Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Silloin 100 vuotta sitten lahopuun alueelliset vaihtelut olivat epäilemättä suuret. Oli laajoja lahopuuttomia alueita asutuksen liepeillä ja vastaavasti alueita, joista niitä ei pitkin matkojen tai vaikeiden maastojen vuoksi kerärätty lainkaan.
Noin minäkin uskon, Timppa.
Tämän monimuotoisuuskeskustelun monimutkaisuutta kuva hyvin se, että käsitykseni mukaan asutuksen läheiset alueet olivat sata vuotta sitten moninkertaisesti arvokkaampia kuin nyt. Eli vaikka oli kerätty lahopuut pois ja muutenkin hakattu puut isoilta alueita asutuksen piiristä, oli tämä luonnon kannalta parempi kuin nykyinen umpeenkasvava pusikkoympäristö.
Voi siis olla että metsien biodiversiteetti ei vähenekään niin kuin on väitetty.Tai ainakin väheneminen johtuu jostain muusta kuin lahopuun määrästä.
Aika turvallisesti voi väittää, että muutkin tekijät vaikuttavat.
Viimeiset kottaraiset olen nähnyt Etelä-Espoossa. Sieltä on aikamoinen matka lähimmälle karjatilalle.
Piti vähän googlailla. Aika yleisesti esitetään vähenemisen syyksi laidunnuksen vähenemistä. Toisaalta Urpo Koponen väittää tässä muuta, ja hänenkin luulisi tietävän asioista: https://yle.fi/uutiset/3-6664327
Ehkä taantuma johtuu monista syistä? Laidunnus, pönttöjen puute + edellämainitut olosuhteet keskieuroopassa, siinähän sitä jo on. Mistään taudista en ole kuullut lajin kohdalla.
Esimerkkinä vaikkapa pölyttäjähyönteisille perustettavat hyönteishotellit ja lahopuukasat!
Löytyy kummatkin. Lisäksi on niittyä, nokkospöheikköä, kuusitiheikköjä, lepakonpönttöjä, perhosbaareja. Kovin on mukavaa käyskennellä tuopin kanssa tanhuvilla kun suruvaipat, amiraalit ja ritaripehoset lepattavat ympärillä, saa hyviä fotoja faceen hyvesignalointia varten.
Luonto ei ole kovin monimuotoista enää pelloillakaan. Siksi esim. kottaraiset ovat hävinneet kun vanha maaseutu on kadonnut eikä ladunmaita enää juuri ole.
Näinpä :-/ mulla on kolme (vai neljä?) kottaraisenpönttöä pellonreunuspuissa. Ei ole kottaraisia näkynyt, syy mitä ilmeisimmin se, että etäisyys karjatiloille on liian suuri.
Sen mitä minä olen koittanut noiden mielipiteistä saada kiinni, käsitykseni mukaan usein luontoväen mielestä eläimiä ei saa tappaa.
Tämä on aika heikko pohja käsitellä asiaa.
Minustakin se on heikko pohja. Tajuan silti, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia ja toistensa kanssa ristiriitaisiakin, mutta silti koherentteja maailmankuvia. Jollakulla on omasta mielestään hyvät perusteet kaikkien suurpetojen tappamiseen, toisella taas niiden totaalisuojeluun.
Oma näkemys sijoittuu noiden kahden ääripään välimaastoon. Ehkä sen vielä haluan sanoa, että susien- ja luonnonsuojelijoissa on kovin monenlaisia tyyppejä ja ryhmiä. Vaikka itse identifioidun monelta osin luontohörhöksi, tuntuu joidenkin ’kollegojen’ ajatukset ja painotukset silti joskus vierailta. Suhtautumisessa metsiin ero tuntuu joskus erityisen suurelta. Mut on viety pienestä asti metsähommiin, on saanut heilua vesurin kanssa ja kasata kuituja. On oppinut ymmärtämään, hienoja termiä käyttääkseni, metsien taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Joidenkin aktiivien kommentoinnista syntyy välillä kuva, että nämä kyseiset ulottuvuudet ei paljon kiinnosta. Syynä ehkä ihan vaan se, että oma tai perheen toimeentulo ei ole suoraan ollut metsästä kiinni, suhde metsään on tällaisessa tapauksessa ehkä väistämättäkin erilainen.
