Käyttäjän Puustola kirjoittamat vastaukset
-
Jonkinlaista suhteellisuutta olisi hyvä saada uutisointiin ja keskusteluun vanhojen metsien lajeista. Vanhojen metsien lajeina (ainakin jossain määrin) pidetyistä lintulajeista viime vuosikymmeninä ovat runsastuneet mm. merikotka, valkoselkätikka, palokärki, harmaapäätikka, käpytikka, pohjantikka, kulorastas, korppi, peukaloinen, puukiipijä, pyrstötiainen, hippiäinen, tiltaltti, pikkusieppo, sinipyrstö.
Opista en tiedä.
Mutta kovasti rummutetaan ja etsitään syitä metsien käsittelystä metsätiaisten vähenemiseen. Ilmeisin ja selvin syy ei kiinnosta millään. Kuten täälläkin on mainittu brittitutkimuksen mukaan sinitiainen valtaa suurimman osan hömötiaisen pesistä. Itsekin olen nähnyt sinitiaisen jahtaavan pesää tekeviä hömötiaisia niin kauan, että lähtevät kauemmas. Sinitiaisen ja hömötiaisen reviirit ja biotoopit ovat hyvin päällekkäisiä nykyään, kun sinitiaiskanta on muutamassa kymmenessä vuodessa kymmenkertaistunut. Laji.fi sivuilta voi katsoa talvilintuaineistot, joidenka mukaan sinitiaisen määrien voimakas kasvu ja hömötiaisen määrien lasku ajoittuvat samoille ajoille. Lintuyhdistyksittäin voi katsoa, että ilmiö etenee etelästä pohjoiseen selkeästi. Varsinais-Suomessa alkoi jo 1990-luvun alussa ja Pohjois-Karjalassa 2000-luvun alkupuolella. Aivan kuin sinitiaisen kannan kasvu.
Kuinka siinä toteutuu monimuotoisuus? Yhden puulajin tasa-ikäinen raivattu taimikko, alkuperältään vieras taimiaines, pistetty alkuun voimakkaalla muokkauksella, kaikki luontaisesti syntynyt taimi-aines raivattu pois, muutama koivunräippä pystyssä siellä täällä riistatiheikkönä.
Pienemmälläkin uudistusalalla monimuotoisuuden kehitys alkaa välittömästi hakkuun jälkeen. Maapohjasta ja muista ympäristötekijöistä johtuen näillä leveysasteilla monimuotoisuuden kehitystä ei voi estää, vaikka kuinka yrittäisi. Sen kehittyminen ihmiselle selkeämmäksi vaatii tietenkin aikaa.
Li Anderssonin sanoin vasemmistoliitto on ottanut luontoasiat ykkösasiakseen.
Tuo on nerokas oivallus sosialistiselta puolueelta.
Tätä kautta heidän päämääränsä näyttääkin nyt lähenevän. Aatteen taakse lähtevät näin kaikki oikealta vasemmalle.???
Kyllä.
Olisipa virkistävää käydä oikeaa älyllistä keskustelua eri lailla ajattelevien ja asioiden kautta argumentoivien kanssa. Hesarin palsta ehkä lähellä, kun omalla nimellä pitää kirjoittaa.
Tietääkö muuten palstalaiset olisiko luontojärjestöillä tai luontolehdillä tällaista vastaavaa keskustelupalstaa, jossa voisi nimimerkillä jakaa oikeaa tietoa metsätaloudesta?
Täytin vikko sitten saman kyselyn (hampaat irvessä). Kysymysten ja vastausvaihtoehtojen takana näkyi olevan Innofor. Annoin kyselyn tekijälle vinkin, että jos tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksilla olisi jotain merkitystä, jatkossa tekee, niin kysymykset ja vastausvaihtoehdot pitäisi olla jotain muuta kuin ilmiselvään haluttuun lopputulokseen johdattelevia.
Mielenkiintoista nähdä miten Innofor kyselyn uutisoi.Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia 🙂
Oliko tuo Perkon mainitsema 500 e/ha/v Perkon oman metsän tulos pitkällä aikavälillä?Hyvä, että jatkuvaa kasvatusta on rummutettu. Melkein kaikille tyhmemmillekin on paljastunut tutkimusten ja tämän palstankin sivujen kautta, että sen harjoittamisen taloudelliselle järkevyydelle ei ole esitetty minkäänlaisia todellisia pitkäaikaisia perusteita.
Luontojärjestöt tietenkin tulevat pitämään aihetta yllä tietämättömyyttään. Metsäsukkession ymmärtäminen näyttää luontotutkijoillekin olevan mahdotonta. Suomalaisen luonnonkin onneksi suomalaiset metsänomistajat ymmärtävät kuitenkin valtaosin, etteivät tuhoa tulevia kasvuja ja tuottojaan. Tuo riittää perusteeksi hyvin.Kurki on perehtynyt ansiokkaasti erilaisten tutkimusten aineistoihin. Kaikkia linkkejä en ole käynyt läpi.
Juuri tutkimusAINEISTOT ja niistä tehdyt TULKINNAT ovat aiheuttaneet luonto- ja ympäristötutkimusta kohtaan kohonneen kriittisyyden. Luontotutkijoiden toisinaan populistinen tulosten tulkinta (mikä kumpuaa varmaan vilpittömästi luontoharrastuksesta ja suojeluhalusta) tekee hallaa tieteen luotettavuudelle (vrt. hömötiaistutkimukset).
Tavallisilla kansalaisilla ja toimittajilla ei tietenkään voi olla aikaa eikä kykyä perehtyä tutkimusaineistoihin. Tutkijoilla on sen takia erityinen vastuu kertoa tutkimuksista rehellisesti, koska tiedotusvälineet ja etujärjestöt ottavat ne heti keppihevosikseen.