Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Eikö AJ usko tieteeseen? Et ole talousyieteilijä, vai olenko ymmärtänyt väärin.
Taloustieteilijä puolestaan sanoo, että puun tuotannon maksimointi lisää puunostajien voittoja, pienentää metsänomistajien kannattavuutta ja vähentää kansantalouden ylijäämää.
Suutari ymmärtääkseni ymmärtää paremmin kengistä ja vaatturi vaatteista. Jos pätee taloudella, olisi syytä olla edes jonkinlainen taloustieteilijä.
Kaikki ovat varmaan viime aikoina huomanneet, kuinka kysyntä ja tarjonta vaikuttaa hintaan – eikö niin.
Jaksollisen edustajat hyökkäävät kuin herhiläiset jatkuvan kasvatuksen kannattajien kimppuun. Jatkuvaan kasvatukseen harjoittamiseen on mitä erilaiseimpia syitä, eikä talouudellisetkaan tekijät ole aina todellakaan poissuljettuja. (esim. korkea korko tai kalliit uudistamiskustannukset tuottoon nähden)
Uudistushakkuut lisää puun tarjontaa, joka kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuden johdosta pienentää hintaa.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä jaksollisen kannattajien omaan jalkaan ampumista! Hillitön oikeassa olemisen päteminen näyttää joillakin ajavan ohi oman edun ajamisen.
Metsän kasvu on reaalituottoa, jos olettaa puun reaalihainnan säilyvän eli on sinänsä yleensä kannttavaa, vaikka pääoman suhteelliset tuotot (prosentit) ovat vaatimattomia. Metsät siirtyvät yleensä perintönä, jolloin metsään sitoutunut pääoma jää usein toisarvoiseksi, eikä suhteelliseen tuottoon kiinnitetä juuri huomiota.
Jos taas taloutta aletaan tarkastella kokonaisuutena, niinkuin tietysti olisi taloudellisesti järkevää, niin tilanne muuttuu olellisesti. Silloin metsän kasvu ei enää olekaan kannattavuuden synonyymi.
Sen vuoksi täälläkin kiistely on lähinnä huvittavaa. Kiistely ei loputonta eikä johda mihinkään, jos keskustellaan aivan eri asioista.
Timppa on tyytyväinen ja haltioissaan siitä saamastaan runsaan parin prosentin tuotosta pääomalle. Tärkeintä tietysti onkin, että on omaan tekemiseensä tyytyväinen.
Pukkala tuolla jatkuvan kasvatuksen seminaarissa kertoo, että metsänomistaja ei ole ollenkaan kiinnostunut kasvusta vaan kannattavuudesta.
Metsän tutot sijoitetulle pääomalle ovat vaatimattomia ja menetelmät väistämättä muutuvat, jos muualta saatavat tuotot otetaan huomioon. Posion esimerkki on karkea osoitus siitä.
Mistähän NNA-laskennasta Timppa edellä kirjoittaa. Edellä esittämäni ei ollut mitään NNA-laskentaa, jos sitä tarkoitit.
Tein juuri hankintakaupan energiapuusta. Itse tehdyt taimikonhoidot ovat tahtoneet jäädä liian tiheiksi, mutta tässä markkinassa energiapuulla näyttää olevan hyvä kysyntä.
Sinä otat Visa tietysti kaiken tuon parhaan kykysi mukaan huomioon vuotuista kasvua määritellessäsi. Eihän se laskeminen mikään itsetarkoitus ole. Se on apuväline päätöksenteon tueksi – parempi kuin arvelu ja siksi laskentaa eri elämänaluella tehdään. Siitäkin mihin tätä metsän suhteellista arvokasvua olisi perusteltua verrata, jokaisella on oma näkemyksensä, joka riippuu mm. pohtijan taloudellisesta asemasta, riskiensietokyvystä, halusta jne.
Päätöksiä joudutaan aina tekemään päätöksentekohetken tiedon varassa, joka saattaa myöhemmin osoittautua virheelliseksi. Minullakin on yli kaksi vuotta vanhoja myytyjä leimikkoja hakkaamatta, joista saisi nyt myydessä huomattavasti paremman hinnan jne. Elämä on.
En minä Visa tiedä. Sinun pitää laskea suhteellinen arvokasvu.
a/(b+c), jossa a vuotuinen kasvu e, b puuston arvo e ja c maapohjan arvo e.
Montako sadasosaa eli prosenttia osamäärä antaa. Ei taida pärjätä UPM:n viiden prosentin osingonkaan kanssa jne. En toki tunne koivumarkkinaa, mitä on odotettavissa. Puustopääomaa on aika runsaasti jakajassa, joka rassaa prosenttia. Rungon arvon lisääntyessä suhteellinen tuotto tippuu aika jyrkästi.
Olen aina hämmästellyt kuinka vähän metsäihmiset (täälläkin kirjoittavat) ovat kiinnostuneita metsäekonomiasta ja sen aivan peruskäsitteistä. Kuutiot osataan puun kuutiohinnalla muuttaa rahaksi, mutta muu ei sitten oikein kiinnostakaan, vaikka minusta olisi kovin tarpeellista.
Tätä yritin vähän valaista asiaa sillä Posion päätehakuun ajankohdan taloudellisella merkityksellä. Aivan sama koskee myös investointeja metsiin, kun ajat ovat niin tavattoman pitkiä ja pienikin korkoero muutuu huomattavaksi tekijäksi.
Suhteellinen arvokasvu on se käsite, joka kuvaa päätehakkuun taloudellista ajankohtaa, Tuottoa, jota voi sitten verrata muualata vastaavalla riskillä saatavaan. Eikä siinä verrata vain puun arvokasvua puun arvoon, vaan maapojan arvokin on oltava mukana, koska hakattu metsä kasvaa uutta metsää.
Tukkimiehentäin tulisi antaa lisää tietoa, jotta kysymykseen voisi ottaa perusteltua kantaa. Kuinka tila on tullut omistukseen. Tuleeko käytettäväksi ostohinta vai hankintaolettama, metsävähennystilanne jne. Veroseuraamukset ovat hyvin oleellinen tekijä. Ostaja saa metsävähennyksen, joka oleellisesti pienentää veroseuraamuksia, kun varainsiirtoverokin pieneni kolmeen prosenttiin.
Veroseuraamukset ovat kuninkaantekijän paikalla metsätaloudessa. Erot tuloista maksuun tulevissa veroissa ovat huomattavia ja siksi veroseuraamukset on syytä tuntea.
UPM:n plantaasi tuolla Etelä-Amerikassa avohakataan aina viiden vuoden välein ja keitetään selluksi. Minkähänlaista tuo maaperä mahtaa olla sadan vuoden kuluttua? Minkälaiseksi tämä ihmsen ryöstöviljely ja väestön paisuminen tämän telluksen tilan lopuksi saa – tiedä häntä.