Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Nyt täytyy kysyä puunhalaajalta, että olisitko itse vastaavassa tapauksessa täysin hyväksymässä käyttörajoitukset omassa metsässäsi?
Sanotaan ensinnäkin näin, että ymmärrän erittäin hyvin sen, että tilanne koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Kun on maalta kotoisin niin tajuaa miten tärkeää jokainen euro voi tietyissä tilanteissa esim. maanviljelijöille olla.
Henkilökohtaisesti minulla ei vielä ole metsää niin paljon, että puun myynnillä olisi mitään merkitystä. Toivottavasti pystyn keräämään lisää rahaa lisämaiden ostoon. Jos ja kun näin käy, tarkoitus ei ole pyrkiä maksimaaliseen tuottoon. Luulen, että FSC-sertifikaatin noudattaminen ei tulisi ongelmaksi, kun alusta asti lähtee tietyllä asenteella liikkeelle.
Tuo esimerkkitilanne on tosi kettumainen. Kaveri on minusta tehnyt jo aika paljon, ja sitten tulee torpedona kylkeen tällainen. Mutta mutta, tässä on tietty ongelma jota olen jo useassa viestissä jo koettanut jankata. Jos tällaiset vaatimukset suojelusta tulisi valtion taholta, pitäisi heti tietenkin jokaisen tolkullisen ihmisen olla vaatimassa omistajalle kovia korvauksia. Mutta kun tämä tulee nyt markkinoilta! Osa toimijoista on kalkuloinut, että nämä vaatimukset ovat heidän liiketoiminnalle hyödyksi. En kerta kaikkiaan keksi että millä logiikalla tai oikeudella voitaisiin vaatia näistä sertifikaateista luopumista?
Jees, en minäkään ole lainkaan vakuuttunut tästä asiasta, enkä varsinkaan tavasta jolla tässä on edetty. Mielestäni kuitenkin tuo esimerkkini on jotenkin perusteltu. Kummassakin tapauksessa ostaja sanelee säännöt. Turkistarhaaja voi reagoida investoimalla, joka tietää kuluja. Metsänomistaja taas voi reagoida hyväksymällä käyttörajoitukset, joka tietää todennäköisesti pienempää tuloa. Ellei sitten sertifioidusta puusta saa sen verran enemmän, että se kompensoi menetykset.
Olisiko vastaava tilanne jos esim MOt katsoisivat UPM menetelleen epärehellisesti metsänomistajia kohtaa,eivätkä suostuisi myymään puuta UPMlle ?Markkinat vain toimisivat
Hyvä kysymys. Onko olemassa perusteet miksi metsänomistajien pitäisi myydä puuta pakolla UPM:lle? Äkkiseltään tuntuisi hassulta jos tuollainen pakko myydä jostain pompsahtaisi esiin.
”Ei minun oikeustajuun iske se jos jollain on puustoinen talousmetsä joku ulkopuolinen taho lyö siihen oman merkintänsä. Varsinkin kun se vaikuttaa negatiivisesti omistajan toiminta mahdollisuuksiin.”
Menninkäinen, kuvitellaan seuraava tilanne. Sinulla on turkistarha, kettua pienissä häkeissä tontit tiukassa. Sitten turkistenostajista valtaosa tulee siihen tulokseen, että ketuilla pitää olla puolet isommat häkit. He kartoittavat tarhojen tilanteet ja ilmoittavat, että ei osteta enää kuin niiltä tiloilta jotka täyttää uudet kriteerit.
Tämä olisi iso henkilökohtainen isku sellaiselle tuottajalle, jolla on vaan pienet häkit. En kuitenkaan näe että ostajilla olisi moraalista velvollisuutta ostaa, jos he näkevät isot häkit tärkeiksi turkisten myynnin kannalta.
Kysymys on siitä voidaanko yksityishenkilön omaisuuden käyttöä rajoittaa ilman omistajan kuulemista.
Mutta eihän sitä rajoiteta. Yksityishenkilö saa edelleen halutessaan hakata alueet ja myydä puut sellaiselle toimijalle, joka ei ole kiinnostunut HCV -alueiden mahdollisista luontoarvoista eikä ole sitoutunut sertifikaattiin.
Jos Länsi-Eurooppaan iskee talouslama,kuinka nämä sertit menestyy?
Tamperelainen, veikkaan, että niiden merkitys silloin vähenee. Tuossa tilanteessa isolle osalle kuluttajista hinta alkaa merkitsemään enemmän.
Onhan se tosi väärin ja uskon että jos asia viedään oikeuteen niin kestääköhän päätökset oikeudessa.
Metsuri motokuski, millä perusteella tässä voisi mennä oikeuteen? Mitä lakia firmat rikkovat?
”Mikä siitä puusta tekee ”vapaana ja onnellisena kasvanutta” ”
No ei tietenkään yhtikäs mikään! Tuo oli kärjistys, ja toisaalta minua vähän huvittaa ajatus, että ihan oikeasti joillekin kuluttajille tuo voisi mennä läpi.
