Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Tämä linkki on täällä varmaan jo ollutkin, mutta varalta silti: https://fi.fsc.org/fi-fi/uutishuone/id/267
FSC ei heitä vastuuta asiassa muille (“FSC sysää vastuun talousmetsiin kartoitetuista korkean suojelun alueista metsäyhtiöille”, MT 9.8.), vaan eri toimijoiden roolit prosessissa ovat selkeät: FSC Suomi on koordinoinut kansallisen riskinarvion tekemistä kansainvälisen FSC:nkontrolloidun puun standardin (vuodelta 2015) mukaisesti. Nyt arviota käyttävät puun ostajat. Osana Suomen riskinarviointiprosessia aiheesta pidettiin keväällä 2018 avoin konsultaatio, jossa eri tahoja, kuten metsänomistajien edustajia, metsäyhtiöitä ja muita sidosryhmiä pyydettiin mukaan työhön.
Jokainen metsänomistaja voi lain puitteissa harjoittaa metsätaloutta haluamallaan tavalla. Samoin puuta ostava ja puutuotteita valmistava yritys voi valita, millä tavoin tuotettua materiaalia se haluaa ostaa, ja kuluttaja voi valita sertifioidun tuotteen. FSC-sertifioidun puun kysyntä on kasvanut, ja FSC-tuotteita halutaan erityisesti monien maiden pakkausmarkkinoilla, kuten MT kirjoitti 7. elokuuta. FSC-sertifiointi on siis järkevä valinta myös metsänomistajalle.
Jatkamme mielellämme keskustelua aiheesta.Väitätkö tosissasi Puunhalaaja etteivät yhtiöt ja FSC aseta puunostoon kartellimaisia rajoitteita omaksi edukseen ja metsänomistajien vahingoksi. Nyt on kyseessä juuri ostokartelli. Kaiketi tiedät, että kartelli on asiasta korvausvelvollinen. Asia erikseen on miten se vahinko voidaan osoittaa. En ole tässä asiassa pöhkö, mutta sinä olet.
Toiminta voi hyvin näyttää kartellimaiselta. Johonkin sertifikaattiin sitoutuminen ei kuitenkaan ole kartellia. Tai näin olen ymmärtänyt, jos joku tietää paremmin niin hyvä.
https://www.mhy.fi/metsareviiri/tietoa-meista/metsasertifiointi Tuolla sanotaan näin: ”Myytävän puun täytyy tulla sertifioidusta metsästä, jotta sen saa varmasti kaupaksi.”
MHY siis toteaa, että puun käytännössä täytyy olla sertifioitua, jotta se varmasti käy kaupaksi. Makustellaanpa tätä ajatusta tovi. Metsänomistajat ovat siis huomanneet, että ilman sertiä ei pärjää. He kehittivät oman sertin. Nyt on tilanne mennyt nopeasti niin, että se ei enää riitäkään. Pitää olla vielä vastuullisempaa ja kestävämpää, jotta tuote varmasti käy kaupaksi.
Koska tähän asti ei ole maksettu korvauksia niille, jotka eivät ole metsiään mitenkään sertifioineet, niin mistä nyt syntyy velvollisuus maksaa korvausta niille, joilla on vain PEFC-serti? Minä en kykene hahmottamaan mistä tämä korvausvelvollisuus tässä tilanteessa syntyy. Oikaiskaa jos olen väärässä.
Lainsäädännössähän on yleinen vahingonkorvausvelvollisuusperiaate. Jos tahallaan aiheuttaa toiselle vahinkoa on sen velvollinen korvaamaan. Jos tuo metsäfirmojen kopla ja FSC ilmiselvästi tahallaan tällä HCV-järjestelyllä aiheuttaa metsänomistajalle vahinkoa, niin sen on on Suomen lainsäädännön mukaan korvattava vahinko.
