Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset

Saattaa hyvinkin kertyä 50 tuhatta nimeä. Eduskunnassa ei mene läpi. Mutta ehkä tämä kuitenkin jotain painetta luo miettiä Metsähallituksen asema ja prioriteetit uusiksi.

Yksityismetsänomistajan kannalta tuo vaatimus avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla voisi periaatteessa olla hyväkin asia. Markkinoilla tarjolla olevan puun määrä vähenee, ja tämä saattaa nostaa yksityisen myyjän puun hintaa. Toisaalta moni varmasti ajattelee niin, että tämä on vain ensiaskel. Kun on ensn saatu muutos aikaan valtion mailla, vaaditaan sitä yksityistenkin maille.

Minulle olisi varsin ok jos avohakkuut loppuisivat valtion mailta. Ongelma tässä on se, että perustelut vaikuttavat aika heikoilta, vievät uskottavuutta. Vaikkapa tämä kohta: Jatkuvan kasvatuksen mallissa ei tule kustannuksia uudistamisesta tai taimikonhoidosta. Lisäksi kaikki hakkuut tuottavat arvokkaita tukkipuita ja tuloa. Näin jatkuva kasvatus voi olla usein jopa kannattavampaa kuin avohakkaaminen, tulorakenne vain on erilainen.

Tällä foorumilla jatkuvaa kasvatusta kannattavasti harjoittavat ovat kertoneet, että heille tulee uudistamiskustannuksia ja taimikonhoitokustannuksia. Raportti maalaa jatkuvasta kasvatuksesta kuvan, jossa ilman työtä ja vaivaa voi napsia aina tukkeja pois. Se ei taida ihan pitää paikkaansa.

Noroja voi olla vaikea huomata. Järven luulisi näkyvän paremmin. Tätä vähän ihmettelin, kun on noin jyrkkä rinnekin. https://aijaa.com/n3UOXl

Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla.

Edellisillä sivuilla oli puhetta siitä, että onko olemassa biologisia perusteita pitää hirvikanta etelässä suurempana. Perusteluja kysellessäni ohjattiin kysymään tutkijoilta, ja ehkä sen vielä teenkin. Siihen asti väitän, ihan vaan mutupohjalta, että perusteita ei ole. Syyt tiheämpään kantaan tulee esiin raportissa sekä tässä keskustelussa. Ensinnäkin halutaan välttää paikallisia tyhjiöitä, ja toisekseen halutaan pitää kanta niin korkeana, että nuorisolla/metsästäjillä piisaa mielenkiinto. Vallitsee käsitys, että jos ammuttavaa on vähemmän, niin harrastajia ei riitä. Ehkäpä on niin, että toiminta uudelleen organisoimalla olisi mahdollista saada uusia toimijoita, viittaan esim. Annelin esimerkkiin?

Suorittavalla portaalla oli tuossa edellä hyvä käsite, eli siedettävä taso. Käsitteen monitulkintaisuuteen tiivistyy paljon. Se mikä yhdelle on siedettävä taso, on toiselle liikaa, ja toisen siedettävä taso on toiselle liian vähän. Koska ihmisillä on niin erilaisia intressejä, on hyvin vaikea saavuttaa suloista yhteisymmärrystä. Olen tietenkin jäävi siinä mielessä, että A) en metsästä ja B) olen ikäni katsellut perheen metsässä hirvien tekemiä vahinkoja, ja törmännyt niihin jopa omassa Nalle Puhin puolen hehtaarin monimuotoisuusparatiisissa.

Intressejä arvioidessa voisi koettaa hyödyntää John Rawlsin oikudenmukaisuusteoriaa, vertailla erilaisia oikeuksia ja vapauksia. Toisaalta meillä on metsästäjän oikeus saada paljon saalista. Sitten meillä on metsänomistajan oikeus hankkia toimeentulo. Minusta nähden toinen arvo on merkittävämpi kuin toinen. Tuntuisi loogiselta ajatella, että asiassa pitäisi toimia enemmän maanomistajien intressien pohjalta. Mutta kuten planterin esimerkki osoittaa, näinhän homma ei toimi.

Tämä vallitseva asiantila aiheuttaa monelle metsänomistajalle vahvan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Tilannetta ei yhtään paranna sellaiset ohjeistukset, että hoitaisit metsäsi kunnolla, niin tuhoja ei tulisi. Tai sellaiset ajatukset, jossa hirvituhoja vähätellään vertaamalla niitä hoitamattomiin taimikoihin. Todennäköisestihän asia on niin, että hirvivahingoista ääntä pitävät juuri ne omistajat, jotka koettavat hoitaa metsiään tehokkaasti, ja silti sarvipäitä vilistää taimikoissa.

Lopuksi voisi vielä koettaa hahmotella mikä tilanteessa on positiivista. Tässähän ei ole vastakkain pohjimmiltaan metsästys ja maanomistus, vaan hirvivahingot ja maanomistus. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Metsästyksen monet inhimillisesti arvokkaat ulottuvuudet voidaan saavuttaa myös pienemmällä sorkkaeläinkannalla. Tämä vaatii vaan tiettyä mentaalista muutosta metsästäjien taholta.

Riista-aidat varmasti vaikuttavat kulkuun. Mutta eikös samalla tavalla pohjoisessa poroaidat rajaa alueita, ja silti vältytään perinnöllisiltä ongelmilta.