Pääosa metsästäjistä on kuitenkin paikallisia metsänomistajia. Tiedä sitten kuka siellä määräilee. Metsänomistaja vai metsästäjä ?

Välihuomio. Koska asia on näin, ja metsästäjät pitävät nykyistä seuramallia erittäin toimivana, voidaankin huoletta tehdä ainakin yksi muutos systeemiin:

Säilytetään peuranmetsästyksessä nykyinen seurasysteemi, ja luvanhaut. Tämä siksi, että metsästäjä-maanomistajat tykkäävät seuroistaan ja lisäksi lupien hakeminen koetaan seuroissa velvoittavaksi. Tulee ammuttua, kun on luvat haettu. Sellaisilla alueilla, joissa peuroja on yli tihentymärajan, sallitaan seuroihin kuulumattomien maanomistajien vain ilmoitusmenettelyllä ammuttaa pihoistaan peurat. Eli jos ei ole aluetta vuokrattu seuralle, voi alueella ampua peuroja ilman luvanhakua. Tämä systeemi olisi voimassa vain niin kauan, kunnes kanta laskee alle 20/1000h (tai toki raja voi olla pienempikin!)

Seuramallia tämä ei uhkaisi, sillä metsästäjät jo pääosin ovat maanomistajia, kuten tuossa edellä kerrottiin. Miksipä he rakkaita seurojaan lopettaisivat? Lisäksi seuroihin kuulumattomille metsästäjille syntyisi metsästysmahdollisuuksia lisää, ja myös peurakanta laskisi nopeammin. Mahdollisesti tätä voisi hyödyntää hirvenkin kohdalla, mutta toki huonommin, sillä hirvet ei vielä yleisesti pesi perennapenkeissä

Näkeekö joku palstan metsästäjistä tässä visiossa puutteita?

Rane, kävin lukemassa paatsamakorven esittelyn. Keskeinen lause on minusta tämä: ”Paatsamakorven metsärakenne monimuotoistuu tulevaisuudessa nopeasti.” Tulkitsen niin, että säätiö näki tuossa syöksyvirtauksen aiheuttamissa tuhoissa suuren potentiaalin. Olisiko ilman sen vaikutusta kauppoja tullut?

Lukelta hyvä kirjoitus tuosta VMI:n mittaustuloksesta käydystä keskustelusta: https://www.luke.fi/blogi/iso-luku-heratti-kysymyksia-uudistusojitusten-maara-tarkentui-noin-puoleen/

Kopsaan Korhosen ja Mäkipään yhteiskirjoituksen tähän:
<div class=”lead-text”>

Ojittamattomien soiden uudisojitusten luultiin jo loppuneen, mutta ilmakuvat näyttävät, että uusia ojia on vielä tällä vuosituhannellakin kaivettu. Metsä- ja suoluonnon tilaa seurataan systemaattisesti valtakunnan metsien inventoinnein (VMI). Yhtenä muuttujana kymmenien muiden joukossa arvioidaan myös koko maan kunnostusojitus- ja uudisojituspinta-alat. Tuoreimman valmistuneen inventoinnin (VMI12) tulokset kertovat, että kymmenessä vuodessa ojituksia oli tehty soilla yhteensä 580 000 hehtaarilla. Näistä uudisojituksia oli 46 000 hehtaarilla. Uudisojitukset heikentävät suoluonnon monimuotoisuutta; jo yli puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Raportoitu uudisojitusten pinta-ala on niin suuri, että se antoi aiheen selvittää tarkemmin mitä uusien ojien pinta-alaan sisältyy.

</div>
Tarkastelussa selvisi, että huomattava osa maastossa uudistusojituksiksi kirjatuista kohteista on itse asiassa ollut kunnostus- tai täydennysojitusta eli vanhojen ojien uudelleen kaivamista tai uusien ojien lisäämistä aiemmin ojitetulle suokuviolle. Tuosta mainitusta 46 000 hehtaarista 26 000 hehtaaria on kartta- ja ilmakuva-aineistojen perusteella selvästi ollut aiemmin ojitettua. Uudisojitukseksi kirjattu toimenpide on siis oikeasti ollut kunnostus- tai täydennysojitus. Aiemmin ojittamattomien suometsiköiden uudisojituksia on siten ollut 20 000 hehtaaria, mikä sekin on huomattavan suuri pinta-ala. Vertailuksi samalla ajanjaksolla ennallistettiin soita 14 000 hehtaaria. Aiemmin tehtyjen ojitusten havaitseminen maastossa on osoittautunut virhealttiiksi, mistä syystä jatkossa karttatarkastelu liitetään osaksi VMI:n laadunvarmistusta.

Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että VMI:ssa suoksi luokitellaan jokainen metsikkö, jossa aluskasvillisuus on suokasvillisuutta tai kuviolla on kattava turvekerros. Turvekerroksella ei ole minipaksuusvaatimusta. Hyvin ohutkin turvekerros tekee metsikkökuviosta suokuvion. Uudisojitetuiksi varmennetuista suometsiköistä lähes puolet eli 8 400 hehtaaria on metsätalouden luokituksissa ohutturpeista suota, jossa turvekerroksen paksuus on alle 30 senttimetriä. Näitä ohutturpeisia soita ei lueta soiksi geologisen määritelmän mukaan. Suuri osa ohutturpeisista soista kuuluu kuitenkin erittäin uhanalaisten korpien luontotyyppeihin, joiden uhanalaistumisen ensisijainen syy on ojitus.

Soiden ojittamisen haitat ovat niin suuret, että yhteiskunnan tuki myös kunnostusojituksille on päättymässä ja kunnostusojitusten määrän odotetaan vähenevän. Ravinteisilla turvemailla metsänhoito jatkuvapeitteisenä kasvattaen on metsänomistajille vaihtoehto, jossa ojitusten ja ojitusmätästyksen tarve vähenee. Uhanalaisten suoluontotyyppien säilyttäminen onnistuu, kun ne tunnistetaan ja varmistetaan arvokkaiden kohteiden suojelu.

Ojahomma nyt hesarissakin: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008474599.html

Jottei tämä mene vallan puunhalaajasta puhumiseksi, vaan päästään yleiselle tasolle, avaan nopeasti oman tilanteen.

Minulla on juuri tuollainen pieni hankala tila jota Suorittava kuvaili. Se rajoittuu kahden seuran maihin. Toiseen olen soittanut vuosia sitten, ja kun mitään ei tapahtunut, niin sitten soittelin ja pistin s-postia toiselle seuralle. Tarjosin maita (ilmaiseksi tietenkin) peurojen ammuskeluun ja olen kummallekin sanonut, että saa ampua joka tapauksessa 150 metriä lähempänä taloa. Uskon, että jos vaan jatkaisin niiden pommittamista, niin luultavasti joku toisi pihaan paperin allekirjoitettavaksi. Ihan vaan siksi, että saisivat rauhan.

Ymmärrän myös sen, miksi niillä ei ole kauheaa tarvetta mun hikisille hehtaareille. Lähin ruokintapaikka ja koppi on 500 metrin päässä mun sohvasta. Seuraava 700 metrin päässä ja sitten seuraavaan on peräti 800 metriä. Niin ja 200 metrin päässä on vielä joku lava puussa. Kaikki eri suunnissa, joten voitte kuvitella mikä trafiikki on kun peurat vaeltaa paikasta toiseen ja syö mennessään pikkuvaimon pelakuut. Tyypeillä on metsästysinfra valmiina, peuraa rutosti tarjolla, kelpaa niitä ammuttaa vaikka sitten ulkopuolisilla maksua vastaan. Se, että minä haluaisin peurat hemmettiin mun pihasta, on niille ihan turhaa piipitystä.

Mutta mennään tosiaan yleiselle tasolle. Entäs jos mulla olisikin maata enemmän ja tarkoitus ihan saada jotain rahaakin? Tilanne on nyt ilmeisesti se, että millään seuralla ei ole velvollisuutta ottaa mua jäseneksi, tai edes ottaa mun maita metsästykseen. Maanomistajalla on vain nimellinen oikeus metsästykseen ja vahinkoeläinten (peuran) hävittämiseen, käytännössä hän on riippuvainen seuroista. Ne saa ihan vapaasti päättää, että jos olen mulkku, äänestän vasemmistoliittoa tai omaan väärän näkemyksen riistasta, ei mun maita tarvitse ottaa metsästykseen.

Yritän kehittää loppuun oikean räikeän esimerkin, jotta saisin verenkeittimenne kiehumaan. Kuvitellaanpa tilanne, että maanomistajalla on oikeus myydä puuta metsästään. Mutta, valtio säätää, että puuta myydäkseen pitää kuulua Luontoliittoon, Greenpeaceen tai vastaavaan järjestöön. Tai vähintään olla kannatusjäsen. Mutta nämä yhdistykset saavat kuitenkin päättää, että voiko maanomistaja olla jäsen tai edes kannatusjäsen. Siellä Liimataisen Matti lukee jäsenhakemuksia ja huomaa, että Rane hakee kannatusjäsenyyttä. ”Ei pentele, tämä äijähän koetti kaataa mun päälle puun Portinhoikan metsätaistelussa, tälle mulkulle ei mitään jäsenyyttä suoda. Jää äijältä puut myymättä!”

Kuulostaako reilulta järjestelmältä?