Käyttäjän pystykorvat kirjoittamat vastaukset
-
Ihan on kysymys metsästä kaadetuista, kuorituista ja salvostetuista puista, Ei höylä eikä sorvihirsistä.
Eikä tarvitse kovinkaan paljon alan kirjallisuuteen tutustua niin tietää että varausta sahattaessa ensin sahataan syvemipi kalkein puun kekselle. Varauksia ei suinkaan sahata sitten sinne keskiuran pohjaan saakka vaan ne jäävät pinnemmaksi.. Jokunen kuva minun mökkini seinästä on Pekka Hakalinin kirjassa hirsirakentaminen.
Tuli taas piipahdettua mäkillä ihastelemassa niitä halkeilemattomia hirsiä. Ei vieläkään ole hirret halkeilleet vaikka mökki on töröttänyt pystyssä jo reilut 40 vuotta. No onhan siellä yläpäädyssä muuan hirsi jossa on pätkä kierteistä halkeamaa kun piti päätyjä varten ostaa parikymmentä tukkia kun projektiin varatut puut loppuivat kesken ja piti ostaa käyttää yläpäätyyn tuoretta puuta. Niitä kuvia tulee kunhan ehtii.
Kyllä se tuhkalannoitus vain vaikuttaa. Kävin pari päivää sitten katsomassa 2017 tuhkalannoitettua 9 hehtaarin palstaa. Ensin harvennushakkuu ja välittömästi tuhkaa reilut 3 tonnia hentaarille. Ilo katsoa sitä viimeistä metriä siellä mäntyjen latvuksissa.
Tukki kuoritaan ensin petkeleellä heti katkomisen jälkeen metsässä, mutta ei suinkaan puhtaaksi. Siitä se kuivuminen lähtee hillitysti liikkeelle. Totta kai on sitten paljon kovempi urakka vuolla parkkuuraudalla puhtaaksi semmoinen jo pitempään kuivunut petkelöity petäjä. Kevyempi käsitellä mutta pinta on raskasta vuolla puhtaaksi. Mutta edelleen sanon että ei juurikaan halkeile.
On tullut keskenkasvuisena, 17 – 19 vuotiaana vuoleskeltua puuta puhtaaksi satoja kuutioita. Koivua oli ilo parkata mutta havupuu ikävämpi. Koivut olivat nelijalkaisia, mänty pitempää, 8 jalkaista.. 265 pölliä taisi olla paras päivätulos, se on 323 metriä. Ei ihme että mökkihirsien vuoleminen ei niin mahdottomalta tuntunutmutta olinkin silloin parhaassa iässä.. Ei enää näillä vuosilla taitaisi jaksaa. Savusaunan teko kyllä vielä onnistuisi ja saatanpa toisen vielä tekaista jos koronasta selvitään, Seuraavaan savusaunaan tulisi korkeutta metri enemmän kuin nykyiseen. Mitä korkeampi sen parempi. Eikös ne pohjalaiset saunat olleetkin 4 – 4,5 metriä korkeita. Muuramessahan niitä tuli saunamuseossa aikanaan katseltua. nehän olivatkin monitoimilaitoksia mallastusmahdollisuuksineen kaikkineen.
Ehkäpä näette vielä kuviakin. On juuri kuvien digitointiprosessi alkamassa. Tuhatmäärin niitä on.
Eihän se hirsi halkea. Olen tehnyt oman mökkini juuri tuohon tyyliin paitsi salvostanut nurkat koirankaulalle. Ei siellä mainittavasti halkeimia esiinny.
Heikkojen miesten hommaa pystytellä tuommoisia nostovehkeitä. Minä kävin syliksi ja nostelin tai työntelin ne hirret kehikolle. Pää edellä kehikolle työntämällä ja yläpäästä tukkisaksilla vähän kerrallaan kiskomalla. Pisimmät hirret ovat 8.60 metriä pitkiä. Täytyy myöntää että useammat housut niissä nostohommissa ratkeili. varsinkin kurkihirttä harjalle haalatessa kun oli kaksi noita 8,60 metrisiä pultattu yhteen niin siinä meni kahdet housut halki samana päivänä. Painaahan se semmoinen hirsi tuoreena liki 300 kiloa. Kyllähän se aikaa otti viikonloppuhommina käydä 150 kilometrin päässä aina muutama hirsi salvostamassa.
