Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Yritin edellä vain kertoa, että jos laskentakorko on korkea, niin se johtaa jatkuvaan kasvatukseen. Kuten Tahvonen todennut. Ei minulla ole viisastenkiveä, mitä korkoa pitäisi käyttää. 10% oli vain riittävän raju heitto, että jokainen tajuaisi mistä on kysymys. No ei todellakaan tajunnut! Jos joku ei halua nähdä näin pitkäkestoisissa investoinneissa koron merkitystä, niin se on hänen asiansa. Kukin tavallaan ja se on nyt mahdollista.
Minulla ei ole jatkuvan kasvatuksen metsiä. Männiköihin on puulajista johtuen muita edullisia ratkaisuja. Rajut uudistushakkuut ja uudistamiset tehtiin pinta-alaverolla 20-30 vuotta sitten metsiä ostettaessa. Em. syystä metsäni ovat huomattavalta osin nuoria ensiharvennusmetsiä, eikä jk:ta tarvitse kohdallani pohtia.
Suurimmat taloudelliset hyödyt omassa metsätaloudessani ovat olleet verotuksen siirtymäkauden erikoisuudet, jotka yleensä mahdollistivat metsien hankkimisen. Metsien yleinen hintojen nousu, ja nyt tämä kuitupuun hinnannousu, joka on turvottanut nuorien puustojen arvoa vähintään kolmanneksen parissa vuodessa. Minulle metsätalous ei ole mikään ismi tai uskonasia, vaan normaalia taloudellista toimintaa, talouden lainalaisuuksien mukaan.
Ei kai metsiä kukaan hanki, ellei ole niistä ja niiden hoidosta kiinnostunut. Reippaasti yli puolivuosisataa sitten olin jo talven metsänhakkuussa. Kaato ja katkonta tehtiin sentään jo moottorisahalla, mutta karsinta vielä kirveellä. Aina siitä lähtien metsässä mitä erilaisin tekeminen on ollut ratkaisevan tärkeä henkireikä, aivan toisenlaisen työn vastapainona.
Nallekin kyllä aika tavalla kritisoi tuulivoimaloita. On ongelmallista, kun on määrää niin ei ole hintaa ja kun on hintaa, niin ei ole määrää.
Vedyn tuottamisen ongelmana puolestaan on huono hyötysuhde hukkalämmön takia. Isoja hankkeita on vireillä. Aika näyttää toteutuuko investoinnit.
Metsäni ovat Gla keppimetsiä, vai pitäisikö sanoa risukkoja, joiden suhteellinen arvokasvu on kuitenkin huomattava. Tähän kun lisätään ensiharvennuspuun melkein tuplaantunut kantohinta parissa kolmessa vuodessa ja pohjineen myynnistä (vieralle) syntyvä huomattava veroseuraamus, niin joudun niiden kanssas odottamaan valittettavasti loppuani. Tähän kun vielä lisätään meillä omituinen, ei metsänhoitoon kannustava, sukupolvenvaihdosmahdollisuus, niin kauaskantoisia panostuksiakin joutuu harkitsemaan perusteellisesti.
Sitä saa mitä tilaa. Itse pyrin tekemään sellaista mitä tilataan,
Jos minä saisin päättää, niin ensimmäiseksi huolehtisin siitä, että järjestelmä olisi aidosti metsänhoitoon kannustava. Nyt on näperrelty sitä, onko kemeran tai metkan saannin ylärajana 14 cm vai 12 m.
Puuntuottaminen on varmaankin biologiaa. Mutta kun sillä biologialla on tällä leveysasteella aika karut raja-arvot, niin ilman matematiikkaa ei voi oikein puhua taloudesta. Niinkuin se pankkiiri aikanaan esitelmässään totesi, että metsätalous on sellaista taloutta, että se ei ole taloutta ollenkaan.
Se vain on karu tosiasia, että jos vastaavalla riskillä saa 10%, niin metsän uudistramiseen ei kannata millään biologian oppikirjalla uhrata taloudellisessa mielessä killinkiäkään. Kuten aiemmin kirjoitin, oskkeiden tuotto on viimeisen kahdensadan vuoden aikana ollut luokkaa 7%. Enkä tällä millään muotoa tarkoita, etteikö metsiä kannata hoitaa. Pitää vain kuitenkin uskaltaa tunnustaa myös tosiasiat.
Suomessa saa metsälle keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa sitoutuneelle pääomalle. Hyvissä olosuhteissa voi saada 4%. Huonossa paikassa hyvä kun saa yhden prosentin. Tilanne on kokonaan toinen jossakin Etelä-Amerikassa, joissa kasvu on 10-15 kertainen ja tietenkin sitoutuneen pääoman tuottokin aivan eri.
Jos tähtää puun määrän tuottamiseen, niin harjoittaa voimaperäista jaksollista kasvatusta, lannoitta metsänsä jne. jne.
Mutta, jos tarkoiotuksena on taloudellisen hyödyn saaminen pääomalleen, niin tilanne ei enää olekaan ollenkaan sama. Silloin metsään kannatta sijoittaa vain sellaisia panoksia, jotka tuottavat siellä paremmin kuin mitä vastaavalla riskillä saisi muualta. Jos ajattelee, että esim UPM:n osakkeiden riski on yhtä suuri kuin sijoittaminen metsään, niin ollankin jo aivan eri keskustelun äärellä, kuin puumäärän maksimointi.
Siksi tämä jankkaamine täällä tästä jatkuvasta kasvatuksesta on huvittavaa, jopa älyvapaata.
Me emme taloudellisessa mielessä tavoittele pääomalle maksimaalista tuottoprosenttia, vaan nettotuoton nykyarvoa katsomallamme vastaavalla riskillä muualta saatavalla korolla. Ja kun mitään absoluuttista arvoa emme voi sille täällä päättää, niin vääntö menetelmien paremmuudesta on koko lailla turhaa.
Etujen leikkaaminen on sitä, että annetaan vähemmän, eikä sitä, että otetaan jotakin pois. Ei tyhjästä voi mitään nyhjästä.
Pois ottaminen on sitä, että on jotakin, josta voi ottaa. Ei sellaiselta voi mitään ottaa, jolla ei mitään ole.
Kun yrittäjänä pääsi elläkkeelle, tuntui käsittämättömältä, että joku lähettää rahaa, vaikka en tee sen eteen mitään. Ja kuinka ollakaan, jo muutamassa kuukaudessa ihmisriepu oppii ja alkaa valittaa, että tätä taivaan maannaa kuuluisi saada enemmän.
<p>Puunmyyjä saa vähän lisää korotonta lainaa, kun arvonlisävero nousee 1,5 %. Vero maksetaan kerran vuodessa, joten koroton laina-aika on maksimissaan yli vuoden. Kun metsiä aikanaan ostettiin, tämä koroton laina oli yksi osa uusia ostoja rahoitettaessa. Korot olivat silloin huomattavan korkeita.</p>
