<p>Luen harvakseltaan tätä keskustelua. Mietin miksi tietyt nimimerkit täällä ilman käytännön esimerkkejä tai muita keskusteluun uutta tietoa tuovia perusteluja jatkavat saman asian jauhamista, osin asiattomastikin. Eikö se riitä, että itse tulee asiallaan onnelliseksi ja omasta mielestään pärjää jopa muita paremmin, ja on saanut sen sanottua. Väkisin tässä näkyy uskonnollisia piirteitä.<br />Sinällään en tietenkään vastusta keskustelua, mutta pitäisinhän sen jotenkin edetä. Uusien oivallusten etsiminen tästä ketjusta on aika työlästä.</p>

Helmipöllö ja hömötiainen ovat oikeasti vähentyneet viime vuosikymmeninä paljon. Kumpikaan (varsinkaan hömötiainen) ei oikeasti ole vanhojen metsien laji. Ne ovat aina pärjänneet hyvin pirstoutuneissa metsissä. Jo vuosikymmeniä sitten helmipöllöjä pesi taimikoiden säästöpuuhaavoissa.
Metsien käsittely ei viime vuosikymmeninä ole muuttunut niin paljon, että se voisi selittää vähenemistä. Hömötiaisesta on myös tutkimusnäyttöä, että se on vähentynyt vielä enemmän suojelualueilla kuin talousmetsissä. Suuresta myyrähuipusta Etelä-Suomessa on jo yli 20 vuotta. Toisaalta viirupöllö voi hyvin ja lehtopöllö runsastuu. Pöntöistä löytyvät myyräkasat lienevät varpuspöllön.
Monet oikeasti vanhojen metsien lajit pärjäävät nykyisin hyvin ja monet ovat jopa runsastuneet.

Omalla pienellä (25 ha) koealalla toteutunut 35 vuoden keskimääräinen hakkuumäärä 7 m3/ha/v. Tulo nimellishinnoilla 296 e/ha/v. Kaikkien (myös infra ja kiinteät) kulujen jälkeen tulos 252 e/ha/v. Puustopääoma vähän laskenut, mutta kehitysluokkarakenne parantunut.

En haluaisi edes kuvitella millainen kasvu ja kunto metsissä olisi, jos tuo olisi tehty jatkuvalla kasvatuksella.

JK:n todellisista toteumista olisi mielenkiintoista saada lisä aineistoja