Timppa, tuo on ihan pöhköä ajattelua. Siis ihan hölmöä. Mietipä nyt hetki. Sinä annat ymmärtää, että ostajalla olisi velvollisuus ostaa sinun tahtomalla kriteerillä/sertillä. Sinulla on tarjolla PEFC puuta, mutta ostajia se ei kiinnosta. He haluavat FSC -puuta, jonka tuottaminen on sinulle vähemmän edullista. Eivät ostajat ole tässä tilanteessa sinulle missään korvausvastuussa, ei kukaan ole ikinä luvannut sinulle ostavansa puuta tietyillä ehdoilla tiettyyn hintaan tiettynä aikana.
Tuntuu etteivät enempää suorittava kuin Mm ymmärrä tai halua ymmärtää metsänomistajan asemaa.
Kyllä minä ymmärrän, että alkutuottajan asema on hankala. Yksittäiselle tuottajalle tämä paradigman muutos voi olla pahakin isku.
Joku kyseli ketjussa aiemmin, että miksi PEFC ei reagoi. Hyvä kysymys, käykääpä vertailemassa PEFC:n ja FSC:n facetilejä. Edellisen sivulla höpistään silloin tällöin jotain kivaa metsässä yöpymisestä, ja FSC tykittää tiukkaa asiaa. Näiden juttu kasvaa kohisten, entinen primus motor vaikuttaa nyt sahateollisuus RY:ssä, isot firmat ovat sitoutuneet sertiin jne jne. Toisesta saa kuvan tulevaisuuden juttuna, toinen uinuu ruususen unta.
Eniten närää on herättänyt ennakkoon tehty riskikartoitus. En ihan hahmota miksi tämä oli välttämätöntä tehdä.
Anneli, kyselin silkasta mielenkiinnosta asiaa suoraan FSC:stä. Lainaan pari pientä pätkää saamastani vastauksesta: ”kontrolloidun puun riskinarvion vieminen käytäntöön on puuta ostavien yritysten vastuulla” ja ”Puuta ostavan yrityksen tulee varmistua, ettei HCV-arvot vaarannu metsätaloustoimenpiteissä.”
Sinänsä tuo on minusta ihan loogista.
Olisitko suorittava valmis sopeutumaan siihen, ettet saa uudistaa 10 ha:n OMT-kuusikon,
En ole suorittava mutta vastaan kuitenkin. Loppujen lopuksi tilanne on hyvin yksinkertainen. Noin kymmenenteen kertaan toteamme, että FSC ei lainsäädäntöä. Se ei estä metsänomistajaa avohakkaamasta. Se on kuitenkin ihan eri asia, että löytyykö puulle ostajaa. Ei kellään ostajalla ole velvollisuutta ostaa. Ei ostajan ole pakko hyväksyä niitä ehtoja, joita myyjä esittää.
Metsänomistajien pitäisi nyt nopeasti kehittää jostain markkinoita muulle kuin FSC-puulle. Tämän jälkeen FSC:n sitoutuneille ja HCV-alueista huolestuneille firmoille voisi haistatella paskat. Oikea ratkaisu on luoda kilpailua ja vaihtoehtoista kysyntää, eikä itkeä sitä, että miksi ostajalla on yht’äkkiä tällaisia ehtoja. Ostaja saa esittää millaisia ehtoja tahansa. Mistä me tiedämme sen, että tulevaisuudessa ei synny vielä tiukempia sertejä? Ei mikään estä metsäfirmoja sanomasta, että tästä eteenpäin kelpaa vain hevostyönä hakattu jatkuvan kasvatuksen metsästä kerätty lannoittamaton puu.
Ja ymmärrän tottakai, että uusien markkinoiden ja kysynnän luominen on haastavaa. Helpompaa olisi varmaan koettaa vaikuttaa firmoihin, että ne luopuisivat sertistä. Voisiko esim. metsägroup luopua tästä sertistä?
Edellisellä sivulla Taiki puhui avoimuudesta. Se on hyvä pointti edelleen. Avoimuuden puute minua tässä rassaa, tällaisessa asiassa pitäisi olla korostetun avoin ja tiedottaa ylenmäärin.
