksia. Olellista on, että kasvamaan jää hyviä runkoja, vaikka ne eivät olisi aivan tasaisesti jakautuneina. Toisessa harvennuksessa kahden tukin puu lähtee sahalle ja pikkutukki jää kasvamaan kuvaamassani tilanteessa, jonka suhteellinen tuotto on moninkertainen ja näin kokonaisuuden tuotto on selvästi korkeampi. Sille joka ryyppää jne. sen kahden tukin puun, heti siitä rahat saatuaan, on tietysti parempi jättää se kasvamaan. Sekin on tietysti hänen päänsärkynsä.
Tekee niin tai näin, niin oleellista on, että ymmärtää mitä on tekemässä. Siksi se Matomäen kommentti, että asiat pitää käydä omassakin päässä, on minustakin kovin tarpeellien.
Keskustelu menetelmien paremmuudesta on suruhupaisaa. Yhtä vastausta kun ei ole. Metsän tuotto sitoutuneelle päomalle ei ole suuri ja huomattavasti riippuvainen vielä mm. olosuhteista. Ratkaisevaa on mm. se, kuinka metsänomistaja suhtautuu ja ottaa huomioon muualta vastaavalla riskillä saataviin tuottoihin.
Kun teet uudistusinvestoinnin, etkä saa sille kuin keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa ja vain kuluja tuloutuvista koroista puhumattakaan kymmeniin vuosiin, niin pitää ymmärtää kriittisen suhtautumisen puuntuotoksen maksimointiin.
Jos teet toista harvennusta ja sinulla on kaksi puuta vierekkäin, joista toinen pitää väljennyksessä poistaa. Toinen on kahden tukin puu, joka tuottaa puuhun sitoutuneelle pääomalle (30-40 e) esim. 1-2% ja sen kaatamalla metsänomistaja saisi sille muualta esim. 4-5% tuottoa. Vieressä on tervelatvainen pikkutukin kokoinen puu, joka tuottaa sitoutuneelle pääomalle (2-3 e) esim. 10 – 30 %. Jos tavoitteena on metsän puuntuotoksen maksimointi, niin johtopäätöksenä on pikkutukin poistaminen, vaikka taloudellisessa mielessä se on aivan älytöntä.
Puuntuotoksen maksimontipyrkimyksessä ja siinä, että huomioidaan vastaavalla riskillä muualta saatava tuotto on valtava ero.
Se on kunkin metsänomistajan oma asia mitä hän metsänhoidollaan tavoittelee. Oleellista on, hän ymmärtää mistä on kysymys. Jos ymmärtää, niin tällainen juupas eipäs keskustelu kuulostaa älyttömältä.
Minulla ainakin Nostokoukku sähköenergia on ollut pitkään tosi tosi edullista. Vielä kun helposti vaivatta ja harmitta voin säännöstellä kulutustani. Tähän on kehittymässä kovaa vauhtia erilaisia järjestelmiä. Näin markkinat toimii ja hyvä niin.
Venäjän toimet ovat varmaan vaikuttaneet energian hintoihin. Ilman tuulivoimaa ongelma olisi voinut olla huomattavasti vaikeampi. Lisätuotanto aivan kiistatta pienentää hintaa eikä päinvastoin.
Tuulivoimaa henkeen ja vereen vastustavien mielipidettä ei muuta mikään. Aivan samoin kuin ei niidenkään mielipidettä, jotka näkevät ainoaksi oikeaksi alaharvennukset ja avohakkuut. Vaikka niin paljaan maan uudistamisista kuten alaharvennuksistakin voidaan osoitta huomattavia taloudellisia ongelmia.
Se on myllyjen rahoittajien päänsärky, ei metsälehden keskustelupalstan, minkälaisia sopimuksia on oltava rahoituspäätökseen.
Kuluttaja on ilman muuta hyötynyt halvasta tuulisähköstä.
Hankkeita on todella runsaasti, eivätkä ne ainakaan lyhyellä aikavälillä kaikki toteudu. Aika näyttää, minkälaisia ratkaisuja energian varastoiminen saa.
Pojan kloppina, alun toisella kymmenellä, vakio homma oli käpyjen keräääminen. Koulupäivän päätteeksi kiireesti välipala ja repun kanssa metsään puuhun ja kävyt reppuun. Jos oli hyvä hankikeli, niin kävyt pudotettiin maahan ja kerättiin sieltä vasta reppuun. Käpyjä oli yleensä parhaiten nuorissa, vielä terävälatvaisissa männyissä. Toki myös pitkälle alhaalta oksittomiin isoihin mäntyihin kiipeäminenkin oli vaikeaa.
Nostan hattua Nostokoukulle, kokeneelle metsäammattilaiselle, edellisestä kirjoituksestasi. Olet tehnyt havaintoja ja uskallat vieläpä kertoa havainnostasi. Aivan ylivertaiselle valtaosalle jo varttuneessa iässä olevasta ammatikunnasta vain ja ainoastaan puuntuotoksen maksimoiminen on oikea taloudellinen tavoite. Alaharvennukset ja avohakuu.
Vaikka kertoisit kuinka konkreettisen esimerkin siitä, että puuntuotos ei ole kannttavuuden synonyymi, vaan se riippuu monista monista muista talouden tekijöistä ja metsänomistajan tavoitteista, niin se menee kuuroille korville. ”Huutaminen” on turhaa, jos toinen ei edes kuule saatikka ymmärrä.
