Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Lehdessä luki, että seurakunta päätti hakata vanhan harvan kuusikon 2,95 ha aukoksi. Tuloa siitä arviolta tulee 16.000 euroa ja hakkuun jälkeen istutus, hinta-arvio 4800 euroa.
Kuinka nyt sitten on, olisiko seurakunnan sittenkin ollut viisaampi myydä hakattu aukko Visalle 1.000 e/ha ja laittaa Visalta saatu 2950+uudistamiskulu UPM:n osakkeisiin, joiden osinkotuottokin on ollut 4-5%? Seurakunnalla on toki muuallakin metsää, mutta onko mielekästä ajatella, että käytetään näiden muiden metsien tuottoa tämän ongelman paikkaamiseen? Olen aika vakuuttunut siitä, että seurakunta ei saa hyvässäkään tapauksessa tuolla paikalla istutusinvestoinnille kuin maksimissaan 3% tuttoa.
Kuten aiemmin todettiin, Timpan metsät tuottivat vähän yli 2% sitoutuneelle pääomalle – ei siis mitenkään ruhtinaallisesti. Kun metsään sitoutuu sinne istutettu pääoma kymmeniksi vuosiksi ja ennen päätehakkuuta kahdet perintöverotkin tulee maksettavaksi, niin voidaan perustelliusti kysyä, onko metaänhoito taloudellista toimintaa ollenkaan, kuten pankkiirri aikanaan totesi.
Pari viime vuotta ovat toisaalta olleet tuottoisia, kun kuitupuun hinta on noussut toistakymppiä/m3. Jos on metsässä kuitupuuta 100.000 m3, niin kasvun lisäksi hinnannoususta on kertynyt mukavasti toistamilliä parissa vuodessa. Noh, sitä edelliset parikymmentävuotta ovat sitten olleetkin vaatimattomia – hyvä kun nimellinen hinta on säilynyt, reaalihinnata puhumattakaan.
Summa summaarum. Kannattaako noilla metsän tuotoilla nyt niin kauheasti elämöidä ja sillä kuinka kukin niiden kanssa taloudellisesti pyrkii selviämään.
Toivotaan nyt, että avohakkuita saadaan tehdä vielä pitkälle tulevaisuudessakin ja että markkinat eivät lopeta sitä. Metsäala on täysin riippuvainen markkinoista, jotka viime kädessä määräävät kuinka mennään.
Turvemaiden osalta ollaan varmaankin hyvi lähellä aikaa, että niihin ei avohakkuita saa tehdä.
Mulle käy avohakkuukieltokin, kunhan vain siemenpuuhakkuu männiköihin sallitaan.
Tämän vuoksi vierastan tätä keskustelua.
<p>Mielipiteet alasampujistakin taitavat poiketa aika tavalla toisistaan. Aika moniulotteisesta ja poikkitieteellisestä asiastakin on kyse. Tahvosta lainatakseni – ”kaikki varmat vastaukset ovat luultavasti vääriä.” </p>
<p>Metsätalous on Suomessa hyvin pitkälle viennistä riippuvainen ala ja metsänhoidon vaikutukset luontoon ja elinympäristöön on herkkä aihe kuluttajille maailmalla. Metsäyhtiöt ovat syystä varovaisia eivätkä liikaa elämöi aiheella.</p><p>Minusta tällainen vastakkaisasettelulla elämöinti on enemmän vahingollista alalle ja sen maineelle.</p><p>Puumäärän tuottamisesta voi varmaan kokemuksesta perustellustikin lausua jotakin, mutta taloudellinen tarkastelu on useimmiten enemmän tunnepitoinen mielipide. Sen perusteltu tarkastelu vaatii jo enemmän osaamista, enkä tarkoita, että osaisin.</p>
Se on Visa aivan hienoa, kun olet onnistunut ja saanut hyvän tuloksen. Lannoituksia ja jne. kannattaa käyttää hyvissä olosuhteissa. Minäkin, vaikka olen toiminut aika eri tavalla ja olosuhteetkin ovat kovin erilaiset, katson saaneeni 30-vuoden harrastelusta aivan kohtuullisen korvauksen, muutamaan kertaan metsien ostohinnan suuruisen. (nimellisesti)
Pitää kuitenkin muistaa, että olosuhteet täällä Suomessakin ovat kovin erilaisia. Siksi yleistäminen on ongelmallista ja taloudelliseen menestymiseen lääkkeet voivat olla kovin erilaisia. Se mikä itsellä johti hyvään taloudelliseen tulokseen, ei tarkoita sitä, että täysin toisenlaisissa olosuhteissan olisi käynyt samoin. Mitä paremmat olosuhteet, sen paremmin voimaperäinen jaksollinen kannattaa. Isossa kirjassa sanotaan, että viime kädessä ”kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.”
Kun täällä keskustelijat ovat kovin erilaisissa olosuhteissa, niin he keskustelevat toistensa ohi.
Jos jotakin olen tämän 30-vuoden taipaleella metsätaloudesta oppinut, niin sen, että ”asiat pitää käydä omassakin päässä.” (Tauno Matomäki)
Aivan väärin samutettu!
