Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Visa: ”tutkittu ja mitattu”.
Vamaankin, mutta, mutta, lähinnä vain puuntuotoksen näkökulmasta. Muuta ei oikein ole hyväksytty eikä haettukaan (ainakaan aiemmin), kuin puuntuotoksen näkökulmaa ja siitä nimenomaan johtuu juuri olellinen ero ylä- ja alaharvennuksen kannattavuuden välillä. Toinen optimoi puuntuotosta ja toinen kannattavuutta. Kannattavuuseroon vaikuttaa oleellisesti tukin ja kuidun suuri hintaero.
Eli se siitä pyörän keksimisestä. On suorastaan sääli, että näitä oleellisia talouden peruskysymyksiä, ei tahdota ymmärtää.
Pahoittelut Gla, jos mielestäsi olen kirjoittanut väärään ketjuun. No siksi, että näen tälleisen väännön aivan turhaksi monestakin aiemminkin kertomastani syystä.
Miksi ihmeessä meidän pitäisi tietää, miten metsää kasvatetaan tästä ikuisuuteen. Hyvä kun yhden kiertoajan ehdimme elämämme aikana nähdä. Seuraavasta omistajasta ja hänen näkemyksestään meillä ei välttämättä ole hajuakaan, eikä siitäkään mikä on edes sallittua. Eli tämä sinun ikuisuusajattelu on enemmän kuin teoreettista ja lähinnä hubvittavaa.
Kuten Pukkala tuolla keromassani esityksessä totesi, että metsänomistyajan ei välttämättä tarvitse edes tietää kumastako on kysymys. Kuunnelkaa se Pukkalan esitys – suosittelen lämpimäsi, edustatte sitten mitä hyvänsä metsänhoidon tapaa. Toimitaan vain niin, mikä näyttää järkevimmältä siinä tilanteessa, pienialaisestikin vaihdellen. Se on kaiketi lähes jokaiselle selvää, että päätehakkuuikäisen tasaisen tukkimetsän tilanteessa avohakuu on käytännössä ainut järkevä vaihtoehto ja hyvällä paikalla kunnollinen panostaminen on tietysti perusteltuakin.
Minä en ole minkäänlainen malliesimerkki ns. ”hyvästä metsänhoidosta”. Ei sinne päinkään. Hehtaarikohtainen aikani on aivan liian vähäinen ja puut pääsevät kasvutilaa ryöstäen valtaamaan metsäni, enkä ole kyennyt neljää raivaussahaani opettamaan itsenäisesti lähtemään raivuulle.
Sinä Gla ongelmoit jk:n määrittelyllä, jolle minä en anna mitään arvoa. Kulloinkin toimitaan parhaan ymmärryksensä mukaan tilanteen vaatimalla tavalla. Päätöksiä joudutaan aina tekemään sen hetkisen tiedon varassa, kun mitään parempaakaan ei ole tarjolla.
Ollaan jk:sta sitten mitä mieltä tahansa, niin Pukkalan tuolla jk:n seminaarissa pitämä esitys sisätää erittäin paljon taloudellista järkeä, josta lavettimiehet ovat aivan kuutamolla. Ei ole taloudellisesti mitään mieltä, että harvennushakkuilla pyritään mahdollisimman nopeaan avohakkuuseen ja keinolliseen metsänuudistamiseen. Harvennuksissa kasvamaan pitää jättää aina suhteelliselta arvokasvultaan parhaat puut eikä päinvastoin. Hyvänlaatuisten kuiturunkojen kaatamista pitää välttää, jos suinkin mahdollista. Alaharvennus on taloudellisessa mielessä ensiharvennusta lukuun ottamatta huono ratkaisu.
Avohakkuuta ja keinollista uudistamistra pitää pyrki välttämään eikä nopeuttamaan.
Joudumme AR valitettavasti tekemään päätöksia kulloinkin olemassaolevan tiedon varassa ja olosuhteet vaihtelevat. Siksi ei kannta hirttäytyä mihinkään ismeihin. Ei jatkuvaan eikä jaksolliseen.
Elävät tietävät, että heidän on kuoltava – kuolleet eivät tiedä mitään.
Kommentoin Gla vain lähinnä lavettimiehelle, kun hän on ollut niin tavattoman huolissaan kurjasta tilanteestani, ettei hän suotta menetä yöuniaan moisen murehtimisen vuoksi. Lavettimies on ihan metsässä, kun hän metsää katselemalla uskoo ratkaisseensa kannattavuuskysymykset.
Se Posion esimerkin piti kertoa konkreettisesti sen, mitä yksin metsän tuijottaminen kertoo aikuisten oikeasti kannattavuudesta. Metsästä näkee vain metsän, ei taloudellista kokonaisuutta, jota taloudellisesti järkevä taloudenpitäjä tavoittelee.
Jos ajattelee kannattavuuden ja puun määrällisen tuottamisen olevan samaa tarkoittavia, unohtaa sen, että ei todellakaan ole yhdentekevää saako satasen tänään vai vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Insinööri Timpalta tuollainen käsitys on todella hämmästyttävä. Niinhän toki sanotaankin, että ei mikään ole niin viisas kuin ihminen, paitsi insinööri.
Tulkitsitte kovin pahantahtoisesti kommenttiani yleisesti käytetystä fraasista. (kuin piru raamattua) Tarkoitin aivan vilpittömästi pitkäjännitteisen metsänhoidon edellytysten parantamista vähän muillakin kuin korulauseilla ja toiveajattelulla. Ei ei, en toki pannut pahakseni
Omankin metsäleiviskäni olisin tietysti paremminkin voinut hoitaa, kun edellytykset parempaankin skaalamiseen olivat poikkeuksellisen hyvät.
