Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Metsämatilla oli tuossa pitkässä viestissä yksi ihan uusi juttu, tai ainakaan minä en ollut asiasta aiemmin kuullut. Eli MTK:ta olisi pyydetty mukaan valmisteluun, mutta ei ollut napostellut. WTF? Voiko pitää paikkaansa?? Mitä edunvalvontaa tuo tuollainen on?
Tiede on humpuukia
Heimelennetään, mitkä asiat sitten eivät ole humpuukia?
Rane, me ilmeisesti puhutaan nyt eri asiasta. Kun sanon, että ei ole ostokieltoa tarkoitan seuraavaa:
HCV-merkintä ei ole yhteiskunnan laatima kategorinen kielto olla (avo)hakkaamatta. Omistajalla on täysi vapaus operoida alueella haluamallaan tavalla. Käytännössä järkevän taloudellisen toiminnan vaihtoehdot ovat tällä hetkellä kuitenkin rajalliset.
Kun sinä puhut ostokiellosta, viittaatkin sertin mukanaan tuomiin rajoitteisiin tiettyjen yhtiöiden toiminnassa. Sertiin sitoutuneilla yrityksillä on ostokielto tietynlaisiin kohteisiin. Siis sellaisiin kohteisiin, jotka Suomen laki sinänsä sallisi hakata, mutta jotka serti määrittää kielletyiksi alueiksi.
Ja visakallo, en pidä polttopuuesimerkkiäni mitenkään realistisena. Pointtini oli vain koettaa tuoda esiin se mitä tuossa edellä jo sanoin, eli että kyseessä ei ole lainsäädännöllä tehty kielto ostaa tai myydä.
Rane, luitko ollenkaan mitä aiemmin kirjoitin?? Miten sertifikaatti estää minua myymästä metsääni vaikka polttopuufirmalle? Serti vaikuttaa vain siihen sitoutuneisiin yrityksiin.
Tuo on kyllä aika lailla hurskastelua. Käytännössä metsänomistajilla ei ole kovinkaan paljon realistisia vaihtoehtoja myydä puuta muille ostajille.
Visakallo, totesin tämän jo edellisen sivun viestissä:
”Metsänomistajalla on edelleen lakien rajoissa oikeus hakata ja myllätä maata. Tosiasia vaan on se, että ainakin tällä hetkellä iso osa ostajista on sitoutunut toimimaan tavalla, joka käytännössä rajoittaa metsänomistajan mahdollisuuksia”
Valtaosa markkinoilla toimijoista on ainakin tällä hetkellä mukana tuossa sertissä, koska katsovat sen taloudellisesti kannattavaksi. Voi hyvin olla, että tilanne on tulevaisuudessa toinen. Voisi spekuloida vaikka seuraavaa: Syntyy ja vahvistuu tiedeyhteisössä käsitys, että hiiltä sidotaan mahdollisimman paljon tehokkaalla metsänhoidolla, johon kuuluu myös avohakkuut. Joku valopää keksii uuden ilmastosertin, jossa pannaan sivuraiteelle saamelaisten poro-ongelmat ja ikimetsien koppakuoriaiset, tärkeintä on saada vain hiiltä sidottua maksimimäärä. Tuosta voisi avautua talousnäkymiä metsiään järkiperäisesti hoitaville omistajille.
No joo,olisi hyvä tutustua FSC:n sääntöihin ennen kirjoittamista. Eli yli 70% FSC-sertifioiduista tuotteista tulee tulla FSC-sertifioiduista metsistä.Alle 30% voi olla tätä ns.kontrolloitua puuta
Rane, juuri tätähän minä tarkoitin! Sertiin voi tulla puuta sellaisestakin metsästä jota ei ole sertifioitu, kunhan vaan tietyt kriteerit täyttyvät. Ilmaisin itseni varmaan huonosti.
”Sertifikaatti ei aseta minkäänlaista ostokieltoa”
Tätähän emme tiedä mistään.
Pystytkö avaamaan tätä. Jos minulla olisi HCV-kriteerit täyttävää metsää, jonka haluan piruuttani avohakata ja myydä vaikka polttopuuksi, niin miten HCV estää naapurin halkoyrittäjää ostamasta puitani? Sertillä on vaikutusta vain niihin ostajiin jotka siihen ovat sitoutuneet.