Kitsas, me selvästi puhutaan toistemme ohi, mutta koetan vielä kerran selventää mitä tarkoitan.
No siitä, että kun tähän saakka on tavoiteltu 2/1000ha jääväksi kannaksi, mutta kun nyt on sudet seuranamme, niin luku 3/1000ha on tavoite.
Minun pointtini on, että ei susijengiä kiinnosta, onko hirviä 2 vai 3 tuhannella hehtaarilla. He eivät kampanjoi tuon kolmen puolesta. Heitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta, että piisaako hirvimiehille metsästettävää. He ovat kiinnostuneita susista, ei hirvistä. Tavoitekannan nosto johtuu metsästäjien tarpeesta pitää hirvikanta myös susialueella niin korkeana, että metsästettävää jäisi susista huolimatta.
Susijengin vaikutus on välillinen, ei suora. Tämän vuoksi kummeksun sitä väitettä, että susiensuojelijat olisivat aktiivisesti tiheämpää hirvikantaa ajamassa.
Miten tämä susijengi on nyt reagoinut tähän paikoin ylisuureksi paisuneeseen kantaan?
Harva susiensuojelija on sitä mieltä, että kanta olisi ylisuuri. Pikemminkin sitä pidetään liian pienenä. Oma kantani on seuraava: En osaa sanoa tarkkaa lukemaa sopivasta susimäärästä. Se riippuu minusta saalistilanteesta. Nykytilanteessa niitä voisi olla enemmänkin, mutta jos hirviä ja valkohäntäpeuroja olisi paljon vähemmän, voisi kanta olla nykyistä pienempikin.
Suurpetojen vaikutusalueilla turvataan hirvenmetsästys ja hirvikannan hoidon kestävyys ottamalla suurpetojen vaikutus huomioon hirvikannan hoidon tavoitteissa ja toteutuksessa.
Kitsas, mitenkä saat muodostettua ajatuksen, että hirvikantaa pidetään korkealla, koska susiensuojelijat sitä vaativat?? Edelleenkin, onko susijengi vaatinut Suomeen korkeaa hirvikantaa sillä perusteella, että susilla piisaisi syötävää?
Eikös tuossa riistahallinnon hoitosuunnitelmassa ole kyse siitä, että huomioidaan susien olemassaolo ja laaditaan suunnitelma, jolla hirviä piisaa ammuttavaksi susien tekemästä verotuksesta huolimatta? Tämä toiminta siis lähtee metsästäjien intressistä, ei susien tai susien suojelijoiden.
Mutta miten ihmeessä se luontoviisas selittää missä ne silloin asustavat ja elävät kun missään ei pala?
Huonosti ne asuukin kun ei pala, tämän vuoksihan on oltu huolissaan kulotuksen vähenemisestä. Yksi hyvä esimerkki vaateliaasta lajista on harjusinisiipi: http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Hameeseen_siirretyt_harjusinisiivet_selv(43660) Tämä on selvinnyt hyvin vain Säkylässä, missä armeijan toiminta pitää harjut avoimena. Pommit paukkuu ja perhoset lentää onnessaan, miten somaa!
Vanhojen luontokirjojen ystäville vielä yksi tärppi: http://www.doria.fi/handle/10024/43338 I.K Inhan Suomi kuvissa vuodelta 1896, jonkinverran myös kuvia metsämaisemista.
Onneksesi totesit ,että pohdintasi ei täytä tieteellisen dokumentin vaateita.
No ei totisesti. Huomiosi A.E Järvisestä on ihan oikea. Tässä vanhojen kirjojen ystäville kullanarvoinen linkki: https://www.doria.fi/handle/10024/59674 Kaikki Samuli Paulaharjun kirjat digitoituna ja vapaasti luettavissa, löytyy tarinaa muualtakin kuin Lapista. Suomenselän vieriltä kirjaa olen itse lueskellut pariinkin kertaan, löytyy mielenkiintoisia kuvauksia mm. tervanpoltosta.