Käyttäjän Puustola kirjoittamat vastaukset
-
Jokainen, joka liikkuu metsissä näkee ja kuulee millaisissa metsissä hömötiaisia on. Kaikenlaisissa metsissä, erityisesti nuorissa 25-35 -vuotisissa hoitamattomissa metsissä, missä on 10-15 senttisiä lahoja leppiä ja koivuja, usein kuvioiden laidoilla.
Ihmeellisiä korjausliikkeitä metsätaloudessa ei yleislaji hömötiaisen takia kannata yrittää. Saatika, että koko tyyli muutettaisiin toiseksi. Nykyiset säästöpuu- ja tiheikköalat riittävät.
Tottakai avohakkuu vaikuttaa hömötiaiseen, niin kuin moneen muuhunkin eliöön.
Suomalainen tasaikäinen, kuvioittainen metsänkasvatus, yksityisellä omistuksella, on nerokkain monimuotoisuuden ylläpitäjä, mitä ajatella saattaa. Ja hyvä myös puuntuotannon kannaltaLehikoisen ym. tutkimuksessa puhutaan varttuneen metsän vähenemisestä.
Tutkimuksen käsite ”older forest” on luokiteltu sateliittikuvista metsäksi, jossa puustoa on yli 150 m3/ha. (Ei löydy artikkelista, vaan erillisestä liitteestä).
Tutkimuksen uutisoinnin artikkelissa kerrotaan heti varttuneen metsän vähenemisen jälkeen: ”Varttuneen, puustoltaan yli 80-vuotiaan, metsän osuus on vähentynyt Luonnonvarakeskuksen valtakunnan metsien inventointien mukaan Suomessa 32 prosentista (vuosina 1996–2003) 27 prosenttiin (2014–2018).”
150 m3/ha puustoiseksi metsä kasvaa ainakin Etelä-Suomessa, jos uudistustyöt on tehty oikein, 25-30 vuodessa. Jatkuvan kasvatuksen metsässä tuota ei aina saavuteta milloinkaan.
Tutustumatta vielä tutkimukseen tarkemmin tuntuu melkoiselta saavutukselta pystyä toteamaan, että muiden lajien kilpailulla ei ole merkitystä hömötiaisen määriin.Nostokoukulle: mitkä olivat tuolloin entisaikaan vaihtoehdot elättää itsensä ja perheensä noilla selkosilla?
Tuskin tuli mieleen, että hömötiaiset ovat tärkeämpiä.
Nyt on tietysti vähän eri asia. Mutta aika tärkeästä ihmisen elinkeinosta monella metsäseudulla puhutaan edelleen.
Itsellä Päijät-Hämeessä koko kesän ja syksyn ensimmäinen ääni aamulla ulko-oven avatessa on ollut hömötiaisten ääni, 25 vuotisessa hoitamattomassaa kuusen istutus taimikossa. Lähipitäjien talousmetsiä kierrellessä kesän ja syksyn aikana, hömötiaisia on kuulunut lähes joka paikassa.
Raakkujen vanavedessä maaperä on taas otollinen nostaa hömötiainen otisikoihin, metsätaloutta vastaan.
Valitettavasti lintututkijoiden kovin voimakas agenda, mikä johtopäätöksissä ja tulosten tarkasteluissa näkyy, on syönyt luottamusta heidän tutkimuksiltaan. Asioihin perehtymättömiin toimittajiin ja valtaosaan yleisöstäkin tietenkin ennalta määritelty, oikeanlainen johtopäätös uppoaa täysillä.
Uudenkin tutkimuksen aineistoihin täytyy varmaankin perehtyä. Aiempia hömötiaistutkimuksiahan (esim. Virkkala ym.) on aiemmin ansiokkaasti selvittänyt täälläkin joskus esillä ollut Michael M. Müller.
Kyllä. Minun taimikoihin ei jää pihlajia eikä pajuja hirviä houkuttelemaan.
Lintuharrastajien ja linjalaskijoiden pitäisi liikkua enemmän rehevien maiden hoitamattomissa taimikoissa. Niissä on lintutiheys varmaankin suurempi kuin vanhassa metsässä. Lajistokin on sellaista, mikä ei vanhassa metsässä viihdy. Eli mitään tyhjiöitä ne eivät ole. Tosin pesiä ei taida löytää muut kuin raivaajat. Raivailin myöhästynyttä 3-4 m läpipääsemätöntä vesaikkoa visakoivikon alta ja päätin antaa viikon jatkoaikaa linnuille, kun muna- ja poikaspesiä alkoi olla niin paljon. Ainahan töiden ajoittaminen lintujen mukaan ei tietenkään ole mahdollista.
Luontokadon ilmeneminen linnustossa, pitkäaikaisen laskenta-aineiston perusteella. Lintujen pesimäaikainen kartoitus on tehty Suomessa 10×10 km peruskarttaruuduittain 3 kertaa (lintuatlas). Nyt menossa on 4. kerta, mikä alkoi 2022 ja päättyy 2025. Esimerkkinä on asuin karttaruutuni. Pesintään viittaavia havaintoja kartoituksessa 1974-79 oli 100:sta lintulajista. 1986-89 oli 96 lajista. 2006-2010 oli 130 lajista. Nyt kartoituksessa on kasassa 136 lajia, ja vielä reilu vuosi on aikaa kartoittaa. Pelkkä lajimäärä ei tietenkään kerro kaikkea, mutta ihan katona en tätä näkisi.
Hömötiainen ei ole erityisesti vanhojen koivikoiden laji ja sille riittää lahopuita. Pääasialliset pesäpuut ovat 13-15 cm läpimittaisia kuolleita leppiä ja koivuja, mitä muodostuu taimikoihinkin muutamassa vuosikymmenessä.
Kirjosieppo hätistää tiaiset jo niiden käyttöön ottamastakin pöntöstä, eikä sillä ole mitään ahdinkoa.
Sinitiaisen agressiivisuus hömötiaista kohtaan on merkittävää. Uuden pesäpökkelön etsiminen ja kolon kaivaminen vie voimia ja varmasti heikentää pesimätulosta.Seurasin viime viikolla kolmena päivänä pihassani hömötiaisparin pesän kovertamista.
Pariskunta kaivoi koloa vuorotellen. Toinen odotteli ihan lähioksilla, vain 1-5 m päässä kololta. Linnut vaihtoivat vuoroa noin 0,5-1 min välein. Ihmettelin tätä. Pian syy selvisi. Sinitiainen alkoi hätistellä hömötiaisia, ja vähän väliä kaksi hömötiaista lensi karkuun pitkin oksistoja sinitiainen perässä. Kolmantena päivänä hömötiaisia ei enää näkynyt. Paikalla oli vain sinitiainen.
Sinitiainen on runsastunut moninkertaisesti viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti Etelä-Suomessa, ja levittäytynyt pohjoiseen. Tätä ilmeistä syytä hömötiaisen vähenemiseen, erityisesti etelästä alkaen, ei ole pidetty merkittävänä. Tapaus tuskin on ainutkertainen, ja todennäköisesti tämä on ilmeisin syy hömötiaiskantojen vähenemiseen. Varsinkin kun lahopuunkin määrä on lisääntynyt.
Paljon parjatut ojat pelastavat näillä keleillä monen linnun hengen.
Pieni kävelykierros ojien varsilla osoitti, että vähänkään virtaavien ojien reunat ja pohjat oli monen linnun pelastuspaikka -taivaanvuohesta punarintaan.