Aika moinen on historia suomalaisista metsistä ja metsäpolitiikasta runsaan sadan vuoden ajalta – tarina tervanpoltosta hiilensidontaan. Puolet tuosta ajasta (70 vuotta) oli tiukkaa säännöstelyä ja taloudellisesti älyttömiäkin panostuksia halvan raaka-aineen saamiseksi sellunkeittoon. Sääli, että esim. puurakentaminen ei täällä kehittynyt sellaisiin mittoihin, mihin raaka-ainen puolesta olisi ollut edellytyksiä.
Kuka keksi mm. sen, että metsänuudistaminen ei ole mikään investointi, jonka taloudellisessa mielessä pitää saada korkoineen takaisin ollakseen perusteltavissa. Jopa vieläkin osa ymmärtää, että uudistamisen kustannus tulee jostakin aiemmista hakkuista tai muiden kuvioiden tuotoista. Ajatus on yhtä hölmö kuin Hölmöläisten tarinoiden peiton jatkaminen. Sehän tarkoittaisi tarkoittaisi mm., että paljaan maan arvo on tämän muualta Hölmöläisten tapaan keksityn kustannuksen kattamisen verran negatiivinen. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että tällainen menee läpi auttavasti vanhasta kansakoulusta selvinneille, mutta että vähän muillekin, jopa allalle koulutetuille henkilöille ja vuosikymmeniä.
Tervanpoltosta hiilensidontaan olisi mielenkiintoinen aihe metsäiselle historiateokselle ja mitä sitten tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan.
AJ on ilmeisesti tietoinen, että metsien tuotot vaihtelevat olosuhteista johtuen huomatavasti, joten investoinnitkin pitää olla oikeassa suhteessa tuotto-odotuksiin.
Ostimme vuosituhannen vaihteessa tyhjätaskuina harrastuksena pinta-alaverolle parituhatta hehtaaria metsää vajaan kymmenen vuoden aikana. Fokuksena lähinnä välittää puuta teollisuudelle eli hankkia mahdollisimman paljon hakkuumahdollisuuksia, joka tarkoitti avohakkuita jopa kymmenille prosenteille ostetusta pinta-alasta. Käytännössä vakiouudistamisena oli välitön äestys ja käsin kylvö. Siitä jalostui varsin edullinen metsänuudistaminen. Verotussyistä ei silloin uudistamisena kannattanut siemenpuuhakkuut, koska niin alueita ei olisi saanut verovapaiksi. Jos tiedossa ei olisi ollut pinta-alaveron päättyminen, yhtälö olisi ollut hankalasti hallittavissa.
Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että kaikki hakuumahdollisuudet pyrittiin hyödyntämään täysimääräisesti ennen pinta-alaveron päättymistä, joka merkitsi myös sitä, että pinta-alaveron päättymisen jälkeen kassavirta oli seuraavat kymmenen vuotta rajusti negatiivinen, joka pienenesi muita pääomatuloja.
Jos fokuksena olisi ollut istutusinvestointeihin perustuva puuntuotoksen maksimointipyrkimys, aika ja rahat olisivat tyhjätaskuilta harrastelijoilta loppuneet ja metsät olisivat jääneet ostamatta. Vieraalla teetetyn istutusinvestoinnin hinnalla kun sai ostaa kuitupuumetsää ja hyviä valmiita taimikoita vastikkeetta kaupan kylkiäisena. Kun tähän vielä lisätään todella todella huomattava siirtymäkauden veroporkkana esim. metsävähennyksineen ja tappiomahdollisuuksineen, niin metsistä kiinnostunelle tilanteen hyödyntämättä jättäminen olisi ollut todella ymmärtämättömyyttä. Nyt kun nämä uudistetut metsän ovat energiapuu ja ensiharvennusiässä ja kokonaisuudenkin puusto lisääntyy 5% vuodessa, niin kuitu- ja energiapuun hyvään kysyntään ja hintaan voi olla vain kovin tyytyväinen.
Metsätaloudessa menestymuinen on monen eri osa-alueen osaamisen ja ymmärtämisen summa ja piirun verran onneakin aina tarvitaan. Pitää ymmärtää vähän muutakin, kuin sen, mikä näkyy metsästä.
Metsän tuotot sitoutuneelle pääomalle ovat varsin pieniä. Useimmiten vain 2-3% ja sitoutumisajat tavattoman pitkiä. Siitä seuraa, että metsänhoito on aivan erilaista kun vaihtoehtoiosen sijoitusmahdollisuudet otetaan huomioon kuin metsänhoito, jossa niitä ei oteta huomioon eli tavoitellaan vain mahdollisimman suurta puuntuotosta.
Kaikki me varmaan tiedämme, kuinka puuntuotosta voidaan lisätä. Avohakuun jälkeen välittömästi isot rotutaimet, taimikot, ojat, tiet jne pidetään kunnossa, tehdään lannoitukset jne. Kun sitten teet tällaisen uudistusinvestoinnin kuitenkin vaatimattomalla tuotto-odotuksella sijoitukselle ja kasaavirta on vähintään 20-30 vuotta negatiivinen, niin se herättää mielenkiintoisia taloudellisisa kysymyksiä. Tuolla periaatteella aikoinaan toimien minulle olisi tullut kassakriisi, konkurssi ja metsät olisivat jääneet ostamatta.
Kun näin on, niin pitää ymmärtää myös vaihtoehtoisia ajatuksia.
Kyösti Kakkonen sanoi, että yritys on tuuliajolla, ellei sillä ole toiminnan mittareita. Miten sitten (esim. tuottovaatimuksen suhteen) metsänhoidon kannattavuuden mittari pitäisi kalibroida? Moniulotteinen kysymys, joka on vielä omistajakohtainenkin – monetakin syystä.
Tästä syystä seuraan lähinnä huvittuneena näitä keskusteluja.
