Yksityismetsänomistajan kannalta tuo vaatimus avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla voisi periaatteessa olla hyväkin asia. Markkinoilla tarjolla olevan puun määrä vähenee, ja tämä saattaa nostaa yksityisen myyjän puun hintaa. Toisaalta moni varmasti ajattelee niin, että tämä on vain ensiaskel. Kun on ensn saatu muutos aikaan valtion mailla, vaaditaan sitä yksityistenkin maille.

Minulle olisi varsin ok jos avohakkuut loppuisivat valtion mailta. Ongelma tässä on se, että perustelut vaikuttavat aika heikoilta, vievät uskottavuutta. Vaikkapa tämä kohta: Jatkuvan kasvatuksen mallissa ei tule kustannuksia uudistamisesta tai taimikonhoidosta. Lisäksi kaikki hakkuut tuottavat arvokkaita tukkipuita ja tuloa. Näin jatkuva kasvatus voi olla usein jopa kannattavampaa kuin avohakkaaminen, tulorakenne vain on erilainen.

Tällä foorumilla jatkuvaa kasvatusta kannattavasti harjoittavat ovat kertoneet, että heille tulee uudistamiskustannuksia ja taimikonhoitokustannuksia. Raportti maalaa jatkuvasta kasvatuksesta kuvan, jossa ilman työtä ja vaivaa voi napsia aina tukkeja pois. Se ei taida ihan pitää paikkaansa.

Noroja voi olla vaikea huomata. Järven luulisi näkyvän paremmin. Tätä vähän ihmettelin, kun on noin jyrkkä rinnekin. https://aijaa.com/n3UOXl

Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla.

Edellisillä sivuilla oli puhetta siitä, että onko olemassa biologisia perusteita pitää hirvikanta etelässä suurempana. Perusteluja kysellessäni ohjattiin kysymään tutkijoilta, ja ehkä sen vielä teenkin. Siihen asti väitän, ihan vaan mutupohjalta, että perusteita ei ole. Syyt tiheämpään kantaan tulee esiin raportissa sekä tässä keskustelussa. Ensinnäkin halutaan välttää paikallisia tyhjiöitä, ja toisekseen halutaan pitää kanta niin korkeana, että nuorisolla/metsästäjillä piisaa mielenkiinto. Vallitsee käsitys, että jos ammuttavaa on vähemmän, niin harrastajia ei riitä. Ehkäpä on niin, että toiminta uudelleen organisoimalla olisi mahdollista saada uusia toimijoita, viittaan esim. Annelin esimerkkiin?

Suorittavalla portaalla oli tuossa edellä hyvä käsite, eli siedettävä taso. Käsitteen monitulkintaisuuteen tiivistyy paljon. Se mikä yhdelle on siedettävä taso, on toiselle liikaa, ja toisen siedettävä taso on toiselle liian vähän. Koska ihmisillä on niin erilaisia intressejä, on hyvin vaikea saavuttaa suloista yhteisymmärrystä. Olen tietenkin jäävi siinä mielessä, että A) en metsästä ja B) olen ikäni katsellut perheen metsässä hirvien tekemiä vahinkoja, ja törmännyt niihin jopa omassa Nalle Puhin puolen hehtaarin monimuotoisuusparatiisissa.

Intressejä arvioidessa voisi koettaa hyödyntää John Rawlsin oikudenmukaisuusteoriaa, vertailla erilaisia oikeuksia ja vapauksia. Toisaalta meillä on metsästäjän oikeus saada paljon saalista. Sitten meillä on metsänomistajan oikeus hankkia toimeentulo. Minusta nähden toinen arvo on merkittävämpi kuin toinen. Tuntuisi loogiselta ajatella, että asiassa pitäisi toimia enemmän maanomistajien intressien pohjalta. Mutta kuten planterin esimerkki osoittaa, näinhän homma ei toimi.