Kartoituksen tekeminen sinänsä on ihan ok. Ei mikään estä metsiä kartoittamasta, ei siinä vielä kenellekään oikeuksia poljeta. Asian voi nähdä niinkin, että kartoitus takaa sentään jonkun kysynnän puulle. Jos asiakkaalle kelpaa vain FSC puu, niin sitä sitten pitää koettaa haalia.
Ajokoira, metsänomistajahan saa ihan vapaasti päättää. Ongelma omistajan kannalta on se, että myös ostaja saa vapaasti päättää mitä ostaa. Tällä hetkellä FSC on hip ja in.
Onko kellään vinkkejä mitkä kahvit ei tulisi Brasiliasta? Ainakin tuo Löfbergin Cressendo näyttää tulevan osin Brasiliasta.
Kertokaa nyt ylisuuren kannan puolustajat, mikä on se syy tällaiseen toisen omistaman metsän vahingoittamiseen ja huomattaviin muihin haittoihin?
Vastaus tähän on kaksiosainen. Ensinnäkin kielletään, että olisi mitään huomattavaa haittaa. Tuodaan esiin erilaisia muita ongelmia, ts. hirvet eivät ole ongelma. koska onhan ennakkoraivauksiakin tekemättä.
Toinen argumentti on sitten se, että kannan pitää olla riittävän suuri, jotta ei synny alueellisia tyhjiöitä. Hirviä pitää olla minimimäärä joka paikassa, jotta seuroissa piisaa innokkaita harrastajia. On toki valitettavaa, että tämän minimitason ylläpidon vuoksi joissain paikoissa saatta olla tihentymiä. Tämä on kuitenkin välttämätön paha. Sillä jos kantaa tiputetaan liikaa, varsinkin nuoret metsästäjät tylsistyvät ja alkavat mieluummin pelamaan playstationilla. Se taas rappeuttaa seuratoimintaa entisestään, ja pian meillä on kamala hirvikriisi, kun ei enää ole metsästäjiä seuroissa!
Kun tätä asiaa vähän tarkemmin tuumii, niin itse asiassa hirvimiehet ovatkin pyyteettömiä uurastajia, jotka uhraavat vapaa-aikaansa ja rahojansa hirvikannan pitämiseksi jotenkin aisoissa. Siellä istuu hirvitornissa punainen lakki päässään valpas vartiomies, kivääri kädessä valmiina. Hän tuntee vastuunsa, hän tietää tehtävänsä. Vain hän ja kivääri ovat tulevaisuudessa vaanivan hirviapocalypsin välissä. Esi-isät pitivät venäläiset kurissa, nyt on meidän vuoro.
Hirviklusterin ulkopuolelta asiaa tarkastellen tämä asetelma ei ihan aukene. Ensinnäkin ne puheet voi heti nauraa alas, joiden mukaan hirvikanta degeneroituu jos niitä on vaikka 1.5 tuhannella hehtaarilla. Toisekseen herää kysymys, että noinkohan vaan metsästysinto kuolee jos hirviä on vähemmän. Karhuja on vähemmän kuin hirvia, ja silti niitäkin innolla metsästetään. Yksittäisen hirven arvo kaatajalleen kasvaisi jos saalista tulisi vähemmän. Kolmanneksi ulkopuolinen tarkkailija voisi kysyä, että jos seuramallilla ei enää metsästys onnistu, niin eikö todella ole olemassa muita vaihtoehtoja? Onko vaihtoehdot tosiaan vain seuramalli tai hirvikatastrofi?
Minä elän ja kulutan iloiten Jumala on minun kanssani ja siunaa minua ja antaa menestyksen, hän polttaa koko maapallon sitten lopuksi ja kaikki häneen uskoneet pelastivat ja ne jotka eivät uskoneet, poltetaan helevetin tulessa, eli vissiin palavat täällä maapallolla. Jumala siunatkoon Israelia! Jumala siunatkoon Trumpia ja Jumala siunatkoon Suomea. Jeesus on Herra !
Tämä heimelennetään -nimimerkin kirjoitus on niin mielenkiintoinen, että se ansaitsee vähän taustoitusta.
