Käyttäjän R.Ranta kirjoittamat vastaukset
-
Kevennykseksi!
c = 300 000 km/s = 300 000 0000 m/s. E=mc^2
Yhden kilogramman energia.
1 kg *300 000 000 m/s ^2 = 9*10^16 kg m^2/s^2 eli 9*10^16 joulea eli Ws
9*10^16 Ws = 2,5*10^10 kWh eli 25 000 000 000 kWh
On siinä vähän enemmän kuin mitä kilogamman halkomäärän polttamisesta irtoaa.
Aurinkoon on matkaa 150 000 000 km ja sieltä sitä energiaa tänne tellukselle pukkaa. Fuusioreaktoria on vuosikymmenet jo yritetty rakentaa, mutta vaikeaa tuntuu olevan.
Energiaa tarvitaan kaikki ainakin näin talvella täällä kylmässä pohjolassa, kun mukavasti halutaan elellä.
Se tuottaminen ja siirteleminen vain tuottaa ongelmia ja jakaa mielipiteitä kiivaastikin. Fosiilisia ei saisi polttaa, ei turvetta, ei puuta. Vesivoimakin aiheutti melkoista kalapaliikkia ja ydinvoima aikamoista käsirysyä jne. Nyt on menossa tuulivoima ja aurinkopaneelitkin.
Energiaa olisi (E=mc2), mutta mitenkä saatais se käyttöön?
Maisemahaittoja on vaikka minkälaisia ja niiden arvottaminen on ongelmallista – näkemyksiä on vaikka minkälaisia. Jos sinun tilillesi tulee siitä tukku riihikuivaa vuosittain tai riihikuivan saakin naapurisi, niin maisemahaitta näyttäytyy aivan erilaiselta. Jos naapurisi rakentaa maisemaasi SINUN mielestäsi ruman rakennuksen tai hakkaa metsänsä aukoksi nurkaltasi, niin ongelmien mittakaava on hyvin henkilökohtainen – toinen hyppii seinille ja toinen katsoo kuuluvan sen toisen ymmärrettävään oikeuteen jne.
Liikun paljon alueella, jossa tuulivoimaloita on tuhka tiheässä, enkä juurikaan enää kiinnitä niihin mitään erityistä huomioiota. Muutoksiin suhtaudutaan usein ensin kriittisesti ja ajan saatossa ne alkavat kuulua oleellisena osana maisemaan. Esim. uudesta rakennuksestakin käsitys pitäisi muodostaa vasta ajan kanssa, eikä heti ensi silmäyksellä. Kyllä siihen pian silmä tottuu – niin sanoi isäntäkin, joka toisen isännän mielestä oli ottanut vääränlaisen hapituksen omaavan emännän.
Sopimukasia on aiheesta laadittu vaikka minkälaisia. Maanomistajat kuten yhteiskuntakin on tullut aiheesta yllätetyksi housut kintuissa. Sääli, että maanomistajilla toimivaa etujärjestöä, joka olisi laatinut edes jonkinlaiset yhtenevät pelisäännöt näille sopimuksille.
Aiheesta täälläkin kärkkäimmin ja kriittisimmin keskustelevat ne, joiden tietotaito aiheesta on kovin ohut ellei olematon – lähinnä jotakin räyhäämistä, joka karkottaa asialliset keskustelijat.
Sähkön ja öljyn hyödytäminen on hyvin tuore asia, luokkaa 150 vuotta. Tuona aikana kehitys on ollut raju ja miljoonien vuosien aikana syntyneitä fosiilisia luonnonvaroja on hyödynnetty vähäkin pitempää aikaväliä ajatellen sumeilematta ja mitään välittämättä seuraavien sukupolvien elinmahdollisuuksista.
Jos jonkun pitäis edes vähän tinkiä luonnonvaroja mässäävästä elintasostaan, niin poru on hirvittävä. Demokratia on hieno asia, mutta johtaako se meidät totaaliseen tuhoon. Valtaan pääsee kun lupaa kaikille mannaa taivaasta.
Ikääntyessä pessimismi valtaa alaa ja Linkolan ajatukset tulevat hyvin lähelle. Mihin me olemme menossa?
Tällaista elintasoamme ylläpitävä energiantuotanto on aina aiheuttanut suuria ristiriitoja eri syistä, kuten esim. vesivoima, ydinvoima, tuulivoima. Tuulivoiman vastustamisen mitä erilaisimmista syistä 90% on kateus, kun itse ei ole päässyt saaliinjaolle. Tällaisia me ihmiset olemme ja Amerikka ensin.
