Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Puu Hastelijan pitää nyt kiireesti lopettaa puuhastelu ja Hesariin etusivun ilmoitus, että ostamme metsiä rajattomasti markkinahintaan. Onnittelut hienon pajatson löytämisestä.
AJ puolestaan meni alan tutkijana myymään osan näin hyvästä pajatsostaan, vaikka sai pajatson perintöveroprosentilla käyvästä arvosta.
Timppa puolestaan on kirjoittanut intoa piukassa kaikki lehdet täyteen erinomaisesta pajatsostaan, joka toteutuneilla luvuilla näytti Keski-Suomessa tuottavan karvan yli 2 %. Ilmankos Timppa oli nyt mennyt ostamaan UPM:n osakkeita, joista näin rupuaikanakin maksavat osinkoa 1,5 e osinkoa/osake, joka kolmenkympin hinnalla tuottaa jo 5 %, eikä mennytkään Keskisuomalaiseen laittamaan metsänostoilmoitusta. Kerrankin olemme samaa mieltä Timppa. Minäkin siirryin ostolaidalle.
Yksi neuvo vielä. Muistakaa nyt, että siinä kannattavuuden NNA-laskennassa ei maksimoida sitä korkoa vaan nettonykyarvoa. Minulla ei ole mitään käsitystä tuottomenetelmästä, enkä siihen ota kantaa.
<p>Parkilta tosiaan erinomainen linkki. </p><p>Voi perustellusti kysyä, mihin oikein ollaan menossa.</p><p>Aika hukassa on metsäpolitiikka Suomessa. Panosta siinä sitten. Kun ei enää usko Joulupukkiin, niin joutuu realistina tekemään karuja johtopäätöksiä.</p>
<p>Täällä joillakin ilmenee käsittämätöntä taipumusta tulkita kannattavuuden laskennassa käytettävää korkoa siten, (kuin piru raamattua) että pyrkimys olisi muka koron maksimoimiseen.</p><p>Nähdään vain kaksi vaihtoehtoa. Joko korkoa ei muka tarvitse huomioida mitenkään tai jos huomioidaan, niin sitä pyritään mukamas maksimoimaan. Kummastakaan ei tietenkään ole kysymys.</p><p>Keskustele siinä sitten sivistyneesti.</p>
<p>Kiitos Mikolle kommentista 31.1. </p><p>En tunne tuota mainitsemaasi julkaisua enkä sen tekijöitä, joten en voi siihen ottaa kantaa.</p><p>Minua kuitenkin häiritsee se, enkä mitenkään voi ymmärtää saatikka hyväksyä, että kannattavuutta voidaan oikein laskea useilla erilaisilla tavoilla. Tavoilla jotka johtavat vieläpä täysin toisistaan erilaisiin lopputulemiin. Sellainen kuulostaa käsittämättömältä.</p><p>Pitää ymmärtää, että kaikki asiat eivät ole helppoja ja yksinkertaisia – niin, että niistä voitaisiin tehdä helppo ja oikea yksinkertaistus. Kuten, että homma on tavattoman kannattavaa, kun vuotuiset menot on vain 10% tuloista, ottamatta ollenkaan huomioon valtavaa sitoutuneen pääoman tarvetta. Tulevaisuus on tuntematon aivan riippumatta siitä kuinka haluamme asiaa ajatella, eikä se ole mikään perustelu sille, että kannattavuutta ei pyrittäisikään oikein tulkitsemaan.</p><p>Minulle tulee tällaisista yksinkertaistuksista mieleen lähinnä tarina ketusta, joka oli joutunut kahleisiin. Kettu kaivoi kahleet maahan ja luuli niistä sillä tavalla päässeensä eroon. </p>
<p><p><p>Tuo artikkeli kiertoajan pidentämisestä ja sen perusteluista askarrutti. Metsän kannattaa taloudellisessa mielessä uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pysyvästi alittaa muualta vastaavalla riskillä saatavan tuoton. Oikea lähtökohta on syytä pitää mielessä, kun otetaan kantaa. Kun hiilellä on markkinoilla hinta, niin sitä tulisi myös soveltaa markkinaehtoisesti metsänomistajille. Aidot markkinat ja niiden muukaan toimiminen on minusta ainoa oikea tapa hoitaa näitä kysymyksiä. Toisin sanoen metsänomistajalle korvataan se osa, jonka hän taloudellisten etujensa vastaisesti menettää pidentämällä kiertoaikaa. Kiistaton tosiasia on, että puuston järeytyessä suhteellinen arvokasvu heikkenee, joka on taloudellinen ydinkysymys asiassa. Ei se ole narri joka narraa, vaan se, joka antaa itseään narrata. Juuri siksi asiat pitää käydä omassakin päässä.</p></p></p>
Sellaiset näkemykset metsätalouden kannattavuudesta ovat arveluttavia ja harhaanjohtavia, että kannattavuus on hyvä kun vuotuiset panostukset ovat keskimäärin vain kymmenesosa tuotoista.
