Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Haittavero!? Miksi metsänomistajat tällaisia ehdottavat? Pannaanko samoin tein pinta-alavero. Yritettäisiin nyt nauttia siitä, että monenlaista sääntelyä on purettu, annettu mahdollisuuksia toteuttaa metsissä erilaisia ideoita ja ideologioita.
Eikö mieluummin koetettaisi löytää erilaisia kannustimia, joilla saada ihmiset kiinnostumaan metsistään.
Edellä Timppa kyseli näin:
”Kyllä jk-metsiin kasvaa enemmän lehtipuuta kuin jaksollisen kasvatuksen metsiin. Jossain tuolla edellä kertomani tieto yhden tilan metsistä on eräs esimerkki tästä ilmiöstä. Sitten seuraa kysymys, että mitä ihmettä tällä lehtipuulla tehdään. Suuri osa siitä on halpa-arvoista hieskoivua ja haapaa….Kyllä ainoa järkevä tapa hyödyntää Suomen metsiä on havupuiden kassvatus. Ylivoimaisesti parhaaseen tulokseen päästään jaksollisella kasvatuksella.”
Vastaan tähän vähän pidemmällä jaamistelulla, muistaakseni samantapaisia ajatuksia on foorumilla aiemmin esittäneet jotkut osaavammat ihmiset.
Metsien ja muun luonnon monimuotoisuus kärsii. Moni koppakuoriaislaji on siirtynyt tuonilmaisiin, hömötiaiset ja kuusitiaiset hupenevat silmissä. Metsäluonnon kohdalla suurin uhka biodiversiteetille on harjoitettu metsätalousmalli. On sinänsä aivan yhdentekevää pitääkö biodiversiteetin hupenemista minään oikeana ongelmana, sillä yhteiskunnallinen/poliittinen paine asian suhteen kasvaa väistämättä. Se näkyy jo nyt siinä, että metsänhoitotavat ovat kehittyneet, erilaiset vaatimukset lisääntyneet ja paine huomioida asia kasvaa kaiken aikaa.
Toisaalta meillä on sitten metsien talouspuoli. Metsät tuottavat rahaa yhteiskuntaan. Biotalous tuottaa kasvua ja verotuloja, joita tarvitaan niin soteen kuin vaikka sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkijoiden apurahoihin. Lisäksi lisääntyvä puuntuotto todennäköisesti korvaa haitallisia muovituotteita, ja on näin ekologisempi ratkaisu.
Eli puuta pitäisi tuottaa entistä enemmän, mutta samaan aikaan pitäisi paremmin huolehtia biodiversiteetista, saada lisää suojelualueita, retkimetsiä, pitää maasto peitteisenä ja huolehtia liito-oravien hyvinvoinnista.
Suojelualueita mietittäessä minun mielestäni ensisijainen kohde on metsähallituksen metsät. Kun operoidaan yksityisellä puolella, pitää edetä Metso-ohjelman hengessä. Suojeluintoa löytyy, kun löytyy säällinen korvaus. Sitten meillä on tämä jatkuva kasvatus, jossa näen suojelullista potentiaalia. Se voi olla hyvä valinta sellaiselle omistajalle, joka ei tavoittele maksimaalista tehoa. Tällainen omistaja voitaneen ohjata muutenkin monin tavoin ottamaan korostetusti luontonäkökulmat huomioon. Hänen metsiinsä jää enemmän lehtipuuta, muodostuu kivoja pökkelöitä tikkojen naputella.
Tällaisen metsänomistajan puuhastellessa tämän oman tehottomamman mutta ekologisemman systeeminsä parissa, avautuu järkiperäisemmälle toimijalle enemmän operointitilaa. Metsäntutkimuslaitoksen raporteissa lukee pian, että suojelupinta-alat etelä-Suomessa kasvavat ja yhä suurempi osa metsää pysyy peitteisenä. Tämän tiedon valossa on paljon helpompi edistää biotaloutta. Tämä on tavallaan työnjakokysymys: Tietty porukka huolehtii koppakuoriaisista, ja toinen ensisijaisesti tehokkaasta puuntuottamisesta. Tämän vuoksi en itse pidä kysymystä siitä, että onko jk yhtä tuottoisaa kuin perinteinen malli, tämän keskustelun tärkeimpänä aiheena. Minä luulen, että moni jk:n kallellaan päin oleva on valmis hyväksymän tietyn tehottomuuden.
Tuo on varmasti idealisoitu ja yksinkertaistava näkemys, mutta noinkin asiaa voi minusta tarkastella. En esim. väitä, etteikö moni tehokkuuden nimiin vannova omistaja kuitenkin huolehtisi monin tavoin luonnostakin. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen mallissa tuntuisi olevan tietty tekninen ongelma, eli miten saada vauhtiin taimettuminen ja saada metsästä monilajinen? Lisäksi kummallakin ryhmällä on yhteinen ongelma, sorkkaeläimet.