En mitenkään ymmärrä tätä tuulivoiman vastakkaiasettelua. Kuluttaja voi olla vain hyvin tyytyväinen tuulivoimasta. Sähkö on edes silloin hyvin edullista kun tuulee ja tuulta on täällä enemmän kuin tyyntä. On käsittämätöntä vastustaa tuulivoimaa sillä perusteella, että sähkö on kallista silloin kun ei tuule. Sehän olisi aina sitä, ellei olisi tuulimyllyjä.
Pörssisähkökin on markkinataloteen kuuluva järkevä menettely, joka ohjaa kulutusta juuri oikealla tavalla, kun tuotanto ja kulutus pitää kaiken aikaa olla yhtää suuret.
Aivan sama käsittämättömyys koskee jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä.
Jos joku katsoo, että hänellä on tuottavampi investointilähde, kuin puun määrän tuottamiseen pyrkiminen ja haluaa pitää metsäänsä peitteisenä, niin hänen päätelmänsä on aivan taloudellisesti rationaalinen, vaikka hänen metsänsä puuntuotto olisi merkittävästikin alkaisempi.
Toinen taas katsoo, että saa puuntuotantoon investoinnilleen riittävän tuoton keinollisilla menetelmillä, joka sekin on taloudellisesti oikea ja rationaalinen päätös.
Meillä ei ole mitään yhtä oikeaa tuottovaatimusta, jonka perusteella ratkaisu tulisi kaikkien tehdä. Se on omistajakohtainen.
Tähän kun lisätään se, että olosuhteetkin poikkeavat tavattomasti toisistaan investoinnin tuottavuuden suhteen, niin yhtä totuutta ei ole olemassa ja siitä kiistely naurettavaa ja käsittämätöntä.
Miksikä mitäkin menetelmää tarkkaan ottaen kutsutaan on yhdentekevää. Minusta perusteltu jako on, että toisessa tehdään avohakkuita ja toisessa ei. Mitään lopullista ratkaisua tästä ikuisuuteen ei voida edes ajatella, kun omistajat ja mielipiteet vääjäämättä vaihtuvat.
Se on selvää AJ, että monenlaiosia tunnuslukuja metsätaloudesta voidaan laskea, kuten esim. kassavirtaa, sitoutuneen pääoman tuottoa jne. Sensijaan siihen ei vaihtoehtoja ole, mihin metsänomistajan taloudellisessa mielessä on perusteltua pyrkiä.
Kyllä minusta sinun”tutkijana” pitää tukeutua alan ekonomiaa tutkivien talouden ammattilaisten näkemyksiin, eikä jonkin täällä nimimerkillä kirjoitavan näkemyksiin. Näkemyksiin, joita voi suoraan verrata Hölmöläisten peiton jatkamiseen.
Taloustiede ei tunne mitään monenlaisia tulkintoja kannattavuudesta. Näin kannttavuutta tulevaisuuteen. mm. pörssimaailmassa ja kaikkialla taloudellisessa pyritään selvittämään, eikä metsätalous millään tavalla ole poikkeus. Se ei muuta tätä tosiasiaa yhtään miksikään, että emme tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Sanomattakin on selvää, että kukin saa tavoitella ihan mitä haluaa, mutta kahden tukin puun kaataminen ei tarkoita, että tavoiteltaisiin mahdollisimman suurta sijoitetun pääoman tuottoprosenttia.
En minä Visa tiedä. Tiedän ainoastaan sen mitä taloudellisesti tavoittelen, eli nettotuyoton nykyarvoa. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että voin taloudellisesti investoida metssään, jos saan sen korkoineet takaisin. Jos en saa keinollista uudistamisinvestointia korkoineen takaisin vaihtoehdoksi jää luontainen uudistaminen, mitä se sitten missäkin tarkoittaakaan. Jos katson että saan, niin istutan vaikka metrin taimet uudistusalalle. Niitä puita pyrin metsästäni poistamaan, jotka tuottavat siellä vähemmän kuin tuottovaatimukseni on. Yksin kappalein niitä ei voi sieltä käytännön syistä poistaa vaan järkevinä kokonaisuuksina.
En ollenkaan ymmärrä AJ tätä taloudellisten kysymysten hämmentämistäsi milloin milläkin tavalla. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Tieteen tehtävä on pyrkiä etsimään tosiasioita eikä hämmentämään niitä.