Nappikauppiaskin ajatteli, että hän alkaa itse valmistaa napit, kun tarpeet ja työ napin valmistamiseen maksaa vain sentin ja napista saa myydessä kymmenen senttiä. Kaikki näytti hyvin kannattavalta kunnes hänelle selvisi, että napintekokone maksaa miljoona euroa. Tämän varsin yksinkertaisen tosiasian tälläkin eräiden pitäisi vähitellen oivaltaa. Tämä on se syy, miksi NNA ja korko ovat niin merkityksellisiä.
Metsänomistajan paras kaveri on Metsälehti? Neljännesvuosisata sitten eräät Tapion toimihenkilöt ja nämä Riikilän mainitsemat kunnianhimoiset tutkijat kävivät aiheesta kiivasta keskustelua ja näytti jo siltä, että jotakin taloudestakin metsäpuolella oltiin oppimassa. Metsälehden olettaisi olevan alan johtava ammattilehti, jonka itsekin pitäisi tilata. Olen nyt neljännesvuosisadan pohtinut tilausta. Jos johtavan ammattilehden käsitys metsätalouden kannattavuudesta on se, että homma on erittäin kannattavaa kun vuotuiset menot ovat vain kymmenesosa tuloista, niin menetin toivoni lopullisesti. Mitään ei ole neljännesvuosisadassa opittu – ei mitään.
Nappikuppiakin jäi pohtimaan, että homma olisin helv.. kannattavaa, mutta mistä vi…ta saisi ensin sen miljoonan??
Minusta jk:n hyväksyminen menetelmäksi oli hyvä asia imagosyistäkin, vaikka en niin männiköissäni voikaan menetellä, kun männikkö ei tiheässä metsässä uudistu.
Kuviot toisaalta pitäisi olla suuria, mutta se näyttäisi olevan ristiriidassa maisema- ja luontoarvojen näkökulmasta. Pukkalan ns. vapaassa tyylissä on minusta ajatuksentynkää. Metsää käsiteltäisiin kerralla iso alue kuitenkin niin, että käsittely tehtäisiin kunkin kohdan vaatimalla tavalla, eikä pyrittäisiinkään väkisin yhtenäistämään käsittelyaluetta.
Miksi metsiä, kysyi Visa. Olen mielestäni jo moneen kertaan kertonut. Olen kasvanut metsässä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jo kymmenvuotiaana jokainen variksen ja harakanpesä, marjapaikka jne. jne. oli tiedossa kilometrien säteellä. 15-vuotiaana olin jo isoveljen kanssa talven metsätöissä. Kerroin, että pinta-alaverolla metsää ostettaessa jäi keskimäärin tukku rahaa ensimmäisen hakuun jälkeen. Jäljelle jäävien nuorien puustojen ja taimikoiden pääoman tuotto oli 10% (”reaalituottoa”) Arviointi piti tietysti opetella kunnolla ja siihen aikaan tarvittiin aika lailla jalkatyötäkin ja että asiat pitää käydä omassa päässä. Männiköiden uudistaminen oli helppoa ja halpaa ja sillä pääsi vapaaksi pita-alaverostakin. Tuohon kun vielä lisätään, että siirtymäkauden aikana metsävähennys jäi uinumaan myyntiverolle jne. – niin miksi ihmeessä kysyt? Oikea kysymys olisi ollut, että miksi et skaalannut sitä ammattimaiseksi harrastuksesta.
Metsätaloudessa Suomessa pitäisi kiireessä pyrkiä samanlaiseen rakennemuutokseen kuin maataloudessakin. Ammattimaiseen metsätilarakenteeseen, Visan tai miksei Timpankin kaltaisiin toimijoihin. Järjestön omaa taloudellista etua ajava etujärjestöpolitiikka ja toimivan ministeriön ymmärtämättömyys ovat vaikeuttaneet järkevää kehitystä. On pyritty mieluummin estämään kun kannustamaan tarpeellista kehitystä.
Enkä näillä kannanotoillani ota mitään kantaa jaksollisen tai jatkuvan puolesta tai vastaan.
Minulla omien metsien historia on Timppa vain 35 vuotta ja keskimäärin olen saanut aina tukun rahaa (ensimmäisen hakkuun jälkeen), kun olen ottanut metsän vaivoikseni. Eli hehtaarihinta on ollut negatiivinen, eikä edes tuota 1,5 e/ha. Eihän tyhjätasku, jolla vain omaan päähän tehtyä velkaa olisi muuten kyennyt metsiä ostamaankaan.
Sillä negatiivisella hehtaarihinnalla puolestaan ei ole mitään tekemistä nykyisten metsänhoitotoimieni kannattavuuden kanssa. 95-vuoden aikana sinulla kiertoaika on sulkeutunut eli se kertoo ymmärtääkseni jonkinlaisen tasapainotilan saavuttamisesta.
Kuvitellaan.
Meillä on kaksi viereistä maapohjaltaan samanlaista metsätilaa. Toisella kasvaa 300 m3/ha tukkimetsä ja toinen on aukkoa. Tukkimetsän omistaja hakkaa tukkimetsän talvella aukoksi. Joku ostaa puolestaan talvella sen viereisen aukon pikkurahalla. Keväällä molemmilla on sitten aukoksi hakattua metsänpohjaa uudistettavana.
Täällä eräät antavat ymmärtää, että uudistamisen kannattavuus on näillä viereisillä palstoilla jostakin kummallisesta syystä erilainen.