Rane2, juuri näin. Tässä keskustelussa on todistettu väkevästi, että jk on uusi termi harsinnalle, ja että harsituissa metsissä oli paljon vähäarvoista lehtipuuta.
Jos väite pitää paikkansa, niin silloin jk-metsissä on paljon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta lehtipuuta. Jos taas väite on epätosi, niin silloin jatkuvaa kasvatusta kritisoidaan väärällä argumentilla.
Gla, väitteeni siitä, että jk metsissä on enemmän lehtipuita, perustuu puhtaasti tässä keskustelussa esitettyihin argumentteihin, ei ole lähdettä antaa. On esitetty, että jk on yhtä kuin harsinta, ja että harsituissa metsissä oli paljon vähäarvoista lehtipuuta.
Jk periaatteessa voisi kyllä olla keino lisätä lehtipuuta? Monella potentiaalisella asiakkaalla on valmius valita sellaisia toimia, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Hirvieläinten tuhoisuudesta olen ihan samaa mieltä kanssasi.
Edellä on ansiokkaasti keskusteltu jk:n taloudellisesta kannattavuudesta. Mutta tuo keskustelu menee minusta ohi aloitusviestin tilanteesta. Minun käsityksen mukaan aiheesta lisää tietoa hamuavat eivät ensisijaisesti tavoittele maksimaalista tuloa.
Toistan itseäni. Suomi kaupungistuu ja vihertyy. Lisääntyvälle joukolle metsä ei ole enää elinehto. Jos siitä peritystä metsästä saa joskus tuloja niin hyvä homma, mutta sen täytyy tapahtua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Tyypit haluaa hyvän omantunnon ja kivat puunhalailukuvat someen.
Tähän tilanteeseen jk sopii hyvin. Järkevän naapurin avohakkuu ei ole niin suuri ongelma luonnon monimuotoisuuden kannalta, kun tällaiset jk metsät tuovat monimuotoisuutta. Niillä kehittyy enemmän lehtipuita ja lahopuita, ainakin jos harsintapelottelut otetaan todesta.
Tämä minun kesäpaikka/metsätila on tuolla vhp-kartan kaikkein mustimmalla alueella. Eilen iltahämärissä kun nautiskelin käsityöläisolutta patiolla, niin 13 peuran lauma tuli pellolle einehtimään. Vähän hankala on täällä koettaa lisätä luonnon monimuotoisuutta suosimalla leppiä, haapoja ja pihlajia…
”Tietysti voi kasvattaa lehtipuita jatkuvasti jos hakkaa ne ainoat puolivarjopuut , jotka mahdollisesti uudistuu alikasvoksina eli kuuset pois.”
Teen juuri noin myrskyn tekemässä aukossa. Leppää ja haapaa jää kasvamaan, kuusista saa oivaa materiaalia riukuaitaan.
Merkittävimpänä haittana se, että naapuri piti toiminnan havaittuaan mua entistäkin hullumpana kaupunkilaisena.
”Jos kyseinen henkilö on alan professori ja metsäpalveluyrityksen osakas niin silloinhan lainaukseni oli bingo, eihän siinä muilla ole nokan koputtamista.”
Olen tuosta peraatteesta vähän eri mieltä. Monta oppinutta herraa on vuosikymmenten aikana saarnannut jumalan totena, että jatkuva kasvatus on metsäntuhoamista, avohakkuuta vaan ja perään äestykset ja ojitukset, niin jopa rupeaa tukki kasvamaan pahimmassakin letossa.
Jos nyt suhtaudumme tuollaisiin puheisiin epäillen, niin sallitaan samaa epäilys vanhauskoisillekin.
Eilen valkoselkätikka ekaa kertaa omalla ruokinnalla. Lisäksi pihassa käynyt harmaapäätikka ja pikkutikka, käpytikkoja on useita. Liito-oravanpöntöt olivat tänäkin vuonna tyhjiä :-/
”Mitenkä lienee aikoinaan käyty valkoselkätikan suojelun kanssa?”
Suojelu on kantanut hedelmää, kanta on vahvistunut. Olen tänä vuonna katsellut muutamaan kertaan Hatanpään Arboretumin vieressä Rantaperkiön metsässä valkoselkätikkapariskuntaa. Paikalla olleet kokeneemmat lintuihmiset totesivat, että reilu kymmenen vuotta sitten kyseisten lintujen läsnäolo olisi vetänyt paikalle bongareita. Enää ei aiheuta liikehdintää.