Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Ero esim. Fsc-sertiin on se, että toinen on markkinatalouteen kuuluva asia, mutta tämä pohjautuu lakiin.
Jottei tämä mene vallan puunhalaajasta puhumiseksi, vaan päästään yleiselle tasolle, avaan nopeasti oman tilanteen.
Minulla on juuri tuollainen pieni hankala tila jota Suorittava kuvaili. Se rajoittuu kahden seuran maihin. Toiseen olen soittanut vuosia sitten, ja kun mitään ei tapahtunut, niin sitten soittelin ja pistin s-postia toiselle seuralle. Tarjosin maita (ilmaiseksi tietenkin) peurojen ammuskeluun ja olen kummallekin sanonut, että saa ampua joka tapauksessa 150 metriä lähempänä taloa. Uskon, että jos vaan jatkaisin niiden pommittamista, niin luultavasti joku toisi pihaan paperin allekirjoitettavaksi. Ihan vaan siksi, että saisivat rauhan.
Ymmärrän myös sen, miksi niillä ei ole kauheaa tarvetta mun hikisille hehtaareille. Lähin ruokintapaikka ja koppi on 500 metrin päässä mun sohvasta. Seuraava 700 metrin päässä ja sitten seuraavaan on peräti 800 metriä. Niin ja 200 metrin päässä on vielä joku lava puussa. Kaikki eri suunnissa, joten voitte kuvitella mikä trafiikki on kun peurat vaeltaa paikasta toiseen ja syö mennessään pikkuvaimon pelakuut. Tyypeillä on metsästysinfra valmiina, peuraa rutosti tarjolla, kelpaa niitä ammuttaa vaikka sitten ulkopuolisilla maksua vastaan. Se, että minä haluaisin peurat hemmettiin mun pihasta, on niille ihan turhaa piipitystä.
Mutta mennään tosiaan yleiselle tasolle. Entäs jos mulla olisikin maata enemmän ja tarkoitus ihan saada jotain rahaakin? Tilanne on nyt ilmeisesti se, että millään seuralla ei ole velvollisuutta ottaa mua jäseneksi, tai edes ottaa mun maita metsästykseen. Maanomistajalla on vain nimellinen oikeus metsästykseen ja vahinkoeläinten (peuran) hävittämiseen, käytännössä hän on riippuvainen seuroista. Ne saa ihan vapaasti päättää, että jos olen mulkku, äänestän vasemmistoliittoa tai omaan väärän näkemyksen riistasta, ei mun maita tarvitse ottaa metsästykseen.
Yritän kehittää loppuun oikean räikeän esimerkin, jotta saisin verenkeittimenne kiehumaan. Kuvitellaanpa tilanne, että maanomistajalla on oikeus myydä puuta metsästään. Mutta, valtio säätää, että puuta myydäkseen pitää kuulua Luontoliittoon, Greenpeaceen tai vastaavaan järjestöön. Tai vähintään olla kannatusjäsen. Mutta nämä yhdistykset saavat kuitenkin päättää, että voiko maanomistaja olla jäsen tai edes kannatusjäsen. Siellä Liimataisen Matti lukee jäsenhakemuksia ja huomaa, että Rane hakee kannatusjäsenyyttä. ”Ei pentele, tämä äijähän koetti kaataa mun päälle puun Portinhoikan metsätaistelussa, tälle mulkulle ei mitään jäsenyyttä suoda. Jää äijältä puut myymättä!”
Kuulostaako reilulta järjestelmältä?
Olipa puunhalaajalla outo kommentti. Kyllä kai seuratoiminnassa kaikkien tarvitsisi tulla toimeen keskenään. On sitten kyse mistä seuratoiminnasta tahansa.
No sehän tässä nyt onkin se piffi, että ei maanomistajan oikeuksien toteutuminen pitäisi olla kiinni seurallisuustaidoista. Maanomistajan mahdollisuus hyödyntää metsästysoikeutta on kiinni siitä, suvaitseeko seurat ottaa A) jäseneksi B) ottaa edes maita vuokralle. Maanomistaja ei voi valittaa minnekään, jos hänen maansa ei kelpaa seuralle, tai seuran tyyppien mielestä hän on niin mulkku, ettei haluta seuraan.
Miten tämä voi olla laillinen toimintamalli?
Aika pahasti pitää ihmissuhteiden olla solmussa ,jos normaalijärkinen maanomistaja ei seuraan pääse.
Varmaan näin, mutta eihän tuo muuta periaatteelista tilannetta mitenkään. Ei maanomistajan oikeudet voi olla kiinni siitä, miten hyvin osaa sosialisoitua metsästäjien kanssa.
Viiden hehtaarin tila ,jolla on asuinrakennus keskivaiheella, on myös kelvoton metsästystarkoitukseen.
Minusta tuo väite ei kestä päivänvaloa valkohäntäpeuran suhteen. Samalla aseella, millä joku ampuu peuraa, voi ihan laillisesti täräyttää metsäkauriin. Viiden hehtaarin tontille saa jo ihan kivasti pienen lavan vaikka puuhun ja sinne innokkaan metsästystilaisuuksia kärkkyvän tyypin väijymään.
Kun liityt seuraan ei tarvitse valittaa.(puunhalaaja)
Mitäpäs jos seura ei hyväksy jäseneksi?
Onko tämän systeemin laillisuutta testattu jotenkin? Miten oikeus hyödyntää oikeuttaan voi olla riippuvainen harrastusporukan mielihaluista?
Metsästysseura saa valita jäsenensä, saa valita kenen maat ottavat metsästysalueiksi, omistajalla ei ole mitään mahdollisuuksia valittaa seurojen päätöksistä minnekään?
Varmistelen että miten tämä asia nyt menee. Onko metsästysseuroilla velvoitetta hyväksyä metsästysalueikseen kaikki ne alueet, joita heille tarjotaan?
Valtiovalta on luonut seurasysteemin sorkkaeläinetn metsästystä hoitaman, on tehty aluerajavaatimus 500 tai 1000 hehtaaria. Miten käy sellaisen maanomistajan, jolla maata on alle 1000 hehtaaria (sellaisiakin kuulemma on) , jos alueen seura/seurat eivät syystä x ota hänen maitaan metsästysmaiksi? Miten hän voi hyödyntää metsästysoikeuttaan?
Liito-orava on taajamien ja pihapiirien asukki ei erämaiden.
Niin, tästähän on ollut puhetta. Liiturin viihtyminen esim. kaupunkien virkistysmetsissä johtuu minun ymmärryksen mukaan lähinnä siitä, että niissä on järeämpää ja vanhempaa puustoa kuin keskimäärin talousmetsässä.
Nyt on ollut muutama päivä ja ilta loistavaa aikaa kävellä metsissä maata tuijotellen. Valkoiselta hangelta erottui ötökät komeasti. Tällä metodilla totesin vanhat metsät lajiltaan rikkaammiksi, oli paljon enemmän erilaista otusta mönkimällä hangella kuin nuorissa metsissä/taimikoissa.
Tuo pari sivua sitten linkkaamani tieto on herättänyt twitterissä keskustelua. Hehtaarimäärä on niin suuri, että siinä voi osin olla kyse tilastointiongelmasta, mene ja tiedä.
Sen kyllä tiesin että edelleen jotkut tekee ihan tolkuttoman turhia ojituksia, mutta tuo mittakaava on uskomaton.