Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Puuntuottaminen on varmaankin biologiaa. Mutta kun sillä biologialla on tällä leveysasteella aika karut raja-arvot, niin ilman matematiikkaa ei voi oikein puhua taloudesta. Niinkuin se pankkiiri aikanaan esitelmässään totesi, että metsätalous on sellaista taloutta, että se ei ole taloutta ollenkaan.
Se vain on karu tosiasia, että jos vastaavalla riskillä saa 10%, niin metsän uudistramiseen ei kannata millään biologian oppikirjalla uhrata taloudellisessa mielessä killinkiäkään. Kuten aiemmin kirjoitin, oskkeiden tuotto on viimeisen kahdensadan vuoden aikana ollut luokkaa 7%. Enkä tällä millään muotoa tarkoita, etteikö metsiä kannata hoitaa. Pitää vain kuitenkin uskaltaa tunnustaa myös tosiasiat.
Matematiikka on mitä on. Se ei ole mikään mielipide- tai fiksuuskysymys.
Kirjoittamasi viesti Visa osoittaa, että et ymmärtänyt ollenkaan mitä edellä kirjoitin. Jos toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä, niin yhteinen näkemys on sula mahdottomuus.
Suomessa saa metsälle keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa sitoutuneelle pääomalle. Hyvissä olosuhteissa voi saada 4%. Huonossa paikassa hyvä kun saa yhden prosentin. Tilanne on kokonaan toinen jossakin Etelä-Amerikassa, joissa kasvu on 10-15 kertainen ja tietenkin sitoutuneen pääoman tuottokin aivan eri.
Jos tähtää puun määrän tuottamiseen, niin harjoittaa voimaperäista jaksollista kasvatusta, lannoitta metsänsä jne. jne.
Mutta, jos tarkoiotuksena on taloudellisen hyödyn saaminen pääomalleen, niin tilanne ei enää olekaan ollenkaan sama. Silloin metsään kannatta sijoittaa vain sellaisia panoksia, jotka tuottavat siellä paremmin kuin mitä vastaavalla riskillä saisi muualta. Jos ajattelee, että esim UPM:n osakkeiden riski on yhtä suuri kuin sijoittaminen metsään, niin ollankin jo aivan eri keskustelun äärellä, kuin puumäärän maksimointi.
Siksi tämä jankkaamine täällä tästä jatkuvasta kasvatuksesta on huvittavaa, jopa älyvapaata.
Me emme taloudellisessa mielessä tavoittele pääomalle maksimaalista tuottoprosenttia, vaan nettotuoton nykyarvoa katsomallamme vastaavalla riskillä muualta saatavalla korolla. Ja kun mitään absoluuttista arvoa emme voi sille täällä päättää, niin vääntö menetelmien paremmuudesta on koko lailla turhaa.
Etujen leikkaaminen on sitä, että annetaan vähemmän, eikä sitä, että otetaan jotakin pois. Ei tyhjästä voi mitään nyhjästä.
Pois ottaminen on sitä, että on jotakin, josta voi ottaa. Ei sellaiselta voi mitään ottaa, jolla ei mitään ole.
Kun yrittäjänä pääsi elläkkeelle, tuntui käsittämättömältä, että joku lähettää rahaa, vaikka en tee sen eteen mitään. Ja kuinka ollakaan, jo muutamassa kuukaudessa ihmisriepu oppii ja alkaa valittaa, että tätä taivaan maannaa kuuluisi saada enemmän.
Suuria uutisia saadaan aikaan, jos jonkun verot nousee muutaman kympin vuodessa, SIIS VUODESSA! Aivan käsittämätöntä uutisointia. Onko aiheet noin vähissä.
<p>Puunmyyjä saa vähän lisää korotonta lainaa, kun arvonlisävero nousee 1,5 %. Vero maksetaan kerran vuodessa, joten koroton laina-aika on maksimissaan yli vuoden. Kun metsiä aikanaan ostettiin, tämä koroton laina oli yksi osa uusia ostoja rahoitettaessa. Korot olivat silloin huomattavan korkeita.</p>
Ja se 10.000e/ha on myyntivoittoa, jossa hankintaolettama 80% eli vero vain paristatonnista/ha. Sama myös hakatuista puista. 10.000 e/ha tyhjästä metsänpohjasta ja tuolla veroilla – ei paha.
Keskustelu on turhaa eikä se johda mihinkään, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Toinen puhuu vain metsänhoidosta ja toinen puhuu siitä mitä metsänhoito on taloudellisena kysymyksenä. Tavalla miten se taloustieteissä ymmärretään.
Jos ja kun metsänhoito on yleensä taloudellista toimintaa, niin se on ymmärrettävä talouden lainalaisuuksien mukaisesti. Vaikka tietäisit metsästä kaiken mahdollisen, mutta et ymmärrä talouden lainalaisuuksia, olet taloudellisessa mielessä hakoteillä.
Aivan samoin, jos näkee hirvenmetsästyksen vain hirvenmetsästyksenä, eikä laajempana kysymyksenä, keskustelu siitä ei johda mihinkään.
En ole suorittava porras koskaan hoitanut kenenkään toisen metsiä, vain omiani. Siksi en valitettavasti oikein osaa käydä keskustelua kanssasi sinun lähtökohdistasi. Eikä minulla ole jatkuvan kasvatuksen metsiä. Yksi pieni puukauppa on vajaan parin hehtaarin alueelta korjaamatta tällä periaatteella.
Siitä huolimatta tavoitteena on aivan jotakin muuta kuin maksimaalinen puumäärä, joka olisi kummallinen tavoite. Tavoite on kannattavuus. Sen jokainen tietysti ymmärtää, että puumäärällä on merkitystä, mutta mikään lopullinen tavoite johon pyritään se ei tietenkään ole.
Usein kuulee myös sanottavan, että jälkipolville on perusteltua jättää mimenomaan metsävarallisuus mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sitäkään en ymmärrä ollenkaan. Oleellista jälkipolvien näkökulmasta tietysti on, että hoidan kokonaistalouttani optimaalisella tavalla.