Käyttäjän puutuomas kirjoittamat vastaukset
-
Joo, istutuksessa ja muokkauksessa on hyvä välillä kepillä pyörähtää.
Vuosikymmenen tein päätyökseni, en kuitenkaan yrittäjänä, mielivaltaisesti ilman keppiä taimikonhoitoa, ja pelkkää hyvää palautetta tuli.
Eräs tiloistani sijaitsee pitkältä sivultaan luonnon puron läheisyydessä mutta n.suoja vyöhykkeen verran purosta irti. Pidän sitä hyvänä paikkana koska luonnontilaisessa puron varsi metsässä näyttää elelevän mm. monenlaisia pöllöjä jotka pitävät alueen myyräkannoista huolen.
En jaksa katsoa mistä keppi keskustelu lähti, mutta kerrankin samaa mieltä Tolopaisen kanssa että taimikon hoitajan varustuksena keppi on tarpeeton. Työ on latvuksien hoitoa ja niille tilan tekemistä, runko luvuilla siinä työssä ei tehdä mitään. Paperien täytössä runkolukuja tarvitaan ei taimikon kuntoon laitossa. Paperitkin oppii täyttämään ns. lonkalta. Joillakin metsureilla taksa perustuu runkolukuun, niin silloinhan se keppi on tieten välttämätön.
Pystykarsinta on terveellistä vastaliikettä tämän keskustelupalstan seuraamiselle. Harrastuksessa ei mielellään saakkaan olla mitään järkeä. Kunhan mieli rentoutuu ja tulee liikuntaa niin puhutaan jo hyvästä harrastuksesta. Suosittelen pystykarsintaa kaikille.
Jesse, haapa vaan on kaikkien metsässä elävien kasvissyöjä nisäkkäiden lempi ruokaa jos puista puhutaan. Ei se nyt niinkään voi mennä että ammutaan tai muuten hävitetään kaikki nämä kyseiset eläinkunnan edustajat pois lähialueilta että haavan kasvatus olisi huoletonta. Sitä paitsi haavat ei ole häviämässä maapallolta.
Se ikiaikainen lajiparisuhde loppuu näköjään siihen kun susilauma syö sen viimeisenkin peuran pois. Siinä ei auta sitten enään vaikka olisi elinympäristöt mitenkä kunnossa. Missä vain metsäpeuroja vielä tavataan niin pitäisi järjestää mitä pikinmiten suurpetojen teho pyynti. Pyytää järkiään kaikki pois siltä alueelta kunnes tilanne lähtee oikenemaan. Tälle me voidaan jotain nopeasti(jos eu antaa luvan, eli ei onnistu), mutta sille että metsätalous on aiheuttanut vahinkoa susien ja peuran parisuhteelle, emme yksinkertaisesti nopeasti voi tehdä mitään.
Kyllähän Suomen luontoa on tuhottu pääosin metsätalouden takia, mutta metsäpeuran ahdinkoon nyt on vain syynä suurpeto kantojen suuruus. Ja rajan takaa, karjalastakaan, ei välttämättä enään löydy salametsästyksen yleisyyden vuoksi, peuran peuraa kun tähän tilanteen todellisuuteen viimein havahdutaan, tehdään mitä tehtävä on ja aletaan taas odottelemaan idästä peuroja saapuvaksi korvaamaan jälleen oman maan hävitetty kanta. Se on sitten sen lajin sukupuutto. Muualla maailmassa niitä ei luonnossa taidakkaan olla. Onhan se historiallinen tapaus kun eläin suojelijat aiheuttaakin typeryydellään sukupuuton.
Höpö, höpö, täytyy olla että kotiseuduillasi ei karuja jäkälämaita vain ole, jos tuollainen hyvinkin vääristynyt mielikuva on päässyt nostokoukulla muodostumaan. Jäkälikköjä on loputtomasti tuolla m-peuran elinalueilla ja etelämpänäkin, siitä kannan väheneminen ei ole kiinni, että ei elinympäristöt olisi kelvollisia vaan yksin omaan suurpetojen vimmaisesta suojelusta ja sitä kautta kohtuuttomuuksiin paisuneesta kannasta. Kuka avokallioilta mitään hakattavaa löytää? Saati maanmuokkauksia tekee metsätalousmielessä? Siellä ne parhaat jäkälämaat monesti on, täysin koskemattomina. Pohjois lapissa saatat löytää vastaavia jäkäliköitä ainoastaan suurten siirtolohkareiden poron pääsemättömältä huipulta, max neliömetrin verran. Metsäpeura ei avohakkuita säikähdä verrattuna vaikka metsoon. Kaikki tapaamani m-peurat ovat olleet avohakkuu alueella tai pellolla. Metsoa saat odottaa pysyvästi palaavaksi n.30 vuotta avohakkuun jälkeen, jos metsänhoitotyöt on tehty riittävän voimakkaina ja ajallaan.
Onhan se suuri ihme että metsäpeuroja yleensä vielä on olemassa tässä maassa, omin silmin havaitsemaa suurpetokantaa kun ajattelee. Ahmakin vahvoilla leuoillaan tappaa sen tuosta vain. Metsätaloudella ei ole juuri ratkaisevaa merkitystä, jos yleensä mitään, m-peuran kohtalolle, kuten wwf sivuillaan, ei niinkään yllättäen, virheellisesti väittää.