Ei voi kun hämmästellä tätä keskustelua täällä. Miksi helvetissä tällainen jankkaaminen ja vastakkainasettelu. Sillä tedään vain vahinkoa koko alalle. Kukin hoitaa metsäänsä ja pitää saada hoitaa, haluamallaan tavalla, joko jatkuvana tai jaksollisena. Pitää sitä haluamallaan tavalla kannttavana tai ei.
Täällä ilmenee kummallista ajatuksenjuoksua esim. siitä, että metsänhoidon menetelmän kannattavuuteen vaikuttaa se, minkälainen kehitysluokkajakauma on. Sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, miten jonkun kuvion kanssa on perusteltua toimia. Aukon uudistaminen on täysin yhtä kannattavaa tai kannattamatonta, oli omistajalla valtaosa tukkimetsiä tai vain pelkkiä aukkoja. On hyvin omituinen ajatus, että kuvion järkevään käsittelyyn vaikkuttaisi se, minkälainen jonkun toisen metsäpalstan kuvio omistajalla on.
Yritin edellä vain kertoa, että jos laskentakorko on korkea, niin se johtaa jatkuvaan kasvatukseen. Kuten Tahvonen todennut. Ei minulla ole viisastenkiveä, mitä korkoa pitäisi käyttää. 10% oli vain riittävän raju heitto, että jokainen tajuaisi mistä on kysymys. No ei todellakaan tajunnut! Jos joku ei halua nähdä näin pitkäkestoisissa investoinneissa koron merkitystä, niin se on hänen asiansa. Kukin tavallaan ja se on nyt mahdollista.
Minulla ei ole jatkuvan kasvatuksen metsiä. Männiköihin on puulajista johtuen muita edullisia ratkaisuja. Rajut uudistushakkuut ja uudistamiset tehtiin pinta-alaverolla 20-30 vuotta sitten metsiä ostettaessa. Em. syystä metsäni ovat huomattavalta osin nuoria ensiharvennusmetsiä, eikä jk:ta tarvitse kohdallani pohtia.
Suurimmat taloudelliset hyödyt omassa metsätaloudessani ovat olleet verotuksen siirtymäkauden erikoisuudet, jotka yleensä mahdollistivat metsien hankkimisen. Metsien yleinen hintojen nousu, ja nyt tämä kuitupuun hinnannousu, joka on turvottanut nuorien puustojen arvoa vähintään kolmanneksen parissa vuodessa. Minulle metsätalous ei ole mikään ismi tai uskonasia, vaan normaalia taloudellista toimintaa, talouden lainalaisuuksien mukaan.
Ei kai metsiä kukaan hanki, ellei ole niistä ja niiden hoidosta kiinnostunut. Reippaasti yli puolivuosisataa sitten olin jo talven metsänhakkuussa. Kaato ja katkonta tehtiin sentään jo moottorisahalla, mutta karsinta vielä kirveellä. Aina siitä lähtien metsässä mitä erilaisin tekeminen on ollut ratkaisevan tärkeä henkireikä, aivan toisenlaisen työn vastapainona.
Nallekin kyllä aika tavalla kritisoi tuulivoimaloita. On ongelmallista, kun on määrää niin ei ole hintaa ja kun on hintaa, niin ei ole määrää.
Vedyn tuottamisen ongelmana puolestaan on huono hyötysuhde hukkalämmön takia. Isoja hankkeita on vireillä. Aika näyttää toteutuuko investoinnit.
Metsäni ovat Gla keppimetsiä, vai pitäisikö sanoa risukkoja, joiden suhteellinen arvokasvu on kuitenkin huomattava. Tähän kun lisätään ensiharvennuspuun melkein tuplaantunut kantohinta parissa kolmessa vuodessa ja pohjineen myynnistä (vieralle) syntyvä huomattava veroseuraamus, niin joudun niiden kanssas odottamaan valittettavasti loppuani. Tähän kun vielä lisätään meillä omituinen, ei metsänhoitoon kannustava, sukupolvenvaihdosmahdollisuus, niin kauaskantoisia panostuksiakin joutuu harkitsemaan perusteellisesti.
Sitä saa mitä tilaa. Itse pyrin tekemään sellaista mitä tilataan,
Jos minä saisin päättää, niin ensimmäiseksi huolehtisin siitä, että järjestelmä olisi aidosti metsänhoitoon kannustava. Nyt on näperrelty sitä, onko kemeran tai metkan saannin ylärajana 14 cm vai 12 m.
Puuntuottaminen on varmaankin biologiaa. Mutta kun sillä biologialla on tällä leveysasteella aika karut raja-arvot, niin ilman matematiikkaa ei voi oikein puhua taloudesta. Niinkuin se pankkiiri aikanaan esitelmässään totesi, että metsätalous on sellaista taloutta, että se ei ole taloutta ollenkaan.
Se vain on karu tosiasia, että jos vastaavalla riskillä saa 10%, niin metsän uudistramiseen ei kannata millään biologian oppikirjalla uhrata taloudellisessa mielessä killinkiäkään. Kuten aiemmin kirjoitin, oskkeiden tuotto on viimeisen kahdensadan vuoden aikana ollut luokkaa 7%. Enkä tällä millään muotoa tarkoita, etteikö metsiä kannata hoitaa. Pitää vain kuitenkin uskaltaa tunnustaa myös tosiasiat.