Käyttäjän puutuomas kirjoittamat vastaukset
-
Jatkaisin rauhassa parhaiden mäntyjen järeyttämistä loputtomilla laatu/alaharvennuksilla, jos ei välttämätöntä rahan tarvetta ilmenisi. Kylvö ei tuolla kohteella olisi tullut kysymykseen nimenomaan heinäntakia. Parin sadan vuoden päästä saattais olla jo hienoja keloja käytettäväksi jollekin rakentajalle.
Jatkuvassa kasvatuksessa hirvet ei aiheuta läheskään yhtä totaalista tuhoa, kun taas istutustaimikoissa(mä) on toisinaan mennyt koko kymmenenvuoden taimikon kasvatus hirvien suuhun. Tulee mieleeni eräskin laaja istutustyömaa ja kymmenen vuoden päästä kävin raivaamassa sen saman kuvion. Vaikea oli löytää mäntyä jota hirvet ei olisi syöneet, isoja alueita tuhottu täysin. Paperilla moni laskelma näyttää paremmalta kuin mitä todellisuudessa palstalla lopulta kasvaa.
V-klinga oli muistaakseni parhaan mahdollisen raivausterän nimi. Ilmeisesti terän neljä isoa lovea poistaa sahanpurut niin tehokkaasti että siitä johtuen puut katkeaa huomattavasti nopeammin kuin millään muilla terillä. Kaikki merkit ja mallit tuli testattua mitä muutama vuosi sitten oli markkinoilla.
Glaan metsistäkö löytyisi? Tarpeen tullessa puhutaan kolminumeroisista kuutio hinnoista.
Parasta jatkettua kasvatusta olisi jos laadukkaimpien rotupuiden annettaisiin kasvaa rauhassa, hyvin harvennettuina, loppuun asti ja kaadetaan käytettäväksi vasta sitten kun puu kuolee vanhuuteen ja jopa kelottuu arvokkaaksi rakennus hirreksi. Mitä vanhempia, pitempiä ja paksumpia, sen parempia. Kisailkoon heikommin pärjäävät sillä kiertoajan nopeudella.
On hyvä jos mhy.kin on alkanut toimimaan normaalin markkinatalouden ehdoilla eikä ole enään polkemassa taimikon raivaus hintoja teettämällä hyväuskoisilla metsureillaan muiden toimijoiden hyljeksimiä taimikonhoitoja(lue pahasti myöhästyneitä) alihintaisina urakoina, voittoa tavoittelemattomine metsien hyväntekijäjärjestö aatteineen. Toivon totisesti että tuo toiminta on jäänyt jo historiaan.
Kymmenkuntavuotta yritin elellä maaseudulla tekemällä nuorenmetsänhoitotöitä monesti nälissäni kuuspäivästäviikkoa kunnes tuli lopullisesti nälänhätä ja oli pakko vaihtaa alaa rakennusmieheksi muutama vuosi sitten. Päivääkään en oo katunu. Ainut vaan että joutu muuttamaan kasvukeskukseen, mutta taloushuolet helpottu kummasti ja jää virtaa vielä muuhunkin elämään kuin vieraan töihin. Ihmisellä kun tulee tarpeeksi nälkä niin siinä ei paljon kasvihuoneilmiöt jaksa kiinnostaa. Liputan mielelläni tätä jatkuvan kasvatuksen mallia käytännön kokemuksesta.
Pääasia että kukin saa hoitaa metsänsä miten parhaaksi näkee, ilman kenenkään päsmäröintejä ja puustahan on ollut jo pitkään ylitarjontaa muutoinkin tässä maassa, joka selittää nämä heikot hintatasot, että suottapa tuota kannattaa ainakaan taloudellisesti toisten metsänhoito tyyleihin puuttua.