Edelläolevaa ajattelua esiintyy tyypillisimmin vapaiden suuntien (erityisesti helluntailaisuus, mutta osin mukana myös vapaakirkko ja tietyt muut uudet pienemmät ryhmät) parissa, jossain määrin myös ehkä kansanlähetyksessä. Kristillisessä eskatologiassa (so. maailmanloppua pohdiskelevat teoriat) on monia suuntauksia. 1800-luvulla alkoi tiettyjen ryhmien parissa syntyä ajatus tempauksesta. Idea on, että yht’äkkiä oikeat uskovaiset temmataan taivaaseen ja muut jää tänne kärsimään ennen lopullista seulontaa. Ajatukseen tempauksesta yhdistyi näkemys juutalaisten asemasta, erityisesti heidän paluustaan omaan maahansa. Ajatus oli ja on, että Jeesus palaa sitten kun juutalaiset taas hallitsevat omaa maataan. Monet merkittävät amerikkalaiset ja englantilaiset poliitikot olivat juuri tämän vuoksi suopeita juutalaisten paluulle palestiinaan.
Tuolle herätyskristilliselle maailmankuvalle on tyypillistä hyvin spesifi näkemys synnistä. Maailma kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoaan, joten ihminen voi huoletta polttaa erityisen paljon bensaa ilmaan. Ei ole väliä ilmastonmuutoksella, saasteilla tai millään, sillä paskaakos tässä kun paskaksi kaikki menee sen jälkeen kun itse on päässyt taivaaseen. Sen sijaan monet valtaväestön mielestä normaalit asiat ovat syntiä. Tanssi, alkoholi jne jne. Näiden kanssa ollaan kovastikin jyrkkiä.
Osalla porukasta tähän ajatteluun yhdistyy vielä menestysteologia. Uskotaan, että kun elää oikein synnittömästi ja antaa Jumalalle vähintään kymmenykset, niin sitten saa takaisin moninverroin maallista hyvää. Synnittömän hyvän ihmisen tunnistaa siitä, että hänellä on paljon rahaa ja huipputerveys, sillä sairaudet paranevat kun on vaan riittävästi uskoa. Klassinen luterilainen mato matkamies maan -mentaliteetti on näille ihmisille punainen vaate. Heillä on varmuus omasta taivaaseenpääsystä, sillä he ovat tehneet uskonratkaisun! Voin hyvin kuvitella tilanteen missä joku maailmantilasta, pakolaisista ja saimaannorpista huolestunut luterilainen naispappi ajaa priuksellaan motarilla, ja sitten ohi paahtaa kahta sataa stetson vinossa tämä heimelennetään-nimimerkki.
Kannatan minimivaltiota jossa yksilöllä on paljon vapauksia.
En ole aivan varma tuosta lauseesta, mutta oletan sen tarkoittavan käytännössä seuraavaa: Ei haluta maksaa veroja tai työeläkemaksuja. Vaaditaan pois turhaa sääntelyä taloudesta, ei mitään eu-direktiiveja päästöille tai vastaavia. Mutta seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ei enää vapautta kannateta! Tyypillisesti nämä ihmiset vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia, naispappeja, transsukupuolisia ja ylipäätään kaikkea mikä poikkeaa valkoisen heteromiehen arjesta.
Keskustelussa hieman edelleen sivuutetaan hieman sitä, että metsyhtiöt voivat halutessaan ostaa puuta PEFC:nä ja myydä PEFC:nä jos haluaisivat!
Totta. Keskustelussa on myös sivuttu sitä, että metsänomistajan ei ole pakko sitoutua PEFC-sertiin. Jostakin syystä moni kuitenkin on niin tehnyt? Onko tuollainen puu käynyt paremmin kaupaksi kuin kokonaan vapaa suomalainen sertifioimaton puu? Jos näin on, niin mahdollisesti sama taloudellinen imperatiivi selittää metsäyhtiöiden kiinnostuksen FSC-sertiin.