Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
”Kyse on paljon muustakin kuin metsän kasvusta.”
Siis mistä muusta? Minusta hyvä metsänkasvu ilmoittaa, että siellä on kaikki hyvin. Kuollut puu taas kertoo, että siellä on joku tuholainen…. Tässä lahopuuasiassa on mielestäni kyse uskonnosta ilman mitään tieteellistä pohjaa.
En osaa arvioida kuolleen puun merkitystä metsänkasvulle, Annelilla edellä oli jotain osviittaa. Minusta kyse on ennenkaikkea tästä: Osa lajeista on erikoistunut elämään metsäpaloaukioilla, osa metsäniityllä, osa viihtyy leppäpusikossa ja osaa taas on erikoistunut elämään sellaisessa vanhassa mätänevässä metsässä, missä aukkopaikoissa suppilovahverot nousevat sammaleesta ja vanhoja puita makoilee maassa pitkällään. Näen tämän luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen itseisarvoksi. En tiedä pystyykö kukaan tiedemies koskaan kalkuloimaan jokaiselle koppakuoriaiselle rahallista arvoa, osoittamaan toteen, että kun tämän koppiksen kotimetsä säästyy niin talous kasvaa niin ja niin paljon. Tuskinpa vaan pystyy.
Selvennykseksi Puunhalaajalle. Olen lukenut mm maanmittarien kuvauksen 1800-luvun alun syntymäpaikastani Muuramesta. Kuvauksen mukaan metsät olivat melkein totaalisesti hävitetty. Niin ne olivat hävitetty myös laajalti koko Suomesta
Lähden vähän kauempaa. Tässä on luettelo ylä-satakunnan eränkävijätalollisista http://www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/kulkijoita.htm Noi on vähiin päihin kaikki mun esi-isiä. Tyypeillä oli eräsijat hyvinkin kaukana, väestöä oli vähän ja metsää vähän hitosti pyytää riistaa. Näin siis 1500 – 1600 -luvuilla. 1700 ja erityisesti 1800 luvuilla väestö lisääntyi ja työntyi laajemmalle. Kiistaton fakta, jonka näkee valokuvista otsallaankin, on puun suuri kulutus. Maisema oli paljon avarampaa asutuksen lähellä, puut käytettiin vähiin päihin. Finnassa on valokuvia 1930 -luvulta mun esi-vanhempien taloista, maisemat ovat tuolloinkin vielä paljon avarampia.
Kiistaton fakta ovat myös 1800 -luvulla esitetyt lukuisat huolestuneet lausunnot metsien häviämisestä. Anneli viittasi tähän juttuun: https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6262.pdf Tilanne oli niin paha, että maailman kaikista paikoista Kurussa oli puupula. Keskustelussa joku esitti huomion, että on vähän tulkinnanvaraista mitä hävityksellä tarkoitetaan. Jos tosiaan oltiin huolissaan 250 vuotta vanhojen oksattomien honkien määrästä, niin sellaiset yksilöt on varmasti haalittu kasaan vähän kauempaakin. Tiedetään myös se, että kaskikulttuurialueilla metsiä kaskettiin paljon, ja pohjanmaalla niitä katosi peltojen ja tervanpolton myötä.
Toisaalta meillä sitten ties kuinka paljon silminnäkijäkuvauksia ja kertomuksia laajoista erämaista. Miten meillä on voinut olla samaan aikaan laajat erämaat ja tuhotut metsät? Ymmärtääkseni selitys on kahtalainen: ”Tuhottu metsä” on voinut ollut sellainen, josta on haettu mastopuita ja muita hyvin järeitä puita. Se on silti pysynyt laajalti peitteisenä ja tarjonnut monille metsäluonnon lajeille paremmat olosuhteet kuin nykyään, jolloin metsissä toki on enemmän puita. Toisekseen tämä ristiriita selittyy ihmisten määrällä ja kehitysmäärällä. Metsää pistettiin matalaksi sieltä missä sitä järkevästi voitiin hyödyntää. Kun ei ollut metsäautoteitä ja teknologiaa, syrjemmällä jäi väkisin laajojakin alueita, joita ei voinut tehokkaasti hyödyntää. Näiden erämaiden vähittäisestä tuhoutumisesta 1900 löytyy paljon erilaisia silminnäkijäkuvauksia.
