Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Metsät ovat meillä hevosaikakaudelta. Talonkokoista konetta ei kannata raahata mihinkään puolen hehtaarin kuvion takia.
Jos halutaan metsien puustopääomaa kasvattaa ja metsänhoitoa aktivoida, niin veroja on syytä kerätä silloin, kun tuloa metsästä tulee. Se auttaa ilman tukiaisia investoimaan metsiin. Pitäisi siirtyä holhoustaloudesta aitoon markkinatalouteen. Sellaiset korulauseet ovat lapsellisia, että metsä pitää jättää paremmassa kunnossa seuraavalle, kuin mitä itse on sen saanut hoitoonsa.
Kasvu on aika pitkään ollut selvästi poistumaa suurempaa – eikö vain, ja kuidun hinta on näin pysynyt matalana. Toki ylitarjontatilannetta on saatu pidettyä myös tuonnilla ”keinotekoisesti” matalana. Se kaiketi on kaikille käynyt selväksi, että kysyntä ja tarjonta määrittelee hintaa puukaupassakin.
Enkä millään muotoa vastusta hyvää uudistamista, mutta kun näitä täällä lukee, ei voi oikein välttyä kiusaukselta vähän vilkaista mitalin toisellekin puolelle.
Minusta meillä ei aikuisten oikeasti halutakaan kunnollista aktiivista metsätaloutta, joka vaatisi terävän rakenneuudistuksen. Meillä osataan leikkiä vain kemerolla ja metkoilla ja pohtia pitäisikö yärajana olla pituus vai paksuus tällä kertaa – suorastaan huvittavaa.
Minunkaan ei kannata panostaa yhtään enempää metsätalouteen, kuin sen, joka lyhyellä aikavälillä tuottaa panostuksen korkoineen takaisin. Seuraavalla sukupolvella ainut järkevä vaihtoehto on myydä metsät. Rakenneuudistus vaatisi aivan toisenlaista otetta metsätalouteen.
Mutta, mutta, mutta, jos saankin uudistamisinvestoinnille vain 3 % tuottoa ja vaihtoehtoisesti sijoitankin sen 1500e/ha esim. UPM:n osakkeisiin osakesäästötilille ja saan sille osinkoinakin 5 % tuottoa ja annan metsän luontaisesti uudistua, tavalla tai toisella (jopa jatkuvalla kasvatuksella)
50 vuoden kuluttua sillä arvo-osuustilillä on 17.000 euroa ja minulla on luontaisesti uudistunut 50-vuotias metsä, jossa toki vähemmän puuta kuin istutetussa, jossa on 7.000 euron puut.
7000 euroa on paljon, paljon vähemmän kuin 17.000 ja luontaisesti syntynyt 50-vuotias metsä – vai kuinka?
Vähän provosoidun tarinan opetus on, mitä puuntuotannon maksimointipyrkimys on.
Niin ja se ylituotanto lisää puunostajien voittoja ja alentaa puuntuotannon kannattavuutta. Se kansantalouskin on sellaista. että kannattaa pyrkiä mahdollisimman kannttavaan tuotantoon – eikö vain. Ehkä AJ:n pitäisi opiskella vähän sitä kansantaloustiedettä.
Minä en kasvata männikköjäni jatkuvalla – en ainakaan Gla:n tästä ikuisuuteen vaatimuksella ja montako siemenpuuta pitää olla, että täyttää Gla:n jk-vaatimuksen – tiedä häntä. Kannattavuuden näkökulmasta ei ole mitenkään perusteltua sitoutua johonkin ennalta päätettyyn tapaan, vaan tietenkin toimia kulloinkin parhaaksi katsomansa tavan mukaan.
AJ: ”uskon kyllä että Tahvosen ja Pukkalan laskelmat tuottavat oikeita tuloksia, mikäli malleihin syötetään oikeat lähtöoletukset ja mikäli mallit kuvaavat oikein tulevan kehityksen.”
No niin. Miksi ei oikeat lähtöoletukset, eikä kuvaa oikein tulevaa kehitystä? Kennen sitä olisi tullut selvittää ja tutkia. Taloustieteilijenkö? Metsäntutkijat ovat kyllä tutkineet puun kasvua runkoluvun funktiona, mutta ei sellaista tutkimusta, joka olisi tähdännyt taloudellisuuden selvittämiseen. Olisi AJ peiliin kurkkaamisen paikka.