Mutta nyt voi ylpeenä katsella kättensä töitä. Savusaunan kuistilta löylyttelyn välissä kun semmoinenkin tuli salvostettua. Tulee muuten mökki noin aika halvaksi . Ostin tukkipuut tuulenkaatoina Valtion metsästä Mauri- vai olikohan se Mantamyrskyn jälkeen.. Taisi puutavara maksaa noin 10 000 markkaa, Oma hommansahan siinä oli . niitä röykkiöitä purkaessa. Tukkiahan siinä mökkiin menee väliseininnen likemmäs kilometri joten hintaa taisi tulla tukille noin 10 markkaa eli vajaa nykyrahassa pari euroa/metri + ajokulut metsätraktorimiehelle.
Ei ollut silloin omaa metsää ja myrsky osui hyvin lähelle tonttia oikeeseen lipputankopetäjikköön. Sen voi sanoa että halvemmatta ei mökkiä tee vaikka parista sahasta männän helmat tipahtivatkin. Kolmas kesti sentää homman loppuun asti. Se on aika raakaa hommaa sahalle tuo salvoksen pitkittäin sahaaminen. Kiinnostaisiko nähdä kuva mökista täällä.
Kaatolupanäärät tippuvat ainakin meidän seurassa. Veikkailivat että noin 50 metsästäjän porukalle tulee luokkaa 5 + 5. Liian alas on hirvikanta päässyt laskemaan.
Puolet vasoista jäi viime syksynäkin kaatamatta vaikka kovasti yritettiin.
Sanoisin täällä purnaaville vanhan viisauden että turha on potkia tutkainta vastaan. Paremmin nukutte kun lopetatte joutavan jauhamisen asiassa jolle ette voi mitään. Liekö teiltä edes syöty taimikoita kuten minulta. Mutta kyllä kaasinkin sonnin ihan siihen istutusaukon keskelle. Ensi syksynä välivuosi että saa kanta kasvaa.
Siellä on riistanhoitopiirin edustaja mukana sen vuoksi että mahdolliset korvaukset suoritetaan metsästäjiltä kerätyistä maksuista. Toki siellä pitää maksajan edustaja olla mukana.
Niin oli kun minunkin vahinkojani mittailtiin. Jos korvattavaa vahinkoa on niin sen arviointilaskun rahat tulee takaisin korvausta maksettaessa. Syksyllä arvioitiin ja ennen joulua oli jo rahat tilillä.
Tuolla maksulla vältytään siltä että ei tarvitse tehdä turhia arviointikäyntejä ”varmuuden vuoksi”.
Kaupungissa ei kannata luvatta puita kaadella. Siitä kärähtää varmasti jos joku haluaa käräyttää. Jokaisen kadun varrelta on Google Earth kuvannu katuvarren näkymät ja siinä näkyy jokainen sillä hetkellä pystyssä ollut puu. Vaikka poimisi sieltä puun tai pari hiljaisuudessa niin se entinen näkymä löytyy heti sieltä Google Earthista ja näkyy myös puuttuvat puut. Täällä kaupungissa kun puu ei ole ainoastaan tontilla asuvan harmi tai ihastus. Se kuuluu myös naapureiden maisemaan.
Rauhoittukaa ja katsokaa kun Hilma esitteleen raivaajan ja metsurin
turvavaatetusta.
Jos on istutettua laadukasta taimiainesta niin mänty kelpaa ja tulee syödyksi toisena talvena istutuksen jälkeen semmoisena vajaan puolen metrin mittaisena. Eikä ihme. Onhan jalostettu taimiaines rehevän näköistä, neulasetkin kuin sembramännyssä. Hieskoivun kantovesat samalla istutusalalla jäivät likipitäen koskemattomiksi. Samoin sekaan noussut männyn luonnontaimikko säästyy lähes 100 prosenttisesti. On ihan tuoretta kokemusta omasta taimikosta jossa tehtiin hirvieläinvahinkotarkastus syksyllä.