Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Yksi sellutehdas lisää kansantaloutta miljardeilla ja ihmisillä on järkevää tekemistä, liikutaan oikeilla asioilla ja tehdään eikä puuhastella, eläinten punnitseminen ja mittaaminen ei tunnu yhtä järkevältä.
Aika vähän on sellaisia tutkimusaiheita, mitkä ei jonkun mielestä olisi joutavaa jaamistelua. Itse pidän jotain koppakuoriaisten mittaamista kuitenkin järkevämpänä touhuna kuin montaa muuta tutkimusalaa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005725278.html
<span class=”votsikko”>Rengastajan</span> ottamasta valokuvasta alkanut pöllögate ”korpeaa” Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimiston johtajaa Jari Valkamaa.
Valkaman mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää, että rengastajien ja maanomistajien välillä vallitsisi hyvä luottamussuhde. Ilman maanomistajan lupaa pönttöjä ei saa viedä metsään, eikä rakentaa tekopesiä.
– Suhteet kannattaa pitää kunnossa. Se vie monta asiaa eteenpäin.
”Pönttöjäkään ei tarvita, oksahangat ovat niin voimakkaita ylälatvuksessa että siellä tintin pieni pesä pysyy hyvin.”
Ei pesi tintti oksanhangassa. Esim. peipponen kyllä pesii. Vanhalla haavalla on valtava arvo metsän monimuotoisuuden ylläpitäjänä, pesii monenlaista hyönteistä ja muuta mönkijää.
Tällaisen kesäasukkaan juhlahetki oli se, kun paikallinen kaivurikuski pihalla operoidessaan kehui asennettani puihin: Monet muut kaupunkilaiset mökkiasukkaat eivät kuulemma tajua kaataa puita talojen vierestä. Tuli ihan aikuinen olo.
Pöllön hyödyllinen asustuspaikka on hakkuuaukon säästöpuut tai reunametsän puut. On ruokapöytä heti alla.
Mulla odottaa pari pöllön pönttöä viemistä, ja nyt rajan takana olisi tarjolla tuore aukko. Onko kokemuksia tuosta, että hyväksyykö esim. lehtopöllö tuollaisen säästöpuun keskellä aukkoa pesäpaikaksi?
Monen muun seikan lisäksi tuossa uhanalaisuus hommassa unohtuu helposti, että jo ennen tuon ”piiskatermin” uhanalainen keksimistä noista uhanalaisista aika moni oli harvinainen, on aina ollut ja on sitä edelleen.
Totta. Termin uhanalainen sisältö ja laajuus voidaan ymmärtää monella tavalla. Itseäni kiinnostaa erityisesti ihmisen toiminnasta johtuva uhanalaistuminen, sillä siihen periaatteessa voisi koettaa vaikuttaa. Kun jonkin viherpeipon kanta romahtaa taudin seurauksena, niin minkäs ihminen sille voi?
En tunne esim. valkoselkätikan historiaa Suomessa. Tuntuisi kuitenkin loogiselta ajatella, että sen kanta on aikoinaan runsastunut ihmisen toiminnan seurauksena (kaskikoivikot). 1900 -luvulla ihmisen tapa käyttää metsää muuttui, ja se alkoi harvinaistumaan. Kannattaako nyt siis hirveästi nähdä vaivaa lajin eteen, kun sen esiintymisen paras piikki johtuu ihmisestä? Itse ajattelen, että kyllä kannattaa. En oikein ymmärrä sellaista fatalistista näkemystä, että kyllä luonto hoitaa, kun toisaalta samaan aikaan ihminen laajamittaisesti vaikuttaa luontoon. Jos ja kun ihminen pitää valtaosaa metsäpinta-alasta talouskäytössä, voidaan pienialaisesti myös ’keinotekoisesti’ lisätä luonnon monimuotoisuutta tietynlaisia elinympäristöjä suojelemalla ja elvyttämällä.
Tuossa klasin takanakin on kaistale kirveen koskematonta kalliometsää (n. 200 vuotiasta)
Hieno homma! Ongelma tässä edellä mainittujen tiettyjen lajien suhteen monasti on vain se, että puhumme nimenomaan kaistaleista.
Luulisin mieluummin, että mahdollinen lintujen harveneminen johtuu metsien ikääntymisestä.
Ymmärsinkö nyt oikein?, Olet siinä uskossa, että noiden metsäluonnossa uhanalaistuneiden lajien väheneminen johtuu metsien ikääntymisestä? En nyt ihan hahmota tätä logiikkaa. Edellämainitut uhanalaituneet lajit ovat nimenomaan vanhojen metsien lajeja. Miten siis olettamasi metsien ikääntyminen selittäisi näiden lajien vähenemisen? Onko tässä nyt taas joku kokemusasiantuntijuuteen perustuva juttu jota en tajua?
Kun noista linnuista nyt ruvettiin höpöttämään, niin linkkaanpa tämän tutkimuksen muutaman vuoden takaa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf
Ainakin sivut 19-21 kannattaa silmäillä. Sivun 19 listasta käy selville, että merkittäviä uhanalaistumista vaikuttavia tekijöitä on monia muitakin kuin muutokset metsissä. Oikein laiskalle lukijalle copypastean seuraavan metsiä käsittelevän tekstinpätkän: Uhanalaisten lajien osuus ei ole metsissä yhtä korkea
kuin monissa muissa harvinaisemmissa elinympäristöissä.
Silti metsätalouden aiheuttama yli puoli
vuosisataa jatkunut metsien rakennemuutos on yhä
merkittävä uhanalaisuuden syy linnuilla (Fraixedas
Nuñez ym. 2015a, b). Vaikka ensisijaisesti metsäympäristön
lajeista vain yksitoista on uhanalaisia ja viisi
silmälläpidettäviä, on syytä huomata, että EteläSuomen
yleisten metsälajien kannankehitykset ovat
olleet keskimäärin negatiivisempia vuosina 1999–2013
kuin vuosina 1984–1998. Lisäksi sukkession loppuvaiheiden
elinympäristöjä (varsinaisia metsiä) suosivilla
lajeilla väheneminen on ollut voimakkaampaa kuin
pensaikkoja ja hakkuuaukeita suosivilla lajeilla ja että
karuja elinympäristöjä (mäntymetsiä ja rämeitä) suosivat
lajit ovat taantuneet verrattuna rehevissä elinympäristöissä
viihtyviin lajeihin (Fraixedas Nuñez ym.
2015b; analyysissä 32 lajia). Voimakas metsätalous on
johtanut luonnontilaisen kaltaisten metsien ja erityisesti
lahopuun vähenemiseen. Hömötiainen (Poecile
montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus),
jotka ovat olleet metsiemme runsaimpia lajeja, ovat
vähentyneet huolestuttavasti, eikä muita syitä kuin
mainitut ole löydettävissäEli siis talitiaiset ovat muutaneet ihmisten kanssa urbaaniin ympäristöön
Pitkälti näin. Vielä jännempi esimerkki on sinitiainen. Se levittäytyi Suomeen vasta 1800 -luvun lopussa, ja nyt sitä on vähän joka paikassa.