Vakavasti puhuen tulevaisuudessa markkinointiosastoilla pitänee kehittää juuri jotain tällaisia teesejä, joilla tuotteita myydään. On jotain luomupuita metsässä, mitä ei ole myrkytetty. Rikkoutumattomilla sammalmättäillä höyhenenkevyet koneet liikkuvat uusiutuvalla energialla. Motokuski peipon pesän nähdessään pysäyttää koneen, ottaa hyvät kuvat firman someen ja jättää pesän ehyeksi. Päivän päätteeksi motokuski syöttää pähkinöitä kesylle liito-oravalle. Kaikki on lutuista ja pörröistä, koneet, miehet ja suurisilmäiset metsäneläimet.
Näihin myyviin tunnelmiin päätän tämän vision.
Timppa, sinulla on tuossa edellä hyviä pointteja. Hyvin voi käydä juuri noinkin kuten kuvailet. Itse toivon, että tulisi jokin kombinaatio meidän skenaarioista. Toisaalta monimuotoisuus lisääntyisi, mutta toisaalta alkutuottajien asema paranisi.
Kuluttajien erilaisuus on merkittävä asia. Keski-eurooppalalaiselle hipsterille myydään keskimäärin eri keinoilla kuin aasialaiselle tai afrikkalaiselle. Ehkä tämä mahdollistaa kysynnän erilaisille metsänkasvatusstrategioille. Toiset kasvattaa puuta mahdollisimman paljon mahdollisimman tehokkaasti, toiset myy vapaasti kasvanutta onnellista puuta spesifeille asiakkaille.
”A.Jalkanen mietippä vielä sitäkin, että myisit tai ostaisit metsän täyteen hintaan ja se osoittautuisi hvc- alueeksi. Korvausvaateita ja petossyytteitä varmasti lentelisi suuntaan ja toiseen. ”
Millä perusteella vaateita esitettäisiin? Eihän tuo merkintä estä myymästä sellaisille jotka ei merkinnästä välitä? Jos tuo olisi viranomaisten tekemä merkintä asia olisi tietenkin toinen. Jotenkin tuo tuntuu normaalilta markkinatalouteen kuuluvalta riskiltä.
Mistä me tiedämme esim. sen, että kahdenkymmenen vuoden päästä meillä ei ole sellaista systeemiä, jossa isot toimijat ostavat vain jatkuvan kasvatuksen metsistä kerättyä puuta? Välttämättä kansantalouden kannalta siinä ei olisimitään järkeä, mutta jos asiakkaalle kelpaa onnelllisesti vapaasti kasvaneesta puusta tehty vessapaperi, niin mitäs teet?
”Koska ihmisten havainnot keskittyvät tienlaitoihin, on syntynyt käsitys, että lupiini valtaa koko maan.”
Tien laidoista on tullut tärkeä niittyjen ja ketojen korvaaja. Niissä viihtyy monet harvinaistuneet kasvit ja eläimet, kunhan lupiini ei valtaa niitä. Lupiinien pitäminen pois teiden varsilta on siis hyvin tärkeää!
”Näissä suojeluasioissa aina on kärsijänä sellainen joka pitää omasta tahdostaan jotain aluetta mahdollisimman luontoystävällisenä. ”
Tätä asiaa auttaisi se jos toimittaisiin korostetun avoimesti. Mutta ikävä kyllä tässäkin keississä linja on ihan toinen.
”Taas kerran metsien kanssa epärehellistä seläntakana peluuta.Toivon tässä casessä kunnon kalabaliikkia.Syylliset esiin.”
Jäin vielä miettimään tuota tamperelaisen ajatusta, voiko tästä oikeasti seurata jotain kalabaliikkia. Enpä usko. Tätä asiaa voi miettiä vaikka näin: Valio menee johonkin ekosertifikaattiin tai luomusertifikaattiin mukaan. Sertifikaatissa on ehdot, jonka vain osa tiloista täyttää. Valio lopettaa ostot tiloilta jotka ei täytä ehtoja.
Mitään lakia ei tuossa rikota. Ostajalla on oikeus määrittää ehdot joilla ostetaan. Sertifikaattia täyttämätön viljelijä etsii joko uuden ostajan tai korjaa toimintansa.
Mielestäni pitkän aikavälin kehityssuunta on selvä: Markkinoilla menestyy se joka pystyy myymään itsensä hyvänä toimijana. Moton pakoputkesta tulee vain kukkasia. Linnut laulavat vaikka joku puu ehkä joskus jossain kaatuukiin. Kaikki sertifikaatit ja ehdot täytetään, kuluttaja voi hyvällä omallatunnolla iskeä kaupassa koriin tuotetta, jonka kannesta pörröinen eläin katselee silmät suurina ja tuoteselosteen vieressä on kasa leimoja, joissa kaikissa toistuu sana eko tai vihreä.