Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Rane2, juuri näin. Tässä keskustelussa on todistettu väkevästi, että jk on uusi termi harsinnalle, ja että harsituissa metsissä oli paljon vähäarvoista lehtipuuta.
Jos väite pitää paikkansa, niin silloin jk-metsissä on paljon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta lehtipuuta. Jos taas väite on epätosi, niin silloin jatkuvaa kasvatusta kritisoidaan väärällä argumentilla.
Gla, väitteeni siitä, että jk metsissä on enemmän lehtipuita, perustuu puhtaasti tässä keskustelussa esitettyihin argumentteihin, ei ole lähdettä antaa. On esitetty, että jk on yhtä kuin harsinta, ja että harsituissa metsissä oli paljon vähäarvoista lehtipuuta.
Jk periaatteessa voisi kyllä olla keino lisätä lehtipuuta? Monella potentiaalisella asiakkaalla on valmius valita sellaisia toimia, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Hirvieläinten tuhoisuudesta olen ihan samaa mieltä kanssasi.
Edellä on ansiokkaasti keskusteltu jk:n taloudellisesta kannattavuudesta. Mutta tuo keskustelu menee minusta ohi aloitusviestin tilanteesta. Minun käsityksen mukaan aiheesta lisää tietoa hamuavat eivät ensisijaisesti tavoittele maksimaalista tuloa.
Toistan itseäni. Suomi kaupungistuu ja vihertyy. Lisääntyvälle joukolle metsä ei ole enää elinehto. Jos siitä peritystä metsästä saa joskus tuloja niin hyvä homma, mutta sen täytyy tapahtua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Tyypit haluaa hyvän omantunnon ja kivat puunhalailukuvat someen.
Tähän tilanteeseen jk sopii hyvin. Järkevän naapurin avohakkuu ei ole niin suuri ongelma luonnon monimuotoisuuden kannalta, kun tällaiset jk metsät tuovat monimuotoisuutta. Niillä kehittyy enemmän lehtipuita ja lahopuita, ainakin jos harsintapelottelut otetaan todesta.
Tämä minun kesäpaikka/metsätila on tuolla vhp-kartan kaikkein mustimmalla alueella. Eilen iltahämärissä kun nautiskelin käsityöläisolutta patiolla, niin 13 peuran lauma tuli pellolle einehtimään. Vähän hankala on täällä koettaa lisätä luonnon monimuotoisuutta suosimalla leppiä, haapoja ja pihlajia…
”Tietysti voi kasvattaa lehtipuita jatkuvasti jos hakkaa ne ainoat puolivarjopuut , jotka mahdollisesti uudistuu alikasvoksina eli kuuset pois.”
Teen juuri noin myrskyn tekemässä aukossa. Leppää ja haapaa jää kasvamaan, kuusista saa oivaa materiaalia riukuaitaan.
Merkittävimpänä haittana se, että naapuri piti toiminnan havaittuaan mua entistäkin hullumpana kaupunkilaisena.
”Jos kyseinen henkilö on alan professori ja metsäpalveluyrityksen osakas niin silloinhan lainaukseni oli bingo, eihän siinä muilla ole nokan koputtamista.”
Olen tuosta peraatteesta vähän eri mieltä. Monta oppinutta herraa on vuosikymmenten aikana saarnannut jumalan totena, että jatkuva kasvatus on metsäntuhoamista, avohakkuuta vaan ja perään äestykset ja ojitukset, niin jopa rupeaa tukki kasvamaan pahimmassakin letossa.
Jos nyt suhtaudumme tuollaisiin puheisiin epäillen, niin sallitaan samaa epäilys vanhauskoisillekin.
Eilen valkoselkätikka ekaa kertaa omalla ruokinnalla. Lisäksi pihassa käynyt harmaapäätikka ja pikkutikka, käpytikkoja on useita. Liito-oravanpöntöt olivat tänäkin vuonna tyhjiä :-/
”Mitenkä lienee aikoinaan käyty valkoselkätikan suojelun kanssa?”
Suojelu on kantanut hedelmää, kanta on vahvistunut. Olen tänä vuonna katsellut muutamaan kertaan Hatanpään Arboretumin vieressä Rantaperkiön metsässä valkoselkätikkapariskuntaa. Paikalla olleet kokeneemmat lintuihmiset totesivat, että reilu kymmenen vuotta sitten kyseisten lintujen läsnäolo olisi vetänyt paikalle bongareita. Enää ei aiheuta liikehdintää.
”Kovin ollaan täälläkin luonnosta vieraantuneita kun sanotaan että ennen rakennukset olivat lyhytikäisiä.”
Pahoittelen epätarkkaa ilmaisua. Kerron selkeämmin. Entisaikojen hyville perustuksille tehdyt ja hyvässä katossa olevat rakennukset olivat erinomaisen pitkäikäisiä. Kaikki rakennukset ja rakennelmat eivät kaikin paikoin olleet tällaisia, kuten vieläkin voi vanhoista valokuvista nähdä. Mäkitupalaisilla ja vastaavilla ei usein asuinrakennuksetkaan olleet mitenkään juhlavia, ja lisäksi vähän vauraampienkin eläjien pihapiireissä oli rakennuksia, jotka eivät olleet pitkäikäisiä. Erilaisia suojia ja muita rakennelmia pystytettiin ilman kunnon perustuksia.
Menneeseen maiseman avaruuteen vaikutti tosiaan karjan laidunnus, monellakin tavalla. Aidat on yksi syy. Kun katselee vanhoja kuvia oman suvun taloista, niin riukuaitaa menee joka paikassa: https://museot.finna.fi/Record/musketti.M012:KK1739:302 Myös rakennukset olivat lyhytikäisiä, sai olla uutta puuta kaatamassa alvariinsa rakennustarpeeksi.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta tilanne oli optimaalinen. Talojen ja kylien lähettyvillä oli aukeeta, paljon kukkasia ja perhosia. Nykyään on puskaa joka paikassa, kiireesti pitäisi niittyjä raivata ja perinnemaisemia elvyttää. Toisaalta kauempana kylistä oli vielä laajahkoja metsäalueita, joita ei metsäautoteiden ja isojen koneiden puuttuessa kovin tehokkaasti voitu hyödyntää. Nykyään toisin sekin.