Kuten sanotaan, suutarit pysykööt lestissään.
Eikö AJ usko tieteeseen? Et ole talousyieteilijä, vai olenko ymmärtänyt väärin.
Taloustieteilijä puolestaan sanoo, että puun tuotannon maksimointi lisää puunostajien voittoja, pienentää metsänomistajien kannattavuutta ja vähentää kansantalouden ylijäämää.
Suutari ymmärtääkseni ymmärtää paremmin kengistä ja vaatturi vaatteista. Jos pätee taloudella, olisi syytä olla edes jonkinlainen taloustieteilijä.
Kaikki ovat varmaan viime aikoina huomanneet, kuinka kysyntä ja tarjonta vaikuttaa hintaan – eikö niin.
Jaksollisen edustajat hyökkäävät kuin herhiläiset jatkuvan kasvatuksen kannattajien kimppuun. Jatkuvaan kasvatukseen harjoittamiseen on mitä erilaiseimpia syitä, eikä talouudellisetkaan tekijät ole aina todellakaan poissuljettuja. (esim. korkea korko tai kalliit uudistamiskustannukset tuottoon nähden)
Uudistushakkuut lisää puun tarjontaa, joka kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuden johdosta pienentää hintaa.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä jaksollisen kannattajien omaan jalkaan ampumista! Hillitön oikeassa olemisen päteminen näyttää joillakin ajavan ohi oman edun ajamisen.
Metsän kasvu on reaalituottoa, jos olettaa puun reaalihainnan säilyvän eli on sinänsä yleensä kannttavaa, vaikka pääoman suhteelliset tuotot (prosentit) ovat vaatimattomia. Metsät siirtyvät yleensä perintönä, jolloin metsään sitoutunut pääoma jää usein toisarvoiseksi, eikä suhteelliseen tuottoon kiinnitetä juuri huomiota.
Jos taas taloutta aletaan tarkastella kokonaisuutena, niinkuin tietysti olisi taloudellisesti järkevää, niin tilanne muuttuu olellisesti. Silloin metsän kasvu ei enää olekaan kannattavuuden synonyymi.
Sen vuoksi täälläkin kiistely on lähinnä huvittavaa. Kiistely ei loputonta eikä johda mihinkään, jos keskustellaan aivan eri asioista.
Timppa on tyytyväinen ja haltioissaan siitä saamastaan runsaan parin prosentin tuotosta pääomalle. Tärkeintä tietysti onkin, että on omaan tekemiseensä tyytyväinen.
Pukkala tuolla jatkuvan kasvatuksen seminaarissa kertoo, että metsänomistaja ei ole ollenkaan kiinnostunut kasvusta vaan kannattavuudesta.
Metsän tutot sijoitetulle pääomalle ovat vaatimattomia ja menetelmät väistämättä muutuvat, jos muualta saatavat tuotot otetaan huomioon. Posion esimerkki on karkea osoitus siitä.
Mistähän NNA-laskennasta Timppa edellä kirjoittaa. Edellä esittämäni ei ollut mitään NNA-laskentaa, jos sitä tarkoitit.
Tein juuri hankintakaupan energiapuusta. Itse tehdyt taimikonhoidot ovat tahtoneet jäädä liian tiheiksi, mutta tässä markkinassa energiapuulla näyttää olevan hyvä kysyntä.
Sinä otat Visa tietysti kaiken tuon parhaan kykysi mukaan huomioon vuotuista kasvua määritellessäsi. Eihän se laskeminen mikään itsetarkoitus ole. Se on apuväline päätöksenteon tueksi – parempi kuin arvelu ja siksi laskentaa eri elämänaluella tehdään. Siitäkin mihin tätä metsän suhteellista arvokasvua olisi perusteltua verrata, jokaisella on oma näkemyksensä, joka riippuu mm. pohtijan taloudellisesta asemasta, riskiensietokyvystä, halusta jne.
Päätöksiä joudutaan aina tekemään päätöksentekohetken tiedon varassa, joka saattaa myöhemmin osoittautua virheelliseksi. Minullakin on yli kaksi vuotta vanhoja myytyjä leimikkoja hakkaamatta, joista saisi nyt myydessä huomattavasti paremman hinnan jne. Elämä on.