Edelläesittämäni on ihan omaa tuumailua, en voi väittää faktaksi. Tuo kirjoittamani selitys minusta kuitenkin näppärästi tekisi ymmärrettäväksi ristiriitaiset historialliset kertomukset. Siihen täällä esitettyyn näkemykseen, että Suomen metsistä oli joskus 1800 -luvun vaihteessa lahopuut loppunut kun kylän mummot kelkkoi ne kaikki polttopuiksi, en pysty uskomaan. Kyllä ei A.E Järvinen kirjoittanut koskaan, että jäi rakovalkeat polttamatta ja nokipannukahvit keittämättä, koska mummo vei puut nedän edestä!
Selvennykseksi Puunhalaajalle. Olen lukenut mm maanmittarien kuvauksen 1800-luvun alun syntymäpaikastani Muuramesta. Kuvauksen mukaan metsät olivat melkein totaalisesti hävitetty.
Itse törmäsin samoihin tietoihin tässä hyvässä kirjassa: Luonnon ehdoilla vai ihmisen arvoilla? : polemiikkia metsiensuojelusta 1850-1990 Tästä aiheesta olen kirjoittanut aiemmin, ja vastaan lisää kun pääsen parin päivän päästä koneelle ajan kanssa. Kirjaan tätä ruokatunnilta töistä ja heti kun työt loppuu, lähden viikonlopuksi Jätkän kuvaamalle työmaalle: Niittelen heiniä raivaamaltani metsäniityltä/hakamaalta. Niityn tapauksessa puuston raivaus ja maiseman avoimena pitäminen selvästi lisää luonnon monimuotoisuutta.
Kerrohan sitten mitä sieltä vanhasta lahoavasta metsästäsi löytyy. Kun kerran aukon lajitkin tiedät.
Siis mullahan ei itsellä ole virallisesti suojeltuna kuin vajaa hehtaari. Eikä sekään ole tyypillistä ikivanhaa metsää, ei ole siis synkkää kuusikkoa vaan isoja petäjiä ja haapoja. Joten lajisto on erilainen kuin tyypillisesti vanhoissa metsissä.
Nopean googlauksen tuloksena seuraavat hyödylliset linkit, joista saa osviittaa lajeista.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Metsalajien_esittelyt
http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c4-threatened-forest.htm
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/metsatalous-ja-uhanalaiset-lajit-julkaisu.pdf
https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me13-metsien-uhanalaiset-lajit
En kyllä ole vieläkään ymmärtänyt sitä miten se, että kasvatamme kuusta, mäntyä ja koivua ja vähän muutakin vaikuttaa luonnon monimuotoisuutta heikentävästi, kun verrataan tilanteeseen 200-, 150-, 100- tai vaikka 50-vuotta sitten.
Vastailenpa tähän laajemmin. Olen monta kertaa tuijottanut ruutua silmät pyöreänä kun täällä joku maalailee miten avohakkuu lisää luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin peitteinen metsänkasvatus tai metsien suojelu.
En keksi kuin yhden tilanteen jossa avohakkuu lisää luonnon monimuotoisuutta. Kuvitellaan, että metsäpalstasi ympärillä on peninkulma joka suuntaa jotain hippien suojelureservaattimetsää. Paikoin se on vanhaa metsää, paikoin muuten vaan hämärää ja tiuhassa kasvanutta kuusikkoa. Nyt jos tuossa tilanteessa mennä pamauttaa kymmenen hehtaarin aukon, niin jovain luonnon monimuotoisuus kasvaa: Tulee horsmaa, vatukkoa, korvasieniä, pajulintuja, ehkä kivitaskujakin. Lajeja, joita ei ole ympäröivissä metsissä yhtään tai ainakaan paljon.
