Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Husselta aivan erinomainen kirjoitus. Tähän ongelmatiikkaan liittyy myös rakenneuudistus, jota olen vähän yrittänyt nostaa esiin.
Sukupolvenvaihdos pitäisi saada huomattavasti jouhevammaksi ja metsät siirtymään aiemmin jo nuoremmille. Pitäisi pyrkiä synnyttämään kunnollinen metsätalousyrittäjien ammattikunta, jotka keskittyvät puuntuottamiseen.
Järkevät sukupolvenvaihdossäädökset edesauttaisivat metsiin panostamista ja puumäärienkin kasvattamista. Pidän hyvin erikoisena, että tähän ei ole kiinnitetty huomiota, vaan näperrellään Kemera- ja Metkasäädösten parissa, niiden kanssa leikkien.
Minä en anna korulauseille (että metsä pitää jättää paremmassa kunnossa seuraajalle) mitään arvoa. Järjestelmä pitää luoda sellaiseksi, että homma hoituu markkinatalouden ehdoin. Enkä voi lähteä siitä, että korko on nolla, eli että tavoittelisin maksimaalista puumäärää, vaan liiketaloudellista kannattavuutta.
Pahoittelen Visa, mutta oikea vastaus tähän ongelmaan ei ole olosuhteet, vaan tukin ja kuidun suuri hintaero.
Koita nyt AR ymmärtää, että nyt ei vertailla millään tavalla jatkuvaa ja jaksollista. Puhe oli uudistamisen hinnasta, jota Puuki tarjosi minulle parillasataa/ha ja hyväksyn mielihyvin tarjouksen ja teen kiireesti ison puukaupan.
Puuki on löytänyt viisastenkiven ja tarjoaa uudistamista metsänomistajille 200 e/ha. Laita nyt osoite mistä saan tällä hintaa sinulta uudistamisen tilata,
Teen välttömästi ainakin sadan hehtaarin avohakkuut kun puun hintakin on näin hyvä, kunhan saan sinulta ensin sitovan tarjouksen uudistamisesta tuolla hinnalla. Ihan mukava sitten millille keksiä hyvää sijoituskohdetta. Tuhat tainta hehtaarille riittää minulle mainiosti. Luonto hoitaa täydennyksen.
Visa: ”tutkittu ja mitattu”.
Vamaankin, mutta, mutta, lähinnä vain puuntuotoksen näkökulmasta. Muuta ei oikein ole hyväksytty eikä haettukaan (ainakaan aiemmin), kuin puuntuotoksen näkökulmaa ja siitä nimenomaan johtuu juuri olellinen ero ylä- ja alaharvennuksen kannattavuuden välillä. Toinen optimoi puuntuotosta ja toinen kannattavuutta. Kannattavuuseroon vaikuttaa oleellisesti tukin ja kuidun suuri hintaero.
Eli se siitä pyörän keksimisestä. On suorastaan sääli, että näitä oleellisia talouden peruskysymyksiä, ei tahdota ymmärtää.
Pahoittelut Gla, jos mielestäsi olen kirjoittanut väärään ketjuun. No siksi, että näen tälleisen väännön aivan turhaksi monestakin aiemminkin kertomastani syystä.
Miksi ihmeessä meidän pitäisi tietää, miten metsää kasvatetaan tästä ikuisuuteen. Hyvä kun yhden kiertoajan ehdimme elämämme aikana nähdä. Seuraavasta omistajasta ja hänen näkemyksestään meillä ei välttämättä ole hajuakaan, eikä siitäkään mikä on edes sallittua. Eli tämä sinun ikuisuusajattelu on enemmän kuin teoreettista ja lähinnä hubvittavaa.
Kuten Pukkala tuolla keromassani esityksessä totesi, että metsänomistyajan ei välttämättä tarvitse edes tietää kumastako on kysymys. Kuunnelkaa se Pukkalan esitys – suosittelen lämpimäsi, edustatte sitten mitä hyvänsä metsänhoidon tapaa. Toimitaan vain niin, mikä näyttää järkevimmältä siinä tilanteessa, pienialaisestikin vaihdellen. Se on kaiketi lähes jokaiselle selvää, että päätehakkuuikäisen tasaisen tukkimetsän tilanteessa avohakuu on käytännössä ainut järkevä vaihtoehto ja hyvällä paikalla kunnollinen panostaminen on tietysti perusteltuakin.