Perintönä saamani metsävarallisuus on kuitenkin lisääntynyt luokkaa satakertaiseksi ja ostohinnoistakin laskettuna 4-5 kertaiseksi. Ei nyt erinomainen, mutta ei nyt aivan huonokaa tällaisilla keskinkertaisilla edellytyksillä. Keskustelijoilla on varmaan paljon parempia lukuja.
Minäkin olen usein pohtinut onko hyvä, kun jälkipolvien eteen (isien perintönä) vähän liikaakin panostaa ja oma elämä tahtoo jäädä elämättä. Risto Siilasmaa tuossa kertoi, kun 12 vuotiaana kysyi äidiltään, että haluaisi tietokoneen. Siihen äiti, että osta vain sellainen. Johon Risto, että pitäisi saada siihen rahaa. Siihen äiti, että se on sinun tehtäväsi hankkia raha. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa sanotaan ja perääkin sanonnassa taitaa olla. Toiset ovat yrittäjiä jo syntyessään.
Motonkin tietysti pitää osata ajaa lavetille. Sellaistakin osaamista tietysti tarvitaan. Olisihan se hankala sitä pitkiä matkoja ajamalla siirtää eikö vain.
Metsät ovat meillä hevosaikakaudelta. Talonkokoista konetta ei kannata raahata mihinkään puolen hehtaarin kuvion takia.
Jos halutaan metsien puustopääomaa kasvattaa ja metsänhoitoa aktivoida, niin veroja on syytä kerätä silloin, kun tuloa metsästä tulee. Se auttaa ilman tukiaisia investoimaan metsiin. Pitäisi siirtyä holhoustaloudesta aitoon markkinatalouteen. Sellaiset korulauseet ovat lapsellisia, että metsä pitää jättää paremmassa kunnossa seuraavalle, kuin mitä itse on sen saanut hoitoonsa.
Kasvu on aika pitkään ollut selvästi poistumaa suurempaa – eikö vain, ja kuidun hinta on näin pysynyt matalana. Toki ylitarjontatilannetta on saatu pidettyä myös tuonnilla ”keinotekoisesti” matalana. Se kaiketi on kaikille käynyt selväksi, että kysyntä ja tarjonta määrittelee hintaa puukaupassakin.
Enkä millään muotoa vastusta hyvää uudistamista, mutta kun näitä täällä lukee, ei voi oikein välttyä kiusaukselta vähän vilkaista mitalin toisellekin puolelle.
Minusta meillä ei aikuisten oikeasti halutakaan kunnollista aktiivista metsätaloutta, joka vaatisi terävän rakenneuudistuksen. Meillä osataan leikkiä vain kemerolla ja metkoilla ja pohtia pitäisikö yärajana olla pituus vai paksuus tällä kertaa – suorastaan huvittavaa.
Minunkaan ei kannata panostaa yhtään enempää metsätalouteen, kuin sen, joka lyhyellä aikavälillä tuottaa panostuksen korkoineen takaisin. Seuraavalla sukupolvella ainut järkevä vaihtoehto on myydä metsät. Rakenneuudistus vaatisi aivan toisenlaista otetta metsätalouteen.
Mutta, mutta, mutta, jos saankin uudistamisinvestoinnille vain 3 % tuottoa ja vaihtoehtoisesti sijoitankin sen 1500e/ha esim. UPM:n osakkeisiin osakesäästötilille ja saan sille osinkoinakin 5 % tuottoa ja annan metsän luontaisesti uudistua, tavalla tai toisella (jopa jatkuvalla kasvatuksella)
50 vuoden kuluttua sillä arvo-osuustilillä on 17.000 euroa ja minulla on luontaisesti uudistunut 50-vuotias metsä, jossa toki vähemmän puuta kuin istutetussa, jossa on 7.000 euron puut.
7000 euroa on paljon, paljon vähemmän kuin 17.000 ja luontaisesti syntynyt 50-vuotias metsä – vai kuinka?
Vähän provosoidun tarinan opetus on, mitä puuntuotannon maksimointipyrkimys on.
Niin ja se ylituotanto lisää puunostajien voittoja ja alentaa puuntuotannon kannattavuutta. Se kansantalouskin on sellaista. että kannattaa pyrkiä mahdollisimman kannttavaan tuotantoon – eikö vain. Ehkä AJ:n pitäisi opiskella vähän sitä kansantaloustiedettä.
Minä en kasvata männikköjäni jatkuvalla – en ainakaan Gla:n tästä ikuisuuteen vaatimuksella ja montako siemenpuuta pitää olla, että täyttää Gla:n jk-vaatimuksen – tiedä häntä. Kannattavuuden näkökulmasta ei ole mitenkään perusteltua sitoutua johonkin ennalta päätettyyn tapaan, vaan tietenkin toimia kulloinkin parhaaksi katsomansa tavan mukaan.
AJ: ”uskon kyllä että Tahvosen ja Pukkalan laskelmat tuottavat oikeita tuloksia, mikäli malleihin syötetään oikeat lähtöoletukset ja mikäli mallit kuvaavat oikein tulevan kehityksen.”
No niin. Miksi ei oikeat lähtöoletukset, eikä kuvaa oikein tulevaa kehitystä? Kennen sitä olisi tullut selvittää ja tutkia. Taloustieteilijenkö? Metsäntutkijat ovat kyllä tutkineet puun kasvua runkoluvun funktiona, mutta ei sellaista tutkimusta, joka olisi tähdännyt taloudellisuuden selvittämiseen. Olisi AJ peiliin kurkkaamisen paikka.
Kuten sanotaan, suutarit pysykööt lestissään.