Aika harvassa on tuollaiset tilanteet, oikeastaan tilanne on päinvastainen. Jos sulla on kymmenen hehtaaria vanhaa ja lahoavaa metsää, niin sen suojeleminen lisää luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin hakkaaminen. Tuossa vanhassa metsässä on sellaisia lajeja, joita ei ole ympäröivissä järkevästi operoiduissa metsissä.
Meillä ei ole vaarassa hävitä talousmetsissä viihtyvät lajit. Kyllä löytää punakylkirastas pesänpaikan, ei ole kanta huvennut. Monella muulla lajilla tilanne on eri. Tästä syystä vanhojen metsien suojelu on niin tärkeää. Tarvitaan monenlaisia metsiä. On tilaa avohakkuille ja aukoille, kunhan vaan saadaan lisää sitä kammottua lahopuuta pursuavaa vanhaa metsää suojelluksi. Ja sanon vielä sen, että tämä suojelun lisäys tulisi minusta saada valtion metsistä, yksityisten mailta vain kunnon korvauksilla.
Jostain syystä uusiutuvan raaka-aineen tuotannon lisääminen on niin vihreille kuin muullekin luontoväelle kovin vaikeasti hyväksyttävä ajatus. Muuta syytä en keksi kuin Visakallon esittämät näkemykset vai onko jollain muita selityksiä?
Eikös tässä ole kyse vaan siitä, että monen ihmien käsityksen mukaan tuo raaka-aineen tuotannon lisääminen tarkoittaa ongelmia luonnon monimuotoisuudelle? Itse tahdon luonnollisesti sekä säästää että syödä kakun. Haaveilen tilanteesta, jossa talousmetsät on hyvin hoidettu ja kasvavat tehokkaasti, ja samaan aikaan on entistä isompi määrä hehtaareja suojelussa tai edes tehottomammassa jatkuvassa kasvatuksessa.
SAK:n lakimies radion uutisissa (klo 16.00 uutisissa ainakin) väläytti metsämaan kiinteistöveroa. Se olisikin tehokas tapa lisätä puuta markkinoille ja laskea samalla sen hintaa.
Vaikka meillä olisi jokaisella reserviläisellä olalta laukaistava ohjus pihalla liikkuessamme, ei meidän asearsenaalissa olisi aihetta henskeleitten paukuttamiseen.
Taistelupanssarivaunujen kohdalla tilanne lienee ihan ok, samoin joissain muissa ajoneuvoissa, Patrian AMV on aika jees. Lisääkin saisi toki olla. Toivottavasti valmius alkaa tekemään miinoja on säilytetty.
Asearsenaalin määrä ja hyvyys on aina suhteellista. Moneen lähiseudun maahan verrattuna asiat on ihan hyvin.
Isisiä aseistavat venäläiset ja kiinalaiset parhaansa mukaan.
Isisillä, Al-qaidalla ja muilla terroristiryhmillä on aseita niin idästä kuin lännestä. On ohjuksia USA:sta ja ranskasta, pyssyä niin balkanilta kuin venäjältäkin. Aseiden alkuperämaa ja kustantaja ei kuitenkaan ole Kiina tai Venäjä. Päinvastoin, Venäjä suoltaa aseita Assadille. Terroristien aseet kustantavat erityisesti Saudi-arabia ja muut öljydiktatuurit sekä näitä tukeva USA.
Lähi-idässä on käynnissä monitasoinen sota, jota käydään useassa eri paikassa. Toisaalta siellä on vastakkain USA ja Venäjä, ja näiden alapuolella operoi sunnit saudien johdolla siialaista Irania vastaan. Maatasolla on sitten monia pieniä paikallisia toimijoita. Eri toimijoilla on hyvin erilaisia intressejä. Esim. Israelille on ollut oikein hyvä, että Syyriassa on sunniterroristit kapinoinet. Iranin suunnitelma luoda Iranista Libanoniin ulottuva shiia-vyöhyke on kammottava suunnitelma Israelin turvallisuuden kannalta. Yhtä lailla se kammottaa saudeja.
Sutta saa Virossa -toisin ,kun Suomessa -metsästää. Taisi olla puolet kannasta joka vuosi
Kanta on ilmeisen elinvoimainen, koska Virossa susia on jotain 150 – 200.