Tämä vallitseva asiantila aiheuttaa monelle metsänomistajalle vahvan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Tilannetta ei yhtään paranna sellaiset ohjeistukset, että hoitaisit metsäsi kunnolla, niin tuhoja ei tulisi. Tai sellaiset ajatukset, jossa hirvituhoja vähätellään vertaamalla niitä hoitamattomiin taimikoihin. Todennäköisestihän asia on niin, että hirvivahingoista ääntä pitävät juuri ne omistajat, jotka koettavat hoitaa metsiään tehokkaasti, ja silti sarvipäitä vilistää taimikoissa.

Lopuksi voisi vielä koettaa hahmotella mikä tilanteessa on positiivista. Tässähän ei ole vastakkain pohjimmiltaan metsästys ja maanomistus, vaan hirvivahingot ja maanomistus. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Metsästyksen monet inhimillisesti arvokkaat ulottuvuudet voidaan saavuttaa myös pienemmällä sorkkaeläinkannalla. Tämä vaatii vaan tiettyä mentaalista muutosta metsästäjien taholta.

Riista-aidat varmasti vaikuttavat kulkuun. Mutta eikös samalla tavalla pohjoisessa poroaidat rajaa alueita, ja silti vältytään perinnöllisiltä ongelmilta.

Harrastelija, varmuuden vuoksi selvennän kysymystäni, tuo edellinen viestini kun on tulkittavissa kahdella tavalla. En viitannut hirvien metsätaloudelle aiheuttamiin ongelmiin, vaan hirville aiheutuviin ongelmiin. Suorittavan portaan edellä suosittelemassa raportissa kun kerrotaan, että pohjois-Suomessa harva hirvikanta on ok, eläimet osaavat liikkua ja löytävät toisensa  paikallisista tyhjiöstä huolimatta, ei tule hirville perinnöllisiä sairauksia tai muita ongelmia.

Mutta sitten etelä-Suomessa raportin mukaan sama pienempi tiheys aiheuttaisi ongelmia! Hirvien pelätään degeneroituvan. Arvellaan, että ne eivät löydä toisiaan, eikä uskota, että kantaa kyetään pitää metsästämällä samalla tapaa tasapainossa uros/naaras -suhteen osalta kuin pohjoisessa. On hyvin mahdollista, että asia on juuri noin, mutta haluaisin kuulla suorittavalta vähän tarkemmat perustelut tälle hirvien erikoiselle käytökselle.

Äkkiseltään ajatellen väitteen voisi ajatella perustuvan ensisijaisesti sosiaalisiin syihin. Eli siihen, että etelässä on enemmän metsästäjiä. Siksi kannattaa pitää hirvikanta niin korkeana, ettei minkään porukan alueelle synny hirvityhjiötä, että kaikilla piisaa ammuttavaa. Tämä on ymmärrettävä ajatus, mutta mikäli se on todellinen syy, niin olisi hyvä tuoda se avoimemmin ilmi.

Raportissa tuodaan ansokkaasti esiin metsästyksen monet inhimilliset arvot. Se yhdistää kyläläisiä, antaa sosiaalisia kontakteja. Peijaiset ovat hiipuvien kylien vuodenaikaiskierron kohokohtia. Hirvisoppa höyryää pöydässä, sahtiakin löytyy, saattaapa hanurikin suoltaa sulosointujaan. Oikein somaa. Väitän kuitenkin, että samat sosiaaliset arvot voidaan saavuttaa pienemmälläkin kannalla! Päinvastoin yksittäisen hirven kaadon arvo vaan kasvaisi, jos kanta olisi pienempi. Edelleenkin voisi istua passissa ja paistaa makkaraa porukalla, vaikka saalista tulisi vähemmän. Ei pienempi kanta estäisi pitämästä peijaisia ja ottamasta ryyppyä. Jos nyt jonain vuonna ei saataisi yhtään hirveä, niin seuraavana vuonna hirvenkaataja olisi entistäkin tyytyväsempi onnistuneesta laukauksestaan.