Sellainenkin hanke oli kun Valtion kuvaputkitehdas immolassa. Tehtaasta ei koskaan myyty anoatakaan kuvaputkea.
Oletko varma että ei myyty? Nehän sai lopulta tuhatkunta säällistä kuvaputkea tehtyä.
Eikös muuten tuo ole juuri sellaista valtiojohtoista yhteiskunnan kehittämistä jota kaipailet? Päättäjät perustivat tehtaan syrjäkulmille poliittisilla syillä, piti saada työtä työttömille. Siellä sitten nortti suussa äijät väänsi kuvaputkia, ja tappiota tuli kamalasti.
Metsämatilla on nyt jonkinlainen ajatusvirhe.HCV-casessa ei ole kysymys markkinoista vaan siitä onko sertifiointijärjestelmällä, johon metsänomistaja ei kuulu,oikeus asettaa hänen metsänsä ostokieltoon tai määrätä hakkuumahdollisuudet ja metsänkäsittelymenetelmät joita saa käyttää
Rane, minusta metsämatilla ei ole ajatusvirhettä.
Meillä on ensinnäkin sertifikaatti, jolla on tietyt kriteerit. Asikas saa sertifikaatin jos asiakas toimii tiettyjen raamien puitteissa. Raamit ovat tässä tapauksessa se, että tiettyjä luontoarvoja ei saa heikentää. Asiakas saa sertifikaain tuotteelleen, jos hän tekee sen materiaalista, jonka valmistuksessa ei ole näitä luontoarvoja tuhota. Ei ole sinänsä väliä mistä metsästä puut tulevat, kunhan vaan sertin kriteerejä noudatetaan.
Jos nyt raaka-aineen tuottaja halua myydä raaka-ainetta sertifikaattiin sitoutuneelle ostajalle, tulee hänen hyväksyä ostajan ehdot. Tuotteen valmistaja kun ei saa sertiä, jos hän ei noudeta sertin sääntöjä.
Sertifikaatti ei aseta minkäänlaista ostokieltoa. Raaka-aineen ostajatkaan eivät aseta mitään juridisia ostokieltoja. He vain kertovat, että ostamme tavaraa vain tällaisilla ehdoilla. Ostajalla ei ole velvollisuutta ostaa sellaista materiaalia, joka vie häneltä sertin. Yhtä vähän ostajalla on velvollisuus ostaa sillä hinnalla mitä myyjä vaatii. Jos olisin oikea metsänomistaja, voisin yrittää myydä päätehakkuuta kolminkertaisella hinnalla markkinoiden keskihintaan nähden. Jos kauppoja ei synny, en voisi syyttää siitä ostajaa.
Metsänomistajalla on edelleen lakien rajoissa oikeus hakata ja myllätä maata. Tosiasia vaan on se, että ainakin tällä hetkellä iso osa ostajista on sitoutunut toimimaan tavalla, joka käytännössä rajoittaa metsänomistajan mahdollisuuksia. Positiivista tässä on se, että jos sertifioimattomalle puulle on markkinoita, niin varmasti syntyy sellaisiakin sahoja ja sellutehtaita, joiden imago perustuu sertittömyyteen. Maailmalla on varmasti suuret markkinat sellaisille tuotteille, joiden valmistuksessa ei ole välitetty mitään ilmastonmuutoksesta tai söpöisten pörröisten eläinten hyvinvoinnista. Voisi olla vaikka sellaista Perus-merkkistä vessapaperia, joka on valkaistu freoneilla ja jossa mainostekstin mukaan voi olla jopa jäämiä liito-oravista mukana, siellä ne on sellukattilassa kypsynyt kolopuiden seassa. Sitten vaan mainos hesariin ja kauppa kävisi varmasti!
Aamennan MetsäMatin kirjoitusta. Mutta vaikka asia on juuri noin, niin toteuttamistapaa silti voi kritisoida: Tämä kartoitus olisi pitänyt tehdä avoimesti, nyt se voi johtaa aavistushakkuisiin ja luontoarvojen heikentymisiin.
Jostain luin, että Urjalaan myönnetty lupamäärä ei pienennä kantaa, mutta ehkä hidastaa kannan kasvua. Miksi ei myönnetty esim. 100 000 lupaa??