Minä en ole minkäänlainen malliesimerkki ns. ”hyvästä metsänhoidosta”. Ei sinne päinkään. Hehtaarikohtainen aikani on aivan liian vähäinen ja puut pääsevät kasvutilaa ryöstäen valtaamaan metsäni, enkä ole kyennyt neljää raivaussahaani opettamaan itsenäisesti lähtemään raivuulle.
Sinä Gla ongelmoit jk:n määrittelyllä, jolle minä en anna mitään arvoa. Kulloinkin toimitaan parhaan ymmärryksensä mukaan tilanteen vaatimalla tavalla. Päätöksiä joudutaan aina tekemään sen hetkisen tiedon varassa, kun mitään parempaakaan ei ole tarjolla.
Ollaan jk:sta sitten mitä mieltä tahansa, niin Pukkalan tuolla jk:n seminaarissa pitämä esitys sisätää erittäin paljon taloudellista järkeä, josta lavettimiehet ovat aivan kuutamolla. Ei ole taloudellisesti mitään mieltä, että harvennushakkuilla pyritään mahdollisimman nopeaan avohakkuuseen ja keinolliseen metsänuudistamiseen. Harvennuksissa kasvamaan pitää jättää aina suhteelliselta arvokasvultaan parhaat puut eikä päinvastoin. Hyvänlaatuisten kuiturunkojen kaatamista pitää välttää, jos suinkin mahdollista. Alaharvennus on taloudellisessa mielessä ensiharvennusta lukuun ottamatta huono ratkaisu.
Avohakkuuta ja keinollista uudistamistra pitää pyrki välttämään eikä nopeuttamaan.
Kommentoin Gla vain lähinnä lavettimiehelle, kun hän on ollut niin tavattoman huolissaan kurjasta tilanteestani, ettei hän suotta menetä yöuniaan moisen murehtimisen vuoksi. Lavettimies on ihan metsässä, kun hän metsää katselemalla uskoo ratkaisseensa kannattavuuskysymykset.
Se Posion esimerkin piti kertoa konkreettisesti sen, mitä yksin metsän tuijottaminen kertoo aikuisten oikeasti kannattavuudesta. Metsästä näkee vain metsän, ei taloudellista kokonaisuutta, jota taloudellisesti järkevä taloudenpitäjä tavoittelee.
Jos ajattelee kannattavuuden ja puun määrällisen tuottamisen olevan samaa tarkoittavia, unohtaa sen, että ei todellakaan ole yhdentekevää saako satasen tänään vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Insinööri Timpalta tuollainen käsitys on todella hämmästyttävä. Niinhän toki sanotaankin, että ei mikään ole niin viisas kuin ihminen, paitsi insinööri.
Tulkitsitte kovin pahantahtoisesti kommenttiani yleisesti käytetystä fraasista. (kuin piru raamattua) Tarkoitin aivan vilpittömästi pitkäjännitteisen metsänhoidon edellytysten parantamista vähän muillakin kuin korulauseilla ja toiveajattelulla. Ei ei, en toki pannut pahakseni
Omankin metsäleiviskäni olisin tietysti paremminkin voinut hoitaa, kun edellytykset parempaankin skaalamiseen olivat poikkeuksellisen hyvät.
Perintönä saamani metsävarallisuus on kuitenkin lisääntynyt luokkaa satakertaiseksi ja ostohinnoistakin laskettuna 4-5 kertaiseksi. Ei nyt erinomainen, mutta ei nyt aivan huonokaa tällaisilla keskinkertaisilla edellytyksillä. Keskustelijoilla on varmaan paljon parempia lukuja.
Minäkin olen usein pohtinut onko hyvä, kun jälkipolvien eteen (isien perintönä) vähän liikaakin panostaa ja oma elämä tahtoo jäädä elämättä. Risto Siilasmaa tuossa kertoi, kun 12 vuotiaana kysyi äidiltään, että haluaisi tietokoneen. Siihen äiti, että osta vain sellainen. Johon Risto, että pitäisi saada siihen rahaa. Siihen äiti, että se on sinun tehtäväsi hankkia raha. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa sanotaan ja perääkin sanonnassa taitaa olla. Toiset ovat yrittäjiä jo syntyessään.
Motonkin tietysti pitää osata ajaa lavetille. Sellaistakin osaamista tietysti tarvitaan. Olisihan se hankala sitä pitkiä matkoja ajamalla siirtää eikö vain.
