Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
MaalaisSeppo ja suorittava porras lausivat minusta viisaasti. Asiakkaan pitää minusta ilman muuta antaa vastuuvapaus. Lisäksi neuvonnan hintakin voi olla korkeampi. Minusta esim. luonnonsuojeluliitto voisi kokeilla tässä osaamistaan. Olen aika varma, että tulevina vuosina saan hankittua nykyistä enemmän metsää, ja että en pistä sitä kaikkea suojeluun. Voisin hyvin kuvitella ostavani joltain tuontyyppiseltä organisaatiolta palvelua.
Antinpoika, sorruin edellä tietoiseen liioitteluun ja kärjitämiseen. Taitavasti hoidettuna jatkuvalla kasvatuksella saa toki myös taloudellista hyötyä, ja kuten tässäkin keskustelussa on todettu, joissain kohteissa se on jopa taloudellisin ratkaisu.
Yritän kärjistämällä tuoda esiin sitä, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja tavoitteita. Taneli edellä arveli, että jo nykyiselläänkin omistajat halutessaan saavat tavoitteidensa mukaista palvelua. Minä en usko sitä. Meillä on kohtaanto-ongelma, ei välttämättä älyttömän laaja, mutta silti todellinen ongelma. Mitä paremmin ihmiset saavat omia tavoitteetaan tukevaa palvelua, sen parempi. On kerrassaan typerää, jos Korpituvan Tanelin kaltaiselle omistajalle koetettaisiin väkisin tarjota jatkuvaa kasvatusta. Yhtä väärin on se, jos toisessa tilanteessa jollekin toiselle omistajalle tuputetaan avohakkuuta.
Korpituvan Taneli kuvasi edellä tarkkanäköisesti neuvojien klassisen tehtävän ja arveli, että muuhun heitä ei tarvita.
Kysymys kuuluu, että onko meillä eritoten kaupunkiväestön parissa lisääntymässä sellainen omistajaryhmä, joka on valmis maksamaan neuvojalle siitä hyvästä, että saa rahapussiinsa vähemmän seteleitä ja metsäänsä enemmän koppakuoriaisia? Jos vastaamme myöntävästi, on tulevaisuudessakin tarvetta neuvojille, vaikka nämä eivät kaikille asiakkaille avohakkuuta tarjoaisikaan.
Tämä on ollut todella mielenkiintoinen keskustelu.
Metsänhoidosta tai metsän kaupallisesta hyödyntämisestä juuri mitään ymmärtämättömänä näyttäisi siltä, että valtaosassa kohteita jaksollinen kasvatus tuottaa metsänomistajalle eniten rahaa, ja ainakin se tuottaa eniten puuta teollisuuteen.
Mutta aloitusviestin tematiikkaan palatakseni, ei tässä keskustelussa oikeastaan siitä olekaan kyse. Hannonen väitti, että jatkuvasta kasvatuksesta ei kerrota metsänomistajille riittävästi. Käsittääkseni Hannonen on osin oikeassa. Suomessa on alati kasvava joukko metsänomistajia, joille metsän maksimaalinen tuotto ei enää ole keskeisin tavoite. Valtaosa neuvojista ja muista ammattilaisista on sisäistänyt kulttuurin, jossa asiakkaan ja yhteiskunnan yhteinen etu on tehokkuus. Eivät neuvojat pahuuttaan ohjaa jaksolliseen kasvatukseen, päinvastoin he kokevat edistävänsä asiakkaan etua. Ja näin luonnollisesti valtaosassa tapauksia edelleen onkin. Metsästä elantonsa saavalla asiakkaalla on oikeus odottaa, että ammattilainen antaa hänelle järkevät suositukset.
Ideaalitilanteessa ammattilaiset kuitenkin tunnistaisivat paremmin nämä uudenlaiset asiakkaat. Pitäisi paremmin hahmottaa, että mitä se asiakas mahdollisesti halajaa. Onko tavoitteena pistää kaikki matalaksi, vai riittäisikö pienempikin tuotto? Lisääntyvälle joukolle omistajia pienempi rahatili on parempi vaihtoehto, jos samalla kokee edistävänsä luonnonsuojelua, ja saapa vielä kivat peitteiset metsätkin, jossa kerätä sieniä ja postata instaan kivoja fotoja.
Miten järkiperäisen metsänomistajan sitten tulisi suhtautua tällaiseen hippimeininkiin? Kuvitellaanpa, että naapuritontille pesiytyy tällainen metsää perinyt cityvihreä. Äänekoskella tehdas huutaa puuta, ja naapurin hippi askartelee jatkuvan kasvatuksen parissa, ei tule isoja pinoja tienvarteen. Tämä nostaa kysyntää järkiperäisen omistajan puille. Järki-ihminen tallustelee naapurin tontille keräämään mustikoita ja kuuntelee kesäillassa onnen hymy kasvoilla etäistä jyskettä moton pistäessä omaa metsää rahaksi. Samassa metsässä naapurimättäällä onnellinen naapurikin on juuri tuokkostaan täyttämässä. Pikkuvaimo leipoo illalla piirakkaa. Puut humisevat, tikka naputtaa keloa. Pikkusen kaihertaa kun naapurilla on hienompi auto, mutta äkkiä tällaiset tunteet puiden huminassa unohtuu.
”Ehkä se raadelluksi tulemisen pelko jäyti puunhalaajan mummoakin,mielikuvat siitä”
Nimenomaan näin. Mummuni pelko oli hyvin todellinen, se muovasi käyttäytymistä. Asiaan ei pystynyt vaikuttamaan todennäköisyyslaskelmilla koirien aiheuttamasta uhasta tms.
Minusta on hyvin todennäköistä, että susikin jossain vaiheessa tappaa taas ihmisen. Haloo tulee olemaan valtava, omaa käsitystäni suden olemassaolon oikeutuksesta se ei tule muuttamaan.
Olen kotoisin maalta, ihan kunnon perämettistä, jossa oli susia. Irrationaalinen susipelko, tai pikemminkin suurpetopelko, oli ja on hämmästyttävän yleistä. Mummoni ei loppuvuosinaan enää uskaltanut mennä metsään marjaan. Hän kyllä uskalsi matkustaa taatan kyydissä autolla, mikä järjellä ajatellen oli paljon riskialttiimpaa.
Yksi kylän asukas vaati lapsilleen taksikyytiä susiuhan takia. Meidän vanhemmat puolestaan antoivat meidän lasten vapaasti juosta metsissä. Eli monenlaista suhtautumista esiintyy maaseudulla, myös vihaa ja pelkoa.
Kiitos linkeistä ja infosta!
Kyselen samaa kuin muut edellä: Millä softalla nämä kpkg tiedostot avautuvat??
Edellisellä sivulla mainittiin uutisfimeissä vilahtelevat autot sotatantereilla. Tälläkin ilmiöllä on jo ikää: https://en.wikipedia.org/wiki/Toyota_War
”Kiitos terveisistä. Huomaan jääneeni mielipiteineni vähemmistöön. Ei haittaa. Metsäala on konservatiivinen. ”
Lyhyt ot-kommentti tähän. En jaksa uskoa sinun olevan vähemmistössä, on vain niin sakeaa juttua, ettei moni tiedä miten järkevästi